Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Paska fiilis, avaudun :(
12.01.2016 |
Exä käyttäytyy kylmästi minua kohtaan eikä reagoi mihinkään mitenkään. Hetki sitten meillä oli puhetta rakkaudesta, yhteisestä tulevaisuudesta ja unelmista. Olin valmis olemaan ensimmäistä kertaa täysin vakavissani suhteessa, mutta turhaa sekin oli. Aiemmin olen ollut vähän pelleilijä, valehdellut itselleni että osaan sitoutua mutta riidan tullessa puhunut heti eroamisesta ja yleensä se on tapahtunutkin. Olen kuitenkin tuntenut lähinnä helpotusta enkä ole itkenyt itse ihmisten perään vaan menetyksen. Mutta en kauan senkään perään.
Nytpä en osaa edes vihata kusipäistä exääni. Osaan vihata hänen välinpitämättömyyttään, mutten häntä ihmisenä. En näe muita miehiä, en voi edes ajatella muita, koska ei sellaista yhteyttä saa useamman kanssa. Siinä on aina joku iso mutta, joka estää vakavan homman.
Näemme vielä viimeisen kerran näillä näkymin viikon päästä, mutta en haluaisi ajatella sen olevan viimeinen kerta ):
Tuntuu niin pahalta, että joku voi vannoa niin paljon ja niin suurta ja sitten vain luopua kaikesta ): Miksi hän ei kaipaa minua viereensä? Miksi hän ei kaipaa minun katseluani ja nauramista kanssani?
:'(
Ei meidän suhteemme ollut katastrofi, erimielisyyksiä ja riitaa, mutta ei mitään mitä ei voisi korjata. Nyt olen taas jälleen kerran yksin, kärsin valtavasti yksinolosta mutta en voi kuvitellakaan muita miehiä tai edes panemista ympäriinsä. Olen aivan umpikujassa, haluan vain takaisin meidät ja puhua selväksi kaiken ):
Nyt minulla ei ole ketään joka auttaisi arkisissa asioissa, en osaa asentaa sähkölaitteita itse, en osaa kasata huonekaluja. Miksi enää edes tekisin kodistani upean, kun se vain muistuttaa surusta :(
En vain jaksa mitään, en merkitse edes rakkauttaan vannoneelle miehelle mitään, kukaan ei halua viereeni eikä kukaan halua jakaa elämäänsä kanssani :( Päivät kuluvat sumussa enkä jaksaisi edes miettiä velvollisuuksia. Minulla on rahaa sen verran, et voin masentua kotona vielä hetken ennen kuin on pakko hankkia työtä. En vain jaksaisi mitään :(
Minua ei kiinnosta periaatteessa mikään muu kuin se, kuinka pahasti joku voi särkeä sydämen olematta oikeasti edes paha ihminen. Kyllä minä ne pahat pojat jo tunnen enkä edes kiinnostu heistä. Tämä "paha poika" on vain niin uppoutunut omiin ongelmiinsa, ettei näe minua enää. :(
Miten minun kannattaa käyttäytyä, kun näemme? Olenko viileä vai yritänkö puhua? Veikkaan, että se ei ainakaan johda mihinkään hyvään :(
En kaipaa arvosteluja ja kliseelauseita. Minä OSASIN olla yksin, nautin siitä, kunnes tapasin hänet ja RAKASTUIN. Ja nyt minulla vasta on ongelma :(
Sen kerran kun tapaa sielunkumppaninsa, rakastuu, sitoutuu täydellä sydämellään... niin lopputulos on tämä :'(
Ei tässä olisi ongelmaa, jos ihastuisin vähän väliä ja kriteerini miehelle olisivat luokkaa kohtelias, pitkä ja hauska. Kun ei se vain riitä, että toisessa on jotain. Täytyy olla KAIKKI, ja hänessä se kaikki oli ja meillä oli kaikki edellytykset onneen. :( En aio reagoida yhteenkään aika parantaa haavat -lässytykseen, vihaan kliseitä. Haluan järkeillä asiaa.
Kommentit (23)
Eipä tässä kukaan ole yksin ollut hankala, tasapuolisesti molemmat. Mutta nekin asiat olivat ja ovat edelleen korjattavissa, jos en olisi ilmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi olitte sitten niin hankalia toisillenne, jos kerran sielunkumppaneita olitte? Oikeasti epävarmat ihmiset ovat erittäin rasittavia suhteen alussa, koska haastavat kumppaniaan tavallaan, että jaksaako, kestääkö yms se toinen ihminen. Se on rasittavaa ja kaikki ei sitä kestä, ehkä teille kävi näin? Ei aina kannata testata, joskus pitäisi vain olla ja uskoa, etenkin jos kyseessä sielunkumppani. Olitko miehelle sielunkumppani? Paljonko teillä on raskasta lastia menneisyydestä?
Mies voi hyvinkin tuntea paljonkin vielä sinua kohtaan, mutta tajuaa, ettei homma voi jatkua, eikä halua siitä kunnolla puhua, vaikka puhuisikin vaikka ja mitä, totuutta ei vielä edes pysty.
Hei.
On hyvä, että ilmaiset tunteitasi juuri noin avoimesti. Juuri noin eroa työstetään. Tuntemuksesi ison asian menettämisestä kuuluu eroprosessiin. Kaipaus, viha, pärjäämisen pelko, uhmakkuus, näpäytyksen tarve, loukkaantuminen, haavoittuminen.... kaikki ne sulassa sovussa aaltoina humahtavat läpi, jokaisella omalla ajallaan ja tavallaan. Se on surua, luopumista paitsi toisesta ihmisestä myös omista unelmistaan, satsaamisistaan ja odotuksistaan.
Toivottavasti vierelläsi on ystäviä, omaisia tai muita, joiden kanssa voit tuntemuksiasi jakaa. Tarvittaessa voit kääntyä myös ammattilaisten puoleen eroa työstäessäsi. Minusta kuitenkin viestisi perusteella kuulostaa, että osaat hyvin ilmaista tunteitasi ja käsitellä asiaa mielessäsi.
Voimia ja lempeyttä.
Minusta taas vaikuttaa siltä, että ap ylianalysoi ja puhkipuhuu asiat, luultavasti jo suhteen aikana. Kun sellaista pääsee pakoon, ei todellakaan käänny takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olitte sitten niin hankalia toisillenne, jos kerran sielunkumppaneita olitte? Oikeasti epävarmat ihmiset ovat erittäin rasittavia suhteen alussa, koska haastavat kumppaniaan tavallaan, että jaksaako, kestääkö yms se toinen ihminen. Se on rasittavaa ja kaikki ei sitä kestä, ehkä teille kävi näin? Ei aina kannata testata, joskus pitäisi vain olla ja uskoa, etenkin jos kyseessä sielunkumppani. Olitko miehelle sielunkumppani? Paljonko teillä on raskasta lastia menneisyydestä?
Mies voi hyvinkin tuntea paljonkin vielä sinua kohtaan, mutta tajuaa, ettei homma voi jatkua, eikä halua siitä kunnolla puhua, vaikka puhuisikin vaikka ja mitä, totuutta ei vielä edes pysty.
Ei tässä ole kukaan tarkoituksella haastanut mitään. Olin vakavissani ja miehenkin piti olla. Riitojen aikana en kertaakaan puhunut erosta niin, että sen olisi voinut ymmärtää niin että minä haluan erota. Siitä olen ylpeä, olen selkeästi aikuisempi kuin ennen ja näköjään myös aikuisempi miestä!
Hankaluudet johtuivat erilaisista...asenteista? tietyissä asioissa.
Mies paljasti itsestään yhtäkkiä vaikkapa uuden luonteenpiirteen, josta ei ollut pienintäkään mainintaa aiemmin. Siinä sitten hämmentyneenä ja loukkaantuneena suutuin, koska onhan se syvältä saada tietää joku molempiin vaikuttava asia vasta siinä vaiheessa, kun on jo sitouduttu. Esimerkiksi joku tapa, josta en ole ollut tietoinen mutta joka vaikuttaa myös minuun. Kun tästä sitten nostin haloon, ei mies yllättäen ymmärtänyt miksi olen niin loukkaantunut, eikä edes yrittänyt selittää. Puhumalla asiat selvisivät, mutta näköjään minä olen helposti korvattavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä siinä varmaan mitään järkeilemistä ole, jos kundi on muuttanut kurssiaan täysin ja yht'äkkiä. Siinä vaan ei mielestäni ole ikinä mitään järkeä. Hän vaan ei yksinkertaisesti halua korjata asioita kanssasi. Siksi on välinpitämätön. Välinpitämättömyys on myös itsesuojelutapa, niin ettei tarvitse käsitellä ikäviä asioita, itsensä tai sinun kanssasi. Yleensä se hälvenee jonkin ajan kuluttua, kunnes on hyvä käydä asioita läpi, jotta saat rauhan. Mielestäni on aina epäreilua jos toiselle osapuolelle ei anneta mahdollisuutta korjata asioita, senkin takia, että sille osapuolelle jää ikuinen katkeruus. Mutta jos olet saanut mahdollisuutesi, niin hyvä niin.
Ja jos henkilöllä on itsellään omia ongelmia, niin ei voi olettaa että tällä olisi voimia korjata suhteenne ongelmia.
Kahden viikon päästä tuska ei ole enää yhtä suuri.
ja nainen, sä pystyt MIHIN VAIN. Osaat kyllä kasata ne huonekalut. Ei ole mitään mitä me muijat ei osattaisi, jos vaan vähän opetellaan.
Erosta ei puhuta, ellei halua erota. Jos siitä puhuu voi käydä niin, että toinen tosiaankin ottaa ja lähtee. Silloin on turha itkeskellä perään. Puhu seuraavalla kerralla vaikka kottikärryistä, kun tekee mieli uhota jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tunnen tuon tuskan. Minulle kävi niin.. Olin itse liian epävarma.. Testasin loputtomiin. En tule kuitenkaan koskaan ymmärtämään eroamme. En tiedä mitä hänen päässään liikkui niinä viimeisinä yhteisinä kuukausina.
Ehkä kannattaa olla enemmän viileä.. Tein virheen ja aloin rukoilemaan miestä jäämään. Kaduttaa sekin. Toisaalta tiedänpä ainakin tehneeni kaikkeni.
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas vaikuttaa siltä, että ap ylianalysoi ja puhkipuhuu asiat, luultavasti jo suhteen aikana. Kun sellaista pääsee pakoon, ei todellakaan