Onko muka oikeesti ihan hirveetä jos ei ulkoile lasten kanssa joka päivä?!

Äitisi on oikeassa

Ei.

Varmaan riippuu lasten temperamenteistakin, mikä sopii. Meillä on kaksi energistä poikaa ja kaikille on helpompaa, kun ulkoillaan, yleensä kaksi kertaa päivässä.

Kukin tyylillään eikä ilmoissakaan ole ollut kauheasti aina kehumista. En jaksaisi aina vapaapäivinä itsekään lähteä ulos, mutta kun on kunnon varusteet niin sateessakin on hauskaa ja lapsille tulee hyvin nälkä ja väsy. Myös riitelyä on vähemmän ja lapset keksivät aina paljon leikkejä ulkona (3 ja 5 v).

En mäkään ole käynyt joka päivä ulkona. Missään vaiheessa parina viime vuonna, enkä varsinkaan tuulisella pakkassäällä, kun ihot ei kestä ja "balaclavat" on vielä hankkimatta.

Ihan hyvä noinkin, älä sure. Ei se elämä ole pelkkää ulkoilua, hitto vie.

No ei todellakaan ole. Mekin mennään talvisaikaan ulos vasta iltapäivällä, kerran päivässä. Max viitenä päivänä viikossa. Välillä tuo vähäluminen talvitekeminen on vain niin tylsää, että mieluummin leivotaan, askarrellaan ja luetaan, johan tuossa helposti koko päivä hujahtaa. Ihan normaaleja terveitä ja normaalipainoisia lapsia, jotka asuvat ulkona kesäkauden käytännössä aamusta iltaan.

Vakavasti puhuen, äitisi on oikeassa. Jos sinulla sitten on vaivoja jotka estävät sinua jaksamasta, niin ne pitäisi hoitaa kuntoon.

Ei. Meillä ei myöskään ulkoilla joka päivä. Meillä seitsemäs lapsi tulossa ja olen yrittäjä. Isommat "ulkoilee" kouluun ja pienemmät omalla pihalla joskus aamupäivällä keskenään ja joskus myös iltapäivällä kavereiden kanssa. Jos eivät viihdy tai halua mennä niin en ala väkisin viemään. En ehdi olla itse hiekkalaatikolla reunalla tai kävelylenkillä. Tarkoittaa sitä, että voi mennä pari kolme päivää sisällä. Hyvällä ilmalla ja kesällä ovat käytännössä koko ajan ulkona tai ramppaavat edestakaisin. Jos kertoisin äidilleni, kuten sinä, se valittaisiin varmasti ja syyllistäisi. Siksipä en puhu meidän asioista tarkemmin hänelle.

Joo, ei ulkoilla. Sitten kun kakarat on tarpeeksi isoja saavat ulkoilla niin paljon kuin haluavat. Ja huonoilla keleillä ei ulkoilla, jos sataa tai liian kova pakkanen, tai joku järkyttävä räntäloskakeli niin ei. Ja mitään haittaa siitä ei ole, ennenkin kakarat on ulkoilleet omatoimisesti. Pienet jotka ei osaa kävellä pidetään rattaissa suurimmaksi osaksi, niitä ei laiteta ryömimään hiekkalaatikolle ja kauhomaan hiekkaa suuhunsa.

Ei ulkoilla joka päivä. Minä en ensinnäkään lähde yli 20 asteen pakkasessa ulos. Toisekseen en myöskään lähde kaatosateella ulos. Lapsella on kyllä kaikkeen kamppeet, minulla ei. Kolmanneksi aina ei vaan jaksa. Lapsi on kyllä hoidossa ja siellä ulkoilee päivittäin (paitsi tosi kovilla pakkasilla). Keskimäärin ulkoilemme 5 kertaa viikossa

No, tapoja on monia ja tähänkään ei ole olemassa mitään patenttiratkaisua, mutta en itse pidä ap sinun tapaasi toimia aivan optimaalisena.

