Alaikänen ja raskaana ilman seurustelua

Hei.

Sattuipa nyt. Toivon, että annat lapsen tulla. Siitä on sulle paljon iloa. Opiskelu onnistuu lapsenkin kanssa. Jos pelkäät, että äitisi painostaisi aborttiin, kerro vasta sitten, kun se ei ole mahdollista. Mutta kerro sitten kuitenkin. Toivottavasti hän tukee sinua. Kyllä lapsen kanssa selviää, aina on selvitty ja tuskin olet loppuikääsi yksinhuoltaja kuitenkaan, näin aluksi vaan. Pysyy elämä ryhdikkäänä,kun on lapsi, josta on vastuussa. Toivon, että voisin onnitella sinua lapsen saamisen johdosta. Se on kuitenkin ihmisen elämän upeimpia asioita, oikeasti upeampaa kuin mikään muu.  Ajattele, oma pieni ihminen. Miksi lopetit miehen tapailun? Tiedätkö ettei ryhtyisi isäksi vai etkö haluaisi? Jossain vaiheessa hänellekin kerrottava. Järkevin ratkaisu on antaa lapselle elämä, koska se hänellä jo on, ja rakastaa häntä. Ei me äidit olla täydellisiä, ei ikä tai koulutus tee meitä täydellisiksi äideiksi. Silti ne lapset ainakin pieninä rakastavat meitä. Kaikkea hyvää elämääsi.

Miksi erosit miehestä? Kerro vähintään hänelle nyt heti raskaudesta, jos painostaa aborttiin niin sitten viimeistään voi sanoa heipat. Hänellä on kuitenkin oikeus tietää jos tuota jälkikasvua yllärinä tulee ja osallistua siihen halutessaan.

Äitikään ei sinua voi hiuksista vetämällä viedä sitä aborttia hankkimaan, vai sinä päätät haluatko lapsen pitää. Kasvokkain ei ole pakko kertoa, voit kirjoittaa kirjeen, lähettää sähköpostia tai vaikka törkätä raskaustestin käteen.

Netti on pullollaan teiniäitiyden huonoista ja hyvistä puolista mutta joka tapauksessa raskasta tulee olemaan mutta uskon että ne rankat ajat palkitaan kyllä

Ei sitten kummallakaan juolahtanut mieleen ehkäisy? No anyway, suosittelen vahvasti abortoimaan. Pieni operaatio ja elämä jatkuu kuten ennenkin. Suunnittelematon lapsi 17-vuotiaana yh-äitinä pilaa pahimmassa tapauksessa koko elämäsi.

En voi uskoa mitä täällä neuvotaan eli neuvotaan pilaamaan oma elämä.

Aloittaja on lapsi eikä todellakaan valmis äidiksi senhän todistaa sekin että hän ei uskalla kertoa asiaa äidilleen.

Teiniäidin lapsi on koko lähisuvun riesa. Riesa jota ilman olisivat kaikki niin mielellään olleet

Eli aloittaja nyt heti aamulla terveydenhoitajalle ja abortti heti.

Ja ne jotka täällä kehottaa tekemään lapsen nauttii siitä että sinusta tulee sitä wt-väkeä.

En itse olisi pitänyt lasta. Ja toivoisin ettei tyttärenikään. Hän on 16. Ei lapsia lapsille

Moi kaikki. Luin teiän vastaukset ja kiitti niistä. Ihan asiaa puhutte vaikka teillä erilaisia mielipiteitä mun tilanteesta onkin.

Tapailun miehen kanssa lopetin koska menin jotenki shokkiin. Ei kai sekään ihan fiksua ollu mut sillä hetkellä tuntu hyvältä ratkasulta.

Äitille en oo uskaltanu kertoa tietenkään siks et sen reaktio pelottaa, mut enemmän oon huolissani miten se kestää tän. Sillä on ollu lähiaikoina tosi paljon kaikkee joten pelottaa et tää on sille liikaa :(.

Tiedän mikä ehkäsy on ja siitä oonki huolehtinu mut koska oon tässä tilanteessa ni se ei selvästikkään oo toiminu. T: Se tyttö joka alotti tän keskustelun

En sano nyt kumpi ratkaisu on oikea, sen päätät sinä itse. Kukaan muu ei tiedä paremmin. Tietysti ihmiset jotka ovat kokeneet saman voivat tietää millaista se on, mutta sekään ei tarkoita että he tietäisivät paremmin.

Se mikä on toiselle maailman loppu, on jollekkin toiselle tavallista jyrkempi mäki.

Jos jotain voin neuvoksi sanoa niin asia kuin asia kannattaa selvittää aina hetimmiten, muuten se menee helposti entisestään solmuun.

Tsemppiä ja voimia tielle jonka valitset.

T: 17-vuotiaiden kaksospoikien ja yhen 14-vuotiaan tytön äiti, joka tietää että äidinrakkaus kestää odottamattomatkin asiat

Esim. näin

Kysyt äidiltäsi, että toivooko hän joskus saavansa lapsenlapsia. Jos vastaus on kyllä, niin on helpompi todeta, että nyt on sellainen tulossa, vaikka ehkä olisikin toivonut lasta vähän myöhemmin. Usko, että lapsenlapsi voi olla iloinenkin asia.

Sinuna kertoisin myös lapsen isälle raskaudesta ja jos hän ehdottaisi aborttia sanoisin, että taidat nyt sinetöidä eron minusta. Jos mies taas tahtoisi olla osana lapsen elämää, niin sanoisin, että kun vauva on pieni, voisi viettää muutaman tunnin viikossa hänen kanssaan ja kun lapsi kasvaa ja suhde muodostuu hyväksi, voisi harkita jopa yökyläilyjä. Voisit myös sanoa, että ehkä et tiedä, onko sinun ja hänen välillään vielä suhdetta, mutta et tahdo miehestä vain maksajaa, vaan kyllä isällä ja lapsella on oikeus tutustua toisiinsa myös. Entä isän puoleisiin sukulaisiin? Jos välit muodostuvat hyviksi, niin se on parasta lapsen tulevaisuuden kannalta.