Tunnetko mongoloideja?

tunnen montakin.

mongolialaisia kohtaan, heidän perinnölliset kasvonpiirteensä muistuttavat Downin syndroomasta kärsivien kasvonpiirteitä mutta minkäänlaista kromosomipoikkeavaa heillä ei ole joten tuo nimitys on aika ikävä.

Tunnen yhden down-tytön.

särähti korvaan tuo " kärsivien" sana. mun mielestä downit eivät kärsi syndroomastaan.

Downeista ei tuota nimitystä käytetä. Downit eivät todellakaan kärsi siitä että ovat downeja.

Eikä tuo sana ole enää käytössä.

olen sellaisen äiti ja ei ole vaikeampaa tapausta nähty. jos pesisit itse kolmekin kertaa päivässä paskat sängystä sillä riisuu aina vaatteensa pois ja vaippansa en näe hänessä mitään valloittavaa. kaikkea muuta tutustu tilanteisiin ennekuin annat kommenntteja. haluatko tulla lapselleni vapaa/tuuraus äidiksi niin saat sitä käytännön valloittavuutta.

mutta haluaisitko oikeasti lapsesi olevan sellainen kaikkien tuijottama pelle. joille ei järki mene kalloon millään. nm. kokemusta kyllä riittää.

mutta jos puhut ihmisistä joilla Downin syndrooma niin tunnen lukuisia.

Lapsellani on myös downin syndrooma, aivan ihana lapsi.



Ja 14, olen pahoillani että teillä noin rankkaa, tunnen monta kymmentä down-ihmistä ja heistä ei yksikään ole noin hoidollinen, mutta poikkeuksia toki löytyy.

Ääliöt.

on tosi vaikea downin lapsi. hän on monivammainen hän on liikunta kyvytön on sekä kuuro että sokea sekä autistinen ja sairastaa epilepsiaa ja on korjaamaton sydänvika eli sitä ei voi korjata. ja tätä lasta vanhemmat pääsääntöisesti äiti hoitaa ympäri vuorokauden. että älkää olko kaikkitietäväisiä. ennenkuin tosissaan tiedätte asioista jotain tämäkään äiti ei ole koskaan saanut downiltaan sitä niin teidän mainostamaa hymyä tai iloisuutta. hän on kaikkea muuta.

Vanhemmat voivat kärsiä, jos sattuu olemaan vaikeasti hoidettava down. Useimmat ovat melko hyvätasoisia.

Ei se downista johdu. Asia on kiinni siitä miten me muut suhtaudumme erilaisiin ihmisiin.

ihan suunnattomasti ihmiset, joilla itsellään ei ole vammaisia lapsia ja tuntevat jonkun Downin syndroomaa sairastavan (kyllä, se on sairaus geeneissä) pikkulapsen. Ja sittne hokevat " voi, hehän ovat niin VALLOITTAVIA ja aina tyytyväisiä, iloisia, eiväthän he kärsi" . Juu. Sitten kun ihana lapsonen on 30-vuotias ja edelleen vaipoissa ja kuolaa kikattaen jossain laitoksessa, niin valloittavuus on tosiaan kaukana. Varsinkin, kun eivät tajua aina kokoaan ja voimiaan. En halua minäkään tosin yleistää, onhan hyvinkin pärjääviä Down-ihmisiä jotka elävät itsenäisesti, mutta ei heidän elämänsä herkkua ola.

mutta toistaiseksi emme itse ole vielä yhdenkään downin tukiperheenä. Kehitysvammaisia meidän asiakkaamme kyllä ovat.



Lapsille ei ole helppo löytää tukiperhettä, mutta koeta jaksaa olla sinnikäs, sinä jolla oma lapsi vaikea down.

Ja minäpä tunnen monta kymmentä downia ja melko montaa hoidankin säännöllisesti. Ihan kaikkina vuorokaudenaikoina.

Downin syndrooma on kehtiysvamma, joka johtuu sairaasta kromosomistosta. Olen itse Down-lapsen äiti ja olen todellakin selvillä tästä, joten ei kannata joikua täällä, että ei ole sairaus. t. 23

Minä olen kehitysvammaistenhoitaja ja tiedän kyllä että downin syndroma on kromosomimuutos, ei sairaus.

joka tietyllä tavalla sairastuttaa koko perheen. Tietysti voi jankuttaa sairauden määritelmästä. Minun lapseni ON sairas. Hänen syndroomaansa liittyy vaikea älyllinen kehitysvamma ja sydänvika. On raivostuttavaa kuunnella ihmisiä (etenkin hoitajia) jotka jankuttavat että " se on vain hänen ominaisuutensa, ei sairaus!" ) Rakastan lastani hirveästi, mutta en olisi halunnut elämän menevän näin. t. se 23

Vamma ja sairaus ovat eri asioita. Vammainen voi olla sairas tai terve. Downin syndroma ei ole sairaus.

Oma äiti tietää parhaiten millaisen lapsensa on. On sitten sairas tai kehitysvammainen. Sellainen vamma ei kuitenkaan koskaan parane. Joten antakaa olla pilkunnussijat.

Minun lähipiirissäni on eräs keskivaikeasti vammainen ja vaikeasti vammainen. Lääkkeitä joudutaan paljon antamaan että terveinä pysyisivät...