Suomessa ei osata näytellä
On kiusallista kuunnella salattujen elämien vuoropuhelua, sellaista teennäisen kuuloista, kuin suoraan paperilta luettua tekstiä. Ei kuulosta ollenkaan normaalilta keskustelulta.
Samaa olen huomannut muistakin suomalaisista sarjoista ja elokuvista. Siksi en niitä seuraakaan. Ohimennen näen niitä kun oleskelen kämppäkavereiden huoneissa ja niillä on tv päällä.
Miksi täällä ei osata näytellä? Kun katsoo jenkkisarjoja, huomaa eron. Siellä ne osaavat puhua luontevasti, kuulostavat siltä miltä ne oikeastikin kuulostaisivat siinä tilanteessa mitä esittävät.
Kommentit (19)
Suomessa on vähän väkeä ja hyvin pienet piirit. Suuri osa näyttelemään pääsevistä tulee ns. teatterisuvuista, joissa valitettavasti vain vuosikymmenien takaiset kantaäidit ja -isät ovat osanneet ammattinsa. Nämä jälkeläiset ovat puupökkelöitä, joilla on sopiva nimi ja/tai kantakirja.
Onhan meillä Ihmisten puolue! Normaali puhenopeus ja eläytyvät näyttelijät. Miksei se jatku jo?
Salatuissa elämissä "näyttelijät" ovat enimmäkseen täysin amatöörejä, eivät siis mitään koulutuksen saaneita näyttelijöitä muutamaa lukuun ottamatta. Muuten olen eri mieltä, esim. Tiina Lymi on hyvä näyttelijä. Muitakin on paljon. Jenkkisarjoissa "näyttelijät" on valittu rooleihinsa ulkonäkönsä perusteella, eivätkä tosiaan ole sen parempia kuin suomalaiset kollegansa. Lisäksi jenkkisarjat ovat kaikki niin kaavamaisia ja samalla muotilla tehty, että en enää seuraa niitä lainkaan. Pohjoismaissa tehdään paljon partempaa draamaa, esim. "Mustamaalattu" oli todella hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Salatuissa elämissä "näyttelijät" ovat enimmäkseen täysin amatöörejä, eivät siis mitään koulutuksen saaneita näyttelijöitä muutamaa lukuun ottamatta. Muuten olen eri mieltä, esim. Tiina Lymi on hyvä näyttelijä. Muitakin on paljon. Jenkkisarjoissa "näyttelijät" on valittu rooleihinsa ulkonäkönsä perusteella, eivätkä tosiaan ole sen parempia kuin suomalaiset kollegansa. Lisäksi jenkkisarjat ovat kaikki niin kaavamaisia ja samalla muotilla tehty, että en enää seuraa niitä lainkaan. Pohjoismaissa tehdään paljon partempaa draamaa, esim. "Mustamaalattu" oli todella hyvä.
On Jenkeissä selvästi osaavampaa näyttelemistä. Myös Briteissä näyttelijät osaavat hommansa. Siellä kuitenkin eläydytään rooleihin ja äänensävy ei ole monotoninen. Suomessa ei osata eläytyä yhtään siihen rooliin vaan tosiaan vuorosanat lausutaan ihan kuin lukemalla paperista.
Osittain tuo teennäisyys johtuu varmaankin myös siitä, että tv-sarjojen vuorosanat kirjoitetaan usein yleiskielellä, kun moni suomalainen - näyttelijät mukaanlukien - ovat tottuneet puhumaan ja kuulemaan murteita.
Kyllähän suomalaiset on livenäkin aika pökkelöitä, siis Etelä-Suomessa. Itä-Suomessa on eläväisemmät ihmiset ja parhaat näyttelijät.
Vierailija kirjoitti:
Salatuissa elämissä "näyttelijät" ovat enimmäkseen täysin amatöörejä, eivät siis mitään koulutuksen saaneita näyttelijöitä muutamaa lukuun ottamatta. Muuten olen eri mieltä, esim. Tiina Lymi on hyvä näyttelijä. Muitakin on paljon. Jenkkisarjoissa "näyttelijät" on valittu rooleihinsa ulkonäkönsä perusteella, eivätkä tosiaan ole sen parempia kuin suomalaiset kollegansa. Lisäksi jenkkisarjat ovat kaikki niin kaavamaisia ja samalla muotilla tehty, että en enää seuraa niitä lainkaan. Pohjoismaissa tehdään paljon partempaa draamaa, esim. "Mustamaalattu" oli todella hyvä.
Voi olla että minulla on ennakkoluuloja suomalaisia sarjoja ja elokuvia kohtaan, siksi en ole niitä seurannut. Katson kyllä muutakin kuin Yhdysvalloissa tuotettuja sarjoja. Tänään tulee Shetlannin saarten murhat. Hyvä brittisarja. ap
Hyvää näyttelijää ei haittaa paperinmakuinen teksti. Hän tekee siihen tarvittavat muutokset, jotta puhe luistaa ja kuulostaa luontevalta. Teatterissa tämän huomaa hyvin. Varsinkin kun tekstiä on paljon, se pitää rytmittää luontevasti ja hallita äänenkorkeutta niin ettei puhe mene monotoniseksi. Suomessakin on paljon hyvää näyttelemistä!