Lapselle pitäisi kertyä päivittäin kaksi tuntia liikuntaa. Käytännössä tämä tarkoittaa varsinkin kotona hoidettavien lasten kohdalla ulkoilua, koska sisällä harva kotonaan jumppaa rasittavasti. Kaksi tuntia ei ole liioiteltu suositus, sillä tutkimusten mukaan tämän päivän lapset liikkuvat keskimäärin niin vähän, että ovat 40-vuotiaina samankuntoisia kuin nykypäivän 60-vuotiaat.

Se, että ulkoilee keskimäärin viitenä päivänä viikossa, tarkoittaa, että joukkoon mahtuu myös 6 tai 7 ulkoilupäivän ja 3 tai 4 ulkoilupäivän viikkoja. Lapsen tulisi päästä ulos joka päivä purkamaan energiaa ja haukkaamaan raitista ilmaa. Raitis ilma on tärkeää sekä lapsen että aikuisen aivoille ja jaksamiselle. Aamu-ulkoilu parantaa lapsen päiväunien laatua.

Jos hoitaisin lapsia kotona, pyrkisin tarjoamaan ulkoilua päivittäin aamupäivällä ja iltapäivällä, mutta priorisoisin tod.näk. aamupäivän. Viikonloppuna voisi tehdä esim. pidemmän ulkoiluretken, jonne ottaa pientä evästä tms.

Sää on pukeutumiskysymys. Jos sataisi paljon tai olisi erityisen kova pakkanen, voisin jäädä koko päiväksi sisälle, mutta niin huono sää on kuitenkin melko harvoin, ja silloin se sisätouhupäivä voi olla kiva poikkeus.

Varhaislapsuudessa opituilla tavoilla on suora vaikutus käyttäytymiseen kouluiässä ja kouluiässä totutuilla ulkoilu- ja liikuntatottumuksilla on suora vaikutus nuoruus- ja aikuisvuosien liikuntamäärään. Siksi liikuntaan ja ulkoiluun pitäisi panostaa lapsena ja nimenomaan kotona, koska kodin vaikutus on paljon päiväkoteja tai kouluja suurempi. Ja lupaan: jokainen lapsi ehtii istua ja tottua sisällä olemiseen kouluvuosinaan. Siksi ihan lasten hyvinvoinnin nimissä ulkoilu varhaislapsuudessa pitäisi ehdottomasti olla päivittäistä.

Vierailija kirjoitti:

No, tapoja on monia ja tähänkään ei ole olemassa mitään patenttiratkaisua, mutta en itse pidä ap sinun tapaasi toimia aivan optimaalisena.

Lapselle pitäisi kertyä päivittäin kaksi tuntia liikuntaa. Käytännössä tämä tarkoittaa varsinkin kotona hoidettavien lasten kohdalla ulkoilua, koska sisällä harva kotonaan jumppaa rasittavasti. Kaksi tuntia ei ole liioiteltu suositus, sillä tutkimusten mukaan tämän päivän lapset liikkuvat keskimäärin niin vähän, että ovat 40-vuotiaina samankuntoisia kuin nykypäivän 60-vuotiaat.

Se, että ulkoilee keskimäärin viitenä päivänä viikossa, tarkoittaa, että joukkoon mahtuu myös 6 tai 7 ulkoilupäivän ja 3 tai 4 ulkoilupäivän viikkoja. Lapsen tulisi päästä ulos joka päivä purkamaan energiaa ja haukkaamaan raitista ilmaa. Raitis ilma on tärkeää sekä lapsen että aikuisen aivoille ja jaksamiselle. Aamu-ulkoilu parantaa lapsen päiväunien laatua.

Jos hoitaisin lapsia kotona, pyrkisin tarjoamaan ulkoilua päivittäin aamupäivällä ja iltapäivällä, mutta priorisoisin tod.näk. aamupäivän. Viikonloppuna voisi tehdä esim. pidemmän ulkoiluretken, jonne ottaa pientä evästä tms.

Sää on pukeutumiskysymys. Jos sataisi paljon tai olisi erityisen kova pakkanen, voisin jäädä koko päiväksi sisälle, mutta niin huono sää on kuitenkin melko harvoin, ja silloin se sisätouhupäivä voi olla kiva poikkeus.

Varhaislapsuudessa opituilla tavoilla on suora vaikutus käyttäytymiseen kouluiässä ja kouluiässä totutuilla ulkoilu- ja liikuntatottumuksilla on suora vaikutus nuoruus- ja aikuisvuosien liikuntamäärään. Siksi liikuntaan ja ulkoiluun pitäisi panostaa lapsena ja nimenomaan kotona, koska kodin vaikutus on paljon päiväkoteja tai kouluja suurempi. Ja lupaan: jokainen lapsi ehtii istua ja tottua sisällä olemiseen kouluvuosinaan. Siksi ihan lasten hyvinvoinnin nimissä ulkoilu varhaislapsuudessa pitäisi ehdottomasti olla päivittäistä.

Juu, ei ulkoilla meilläkään joka päivä. Tarhapäivisin lapsi ulkoiilee tarhassa ja vapaapäivisin ulkoilee useinmiten ei kuitenkaan joka päivä. Silti lapsi saa liikuntaa tarpeeksi ja useita tunteja päivässä. Aina ei vaan ehdi ulos jos on muuta isompaa asiaa hoidettavana tai ei vaan jaksa esim. migreenin vuoksi. Ihan varmasti voin sanoa, että lapsi ei siitä mene pilalle. Elämä ei ole kuin kirjoissa eikä kaikki päivät samanlaisia. Tilanteen mukaan mentävä ja järjen käyttö tässäkin asiassa on sallittua.

Keskimäärin palstalla kirjoittavista vanhemmista välittyy myös melko suuri mukavuuden halu, joistakin välittyy piittamattomuus ja suorastaan loukkaantuminen, jos joku kehtaa sanoa, mitä tutkimustieto sanoo minkäkin kannattavuudesta. Onhan se nyt selvää, että elämä ei ole kenelläkään oppikirjasta ja järjen käyttö on sallittua, mutta eihän päivittäinen ulkoilu ole välttämättä a) oppikirjamaista b) järjetöntä.

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun joku kehtasi arvostella.

Vierailija kirjoitti:

No, tapoja on monia ja tähänkään ei ole olemassa mitään patenttiratkaisua, mutta en itse pidä ap sinun tapaasi toimia aivan optimaalisena.

Lapselle pitäisi kertyä päivittäin kaksi tuntia liikuntaa. Käytännössä tämä tarkoittaa varsinkin kotona hoidettavien lasten kohdalla ulkoilua, koska sisällä harva kotonaan jumppaa rasittavasti. Kaksi tuntia ei ole liioiteltu suositus, sillä tutkimusten mukaan tämän päivän lapset liikkuvat keskimäärin niin vähän, että ovat 40-vuotiaina samankuntoisia kuin nykypäivän 60-vuotiaat.

Se, että ulkoilee keskimäärin viitenä päivänä viikossa, tarkoittaa, että joukkoon mahtuu myös 6 tai 7 ulkoilupäivän ja 3 tai 4 ulkoilupäivän viikkoja. Lapsen tulisi päästä ulos joka päivä purkamaan energiaa ja haukkaamaan raitista ilmaa. Raitis ilma on tärkeää sekä lapsen että aikuisen aivoille ja jaksamiselle. Aamu-ulkoilu parantaa lapsen päiväunien laatua.

Jos hoitaisin lapsia kotona, pyrkisin tarjoamaan ulkoilua päivittäin aamupäivällä ja iltapäivällä, mutta priorisoisin tod.näk. aamupäivän. Viikonloppuna voisi tehdä esim. pidemmän ulkoiluretken, jonne ottaa pientä evästä tms.

Sää on pukeutumiskysymys. Jos sataisi paljon tai olisi erityisen kova pakkanen, voisin jäädä koko päiväksi sisälle, mutta niin huono sää on kuitenkin melko harvoin, ja silloin se sisätouhupäivä voi olla kiva poikkeus.

Varhaislapsuudessa opituilla tavoilla on suora vaikutus käyttäytymiseen kouluiässä ja kouluiässä totutuilla ulkoilu- ja liikuntatottumuksilla on suora vaikutus nuoruus- ja aikuisvuosien liikuntamäärään. Siksi liikuntaan ja ulkoiluun pitäisi panostaa lapsena ja nimenomaan kotona, koska kodin vaikutus on paljon päiväkoteja tai kouluja suurempi. Ja lupaan: jokainen lapsi ehtii istua ja tottua sisällä olemiseen kouluvuosinaan. Siksi ihan lasten hyvinvoinnin nimissä ulkoilu varhaislapsuudessa pitäisi ehdottomasti olla päivittäistä.

Ihan sama ollaanko ulkona vai sisällä, ihan samanlaista "liikuntaa" mun 1,5-vuotiaalle siitä tulee.

Vierailija kirjoitti:

Keskimäärin palstalla kirjoittavista vanhemmista välittyy myös melko suuri mukavuuden halu, joistakin välittyy piittamattomuus ja suorastaan loukkaantuminen, jos joku kehtaa sanoa, mitä tutkimustieto sanoo minkäkin kannattavuudesta. Onhan se nyt selvää, että elämä ei ole kenelläkään oppikirjasta ja järjen käyttö on sallittua, mutta eihän päivittäinen ulkoilu ole välttämättä a) oppikirjamaista b) järjetöntä.

Kyllä, minä olen mukavuudenhaluinen, en tykkää kökkiä pihalla kersoja vahtimassa jos mulla ei kerran siellä ole mitään tekemistä, ja mulla ei ole lämpimiä vaatteita että pystyisin seisomaan kylmässä tuulessa tunnin, joo ei, mun kokoiselle ei tehdä niin lämpimiä, pitäis olla pilkkihaalarit mutta ne ei taida mulle sopia kun on miehille tehty, harteissa tilaa mutta perse ei mahdu. Minä teen mielummin sisällä jotain mitä haluan, ja kesällä teen puutarhahommia silloin kun mua huvittaa. Lapset juoksee tuossa tuvassakin kuin heikkopäiset, kyllä ne liikkuu. 

Lapsuusaikaa ei saa takaisin, ja vaikeeta sitä on sitten tehtyjä ja tekemättömiä jälkeenpäin korjailla. Lapsen aika on heti synnyinpäivästä lähtien arvokasta aikaa. Monet asiat olisi lapsen saatava jo ihan sieltä alusta lähtien. Vanhemmilla se vastuu on varmentaa että lapset saavat kaiken sen minkä tarvitsevat.

Miten olisi esimerkiksi vähän vähemmän av:ta ja vähän enemmän raitista ilmaa?

Ja kuunnelkaa äitejänne!

Niin alunperin kyse oli ulkoilusta - ei liikunnasta. Joka tapauksessa meidän lapsi liikkuu sisällä enemmän ja mielellään, ulkona on enemmän paikoillaan. Miksi tässä keskustelussa siis puhutaan ylipäätään liikunnasta kun kyse on ulkoilusta - liikkua kun voi muutenkin.

Mä oon helvetin laiska äiti kun en vie hoitopäivien jälkeen muksuja ulos. En vaan jaksa töiden ja ruuanlaiton jälkeen sitä rumbaa. Onneksi lapsetkin viihtyy lelujen ja muun touhun parissa ettei tarvi viedä ulos.