Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka kasvoivat perheessä jossa syötiin todella epäterveellisesti?
15.01.2016 |
Omassa lapsuudenkodissani syötiin pizzaa, hampurilaisia, sipseja sekä muita kaloripommeja älyttömät määrät. Makaronilaatikko oli terveysruokaa ja hampurilaiset terveellisiä koska olihan niissä salaattia ja suolakurkkuja. Välipaloiksi oli vanukkaita ja suklaapatukoita, ja kun sanottiin että ei niitä tarvitse ostaa, ostettiin niitä silti ja sitten valitettiin että menee hyvät ruoat hukkaan kun niihin ei koskettu. Salaattia oli varmaan kerran kuukaudessa ellei harvemmin, ja sekin ui salaattikastikeessa koska "eihän se muuten maistu miltään. Kun joku sisaruksista sanoi haluavansa tehdä vaihteeksi jotain terveellisempää kotiruokaa, niin toinen vanhemmista nyökytteli ja sanoi että "juu käyhän se, anna vaan lista aineksista kun menen kauppaan", mutta tuloksena oli yleensä "en jaksanut alkaa etsimään, ostin pakastepizzaa/kävin mäkkärin kautta".
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Joo, on kuin suoraan omasta lapsuudestani. Ja kebabkin oli terveellistä, olihan siinä sentään lihaa eli proteiinia sekä salaattia.
huh huh, vaikeaa kuvitella että tällaisia perheitä oikeasti on... miten tuollainen vaikuttaa aikuisiän ruokailutottumuksiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei meillä nyt ihan tuollaista ollut mutta kasvisten puutetta kyllä 80-luvun puolivälissä. Ruoka oli aina tyyliin lihamakaronilaatikko tai perunat ja lihakastike, muutama kurkkuviipale tai tomaattilohko siinä lautasen reunalla koristeena. Porkkanoita joskus keitettiin. Siinä ne kasvikset olikin. Karkkia ei kylläkään saatu kuin lauantaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, on kuin suoraan omasta lapsuudestani. Ja kebabkin oli terveellistä, olihan siinä sentään lihaa eli proteiinia sekä salaattia.
huh huh, vaikeaa kuvitella että tällaisia perheitä oikeasti on... miten tuollainen vaikuttaa aikuisiän ruokailutottumuksiin?
Mun lapsuudessa oli tuollaista ja itse asiassa vaikutti niin että itse syön täysin päivastoin kuin lapsuuden kodissani. Aloin kiinnostua teininä terveellisestä ruoasta ja tekemään sitä itse. Kasviksia menee hirveät määrät :) Sain vähän jopa parannettua vanhempienikin ruokavaliota.
Oli pelottavan samanlaista meillä kuin aloituksessa. Paitsi salaattia varmaan vielä harvemmin ja sitä salaatinkastiketta ei koskaan. Liikuntaharrastuksiin ei minkäänlaista kannustusta. Arvatkaa olinko koulussa pullea, hidas ja kankea...
Yhden ystävän perheessä oli jokaikinen päivä ruokana kaupan lihapiirakoita ketsupilla ja jälkiruokana litran jäätelöpaketti jaettuna neljälle.Minä kateellisena katselin vierestä koska meillä taas äiti valmisti jokapäivä viimeisen päälle terveelliset ruuat.Myöhemmin olen kyllä osannut olla kiitollinen että osat olivat noin päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni, juu. Mäkkäriruokaa, kalapuikkoja ja einespizzaa päivästä toiseen. Oli pieni shokki, kun tapasimme - itse olen vege ja syön paljon kasviksia. Mies ei ollut koskaan maistanut esim. kirsikkatomaattia, kiiviä tai ananasta, mistään eksoottisemmista jutuista puhumattakaan. Nykyään syödään lähes samalla tavalla, ja miehen suurta herkkua on mm. linssikeitto.
Tuttu juttu. Aina oli einesruokaa, valmispullaa, karkkia, limpparia, sokerihuurrutettuja muroja. Ei koskaan puuroa, tuoreita kasviksia saati siemeniä, "linnunruokaa". Olen joutunut opettelemaan terveellisen ruokavalion ihan itse aikuisena. Toivottavasti säästyn syövältä tai ainakin saan lisää terveitä elinvuosia. Ihmetyttää kyllä äitini, joka oli sivistynyt, paitsi ruoan suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei meillä nyt ihan tuollaista ollut mutta kasvisten puutetta kyllä 80-luvun puolivälissä. Ruoka oli aina tyyliin lihamakaronilaatikko tai perunat ja lihakastike, muutama kurkkuviipale tai tomaattilohko siinä lautasen reunalla koristeena. Porkkanoita joskus keitettiin. Siinä ne kasvikset olikin. Karkkia ei kylläkään saatu kuin lauantaisin.
Joo meillä sama. Ja siihen sitten lisäksi vaaleaa leipää kauheita määriä. Lisäksi äiti leipoi joka viikonloppu pullaa ja paljon eli sitä "nisua" sitten syötiin ihan jatkuvasti.
Meillä syötiin myÖS NS. epäterveellisesti, tuoreita kasviksia ei ollut koskaan muulloin kuin kesällä, kun niitä omasta kasvimaasta sai. Kasvikset, jos niitä joskus sattui talviaikaan olemaan, lilluivat joko etikka- tai suolaliemessä. Hedelmiä ei myöskään ollut oikein ikinä, joskus saattoi olla mandariinejä tai appelsiinia. Banaania söin lapsena ehkä 3 kertaa. C-vitamiini "saatiin" kaupan halvimmasta appelsiinimehusta, jota sai ottaa puoli lasillista (tuskinpa tuossa mehussa mitään c-vitamiinia edes oli..). Ruoka oli pääosin perunaa ja kastiketta. Kunnollista lihaa ei ollut ikinä, sikanautajauhelihaa ainoastaan tai sitten muuta prosessoitua ja lisäaineilla ryyditettyä makkaraa tai muuta puolivalmista. Suurin syy tähän köyhyyteen lienee ollut rahanpuute. Itse olen aikuisena huomannut että usein salaatinteko meinaa unohtua ruoan yhteydessä, mutta olen yrittänyt tsempata asian suhteen. Hedelmiä meillä on melkein aina, erityisesti banaaneja! Muutenkin yritän panostaa ruokiin eri tavalla kuin omat vanhempani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei meillä nyt ihan tuollaista ollut mutta kasvisten puutetta kyllä 80-luvun puolivälissä. Ruoka oli aina tyyliin lihamakaronilaatikko tai perunat ja lihakastike, muutama kurkkuviipale tai tomaattilohko siinä lautasen reunalla koristeena. Porkkanoita joskus keitettiin. Siinä ne kasvikset olikin. Karkkia ei kylläkään saatu kuin lauantaisin.
Sama täällä. Kasviksia aloin syödä kunnolla vasta kun omilleni muutin, sellaisia eksoottisia kasviksia kuin esim. kesäkurpitsa, munakoiso, linssit ja pavut tuli maistettua ensi kertaa vasta aikuisiällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei meillä nyt ihan tuollaista ollut mutta kasvisten puutetta kyllä 80-luvun puolivälissä. Ruoka oli aina tyyliin lihamakaronilaatikko tai perunat ja lihakastike, muutama kurkkuviipale tai tomaattilohko siinä lautasen reunalla koristeena. Porkkanoita joskus keitettiin. Siinä ne kasvikset olikin. Karkkia ei kylläkään saatu kuin lauantaisin.
Joo meillä sama. Ja siihen sitten lisäksi vaaleaa leipää kauheita määriä. Lisäksi äiti leipoi joka viikonloppu pullaa ja paljon eli sitä "nisua" sitten syötiin ihan jatkuvasti.
Sama. Olen syntynyt 1988. Valkosipuliin törmäsin 17 vuotiaana kin tajusin, että muissa perheissä on ihan joka päiväisessä käytössä. Meillä käytettiin valkosipulijauhetta. Kiinnostuin ruoasta muutettuani pois kotoa ja syön nykyään todella terveellisesti ja monipuolisesti. Vanhemmat aina ihmettelevät ruokiamme, ihan tavallista myskikurpitsaa paahdettuna ym. Papuja, linssejä, herneitä ei kuulemma voi käyttää koska niistä tulee maha kipeäksi. Kai sitä nyt tulee, jos ei itseään koskaan niihin "siedätä". No joskus on ihan kiva käydä kotona ja saada sitä aitoa läskisoossia. En vain ymmärrä miten joka päivä voi syödä siten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukioaikaisen poikaystäväni kotona syötiin todella epäterveellisesti: niitä kamalia vaaleita riisipiirakoita, pullaleipää, sokerimehuja, sokerijogurttia, sipsejä, eineksistä pizzaa ja hampurilaisia... Poikaystäväni oli kyllä hoikka ja treenasi paljon, samoin isänsä, mutta äitinsä oli todella lihava. Oli todellinen järkytys aikoinaan, omassa kodissani oli syöty tavallista kotiruokaa ja herkkuja oli aika harvoin.
Joo. Oli tosi outoa tajuta lukioiässä että täh, eikö kaikki perheet vedäkään valmisruokaa ja roskaruokaa joka päivä? On olemassa perheitä joissa vanhemmat kokkaa joka päivä? Meidän äiti suuttui melkein jo siitä kun ruoanlaiton tai terveellisen ruoan mainitsi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti on maatalon tyttö joka sittemmin otti ilon irti siitä että einesruoat tuli kauppoihin eikä itse tarvinnut enää pistää tikkua ristiin keittiössä. Silloin tällöin saatiin kotiruokaa, mutta käytännössä itse elin 8-vuotiaaksi asti pelkällä maksalaatikolla (no, ainakin terveellisempää kuin mäkkisafka - mutta tosiaan ei mitään muuta) ja siitä eteenpäin makaronilla ja vehnäleivällä, koska en enää halunnut syödä lihaa ja äidin asenne oli että pitää lapsen nälässä kunnes tulee taas järkiinsä. Siihen loppui myös satunnaiset kotiruoat. Näillä eväillä jäi muuten pituus 153 senttiin, liekö kuinka paljon vaikutusta. Onneksi muutin jo 15-vuotiaana kotoa lukion takia, jotta opin niinkin varhain tekemään oikeaa ruokaa. Nykyään lapsuudenkodissa käydessäni teen kaikille ruoat ja ovat ihan äimän käkenä kun eivät ole ikinä kuulleet munakoisosta tai tattarista. Ja pitävät minua huippulahjakkuutena kun osaan tehdä muutakin kuin pastaa ja vehnäpullaa.
Meillä syötiin terveellisesti, ja oli kiva kun sain joskus kaverin luona syödä. Se mitä äiti ajatteli terveellisestä ruuasta on nyt ho osoittautunut vääräksi tiedoksi, ehkä salaattia lukuunottamatta. Ja salaatin syöminenkin pn oikeasti ympäristö rikos, pekoni kuormittaa ympäristöä vähemmän kuin salaatti tai edes tomaatti
Olen 90-luvun lapsi ja meillä ei salaattia nähty. Yleisin ruoka taisi olla perunat ja jauhelihakastike. Jääkaapissa oli voileipäainekset, eli voita, juustoa ja lauantaimakkaraa. Lisäksi eineshamppareita ja ehkä pitsoja. Kavereilla käydessäni kadehdin eksoottisia hedelmiä - aprikooseja, kiivejä! Olisipa meilläkin ollut. Olisin varmasti tykännyt salaatistakin. Olin lihava lapsi ja sain kuulla siitä haukkuja perheeltänikin. Lapsi syö sitä mitä annetaan, kunpa olisi ollut toisin.
No ei ihan tuollaista ollut, mutta meillä oli ruokana melko usein perunaa ja sianlihakastiketta. Leipänä oli melkein aina vehnäleipää ja sen päällä oli makkaraa ja juustoa. Hedelmiä tai marjoja ei hirveästi ollut ja kasviksistakin oli useimmiten tarjolla vain perunaa. Aamiaiseksi oli melkein aina maissihiutaleita tai sokeripitoisia muroja sen vehnäjauhosta leivotun leivän kanssa. Ruoassa käytettiin voita ja lihaa syötiin melko paljon. Toisaalta karkkeja, perunalastuja, limsaa, jäätelöä, pullaa, keksejä tai muita herkkuja saatiin melko harvoin, lähinnä pieni määrä lauantaisin ja sen lisäksi vain syntymäpäivänä ja muiden juhlien aikana.
Täällä myös. Olin kilpaurheilija, reenasin kahta kertaa päivässä useita tunteja. Äiti ei ikinä tehnyt ruokaa, söin reenien jälkeen usein karkkia/jäätelöä. Joskus jotain ruuan tapaista, muttei koskaan sitä rehtiä kotiruokaa jota olisin oikeasti kaivannut ja tarvinnut. Myöhemmin muutin äidiltä isälle ja tämän uudelle naisystävälle, jossa sain todistaa järjettömint suhdetta ruokaan jota oon koskaan kohdannu. Isäni on treenattu ja syö normaalisti, naisystävä taas sairaalloisen lihava (n 160 cm ja 120kg). Mätti sokeri aivan järjettömiä määriä. Samaan aikaan minä kiinnostuin liikunnasta ja ravinnosta.
Nyt olen kakskymppinen ja asunut vuoden omillani sekä vihdoin kaikkien mahdollisten kokeililujen ja virheiden jälkeen löytänyt oikean tavan syödä. Vieläkin silti huomaan saavani esim ahmimiskohtauksia (harvoin) joidenka uskon juurtuvan nuille ajoille.
Minäkin olen syntynyt 90-luvulla ja kuten monien muidenkin kotona meilläkään ei salaattia juuri lautasella näkynyt. Perus ruoka oli ne tutut perunat ja jauhelihakastike, spagetti ja jauhelihakastike tai jauhelihakeitto. Leipä taisi olla vaaleaa, muttei ikinä paahtoleipää. Siitä olin kateellinen serkuilleni. Herkkuja/pitsoja/sipsiä/limuja saatiin vain juhlissa ja karkkia 100 grammaan lauantaisin.
Kesällä suurinta herkkua löytyi tietenkin omalta pihalta, eli karviais-marjat, vadelmat ja porkkanat.
Joo, on kuin suoraan omasta lapsuudestani. Ja kebabkin oli terveellistä, olihan siinä sentään lihaa eli proteiinia sekä salaattia.