Eikä ole reilua verrata suomalaisia näyttelijöitä esim. brittinäyttelijöihin, koska jälkimmäisillä on taustalla eläväinen ja verbaalinen kulttuuri, jossa jokainen päivä on teatteria. Suomalainen taas sitten möllöttää eriasteisesti läpi elämänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Salatuissa elämissä "näyttelijät" ovat enimmäkseen täysin amatöörejä, eivät siis mitään koulutuksen saaneita näyttelijöitä muutamaa lukuun ottamatta. Muuten olen eri mieltä, esim. Tiina Lymi on hyvä näyttelijä. Muitakin on paljon. Jenkkisarjoissa "näyttelijät" on valittu rooleihinsa ulkonäkönsä perusteella, eivätkä tosiaan ole sen parempia kuin suomalaiset kollegansa. Lisäksi jenkkisarjat ovat kaikki niin kaavamaisia ja samalla muotilla tehty, että en enää seuraa niitä lainkaan. Pohjoismaissa tehdään paljon partempaa draamaa, esim. "Mustamaalattu" oli todella hyvä.
On Jenkeissä selvästi osaavampaa näyttelemistä. Myös Briteissä näyttelijät osaavat hommansa. Siellä kuitenkin eläydytään rooleihin ja äänensävy ei ole monotoninen. Suomessa ei osata eläytyä yhtään siihen rooliin vaan tosiaan vuorosanat lausutaan ihan kuin lukemalla paperista.
Paljon riippuu myös ohjaajasta. Ammattitaitoinen ohjaaja osaa ja jaksaa hioa kohtauksia niin kauan, että ne ovat luontevia.
Salatut elämät on vähän huono mittari suomalaiselle näyttelemiselle, kun sitä eivät arvosta edes suomalaiset katsojat. Toisaalta, jos haluaa käyttää Salkkareita esimerkkinä, niin vertailukohtana voisi käyttää vaikka Kauniita ja rohkeita. Yhtä tönkköä näyttelijätyötä kummassakin. Myös juonikuviot vaikuttavat paljon katsojan kokemukseen aitoudesta. Täytyy olla todella lahjakas näyttelijä, että osaa eläytyä uskottavasti rooliin, jossa edesmennyt aviomies nousee kuolleista, tai vauva on vaihtunut sairaalassa, tai puolison exä tulee dramaattisesti keskeyttämään vihkitoimituksen.
Pitää niin paikkansa. Lähes kaikki nuoret näyttelijät ovat täysin osaamattomia, esim. Iina Kuustonen, Pihla Viitala ja kauhistuttavan surkea Krista Kosonen.
Pihla Viitalan muminan voittanutta ei ole
Vierailija kirjoitti:
Pihla Viitalan muminan voittanutta ei ole
Laura Birn on hälle kova haastaja tässä lajissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Salatuissa elämissä "näyttelijät" ovat enimmäkseen täysin amatöörejä, eivät siis mitään koulutuksen saaneita näyttelijöitä muutamaa lukuun ottamatta. Muuten olen eri mieltä, esim. Tiina Lymi on hyvä näyttelijä. Muitakin on paljon. Jenkkisarjoissa "näyttelijät" on valittu rooleihinsa ulkonäkönsä perusteella, eivätkä tosiaan ole sen parempia kuin suomalaiset kollegansa. Lisäksi jenkkisarjat ovat kaikki niin kaavamaisia ja samalla muotilla tehty, että en enää seuraa niitä lainkaan. Pohjoismaissa tehdään paljon partempaa draamaa, esim. "Mustamaalattu" oli todella hyvä.
On Jenkeissä selvästi osaavampaa näyttelemistä. Myös Briteissä näyttelijät osaavat hommansa. Siellä kuitenkin eläydytään rooleihin ja äänensävy ei ole monotoninen. Suomessa ei osata eläytyä yhtään siihen rooliin vaan tosiaan vuorosanat lausutaan ihan kuin lukemalla paperista.
Paljon riippuu myös ohjaajasta. Ammattitaitoinen ohjaaja osaa ja jaksaa hioa kohtauksia niin kauan, että ne ovat luontevia.
Salatut elämät on vähän huono mittari suomalaiselle näyttelemiselle, kun sitä eivät arvosta edes suomalaiset katsojat. Toisaalta, jos haluaa käyttää Salkkareita esimerkkinä, niin vertailukohtana voisi käyttää vaikka Kauniita ja rohkeita. Yhtä tönkköä näyttelijätyötä kummassakin. Myös juonikuviot vaikuttavat paljon katsojan kokemukseen aitoudesta. Täytyy olla todella lahjakas näyttelijä, että osaa eläytyä uskottavasti rooliin, jossa edesmennyt aviomies nousee kuolleista, tai vauva on vaihtunut sairaalassa, tai puolison exä tulee dramaattisesti keskeyttämään vihkitoimituksen.
Kohtausten hiominen ei ole kiinni ohjaajasta vaan budjetista. Kun leffa kuvataan 1-2 kuukaudessa, kuten Suomessa pienen budjetin vuoksi, ei siinä hiota kohtauksia ja tehdä uusintaottoja.
Siskonpeti on erinomaisesti näytelty. Ja lisäksi hauska.
Koska täällä ei kouluteta kunnolla. Opetuksesta kaikki on kiinni. Teatterikorkeassa se vika on. Turkka pilasi kaiken.
Naisnäyttelijöistä 90% on luonut uransa pyrstöä jakamalla. Miesnäyttelijän on pitänyt osatakin jotain tai ottaa häntäluun alle pamppua.
Laura Birn on hyvä näyttelijä ja on hyviä näyttelijöitä vanhoissa miehissäkin. Valitettavasti roolit suomessa menee suhteilla ja ulkonäön perusteella. Lopputulos on sitten sen näköinen...
Suomalainen näyttelijä on omimmillaan silloin kun kohtauksessa riidellään tai ollaan kännissä. Muut kohtaukset on usein tosiaan vähän pökkelöitä ja vaivaannuttaviakin. Kyllähän tämä tietyllä tavalla peilaa suomalaista sosiaalista käyttäytymistä ja eräänlaista perusluonnetta.
Mitä se sua haittaa, kun et edes niitä katso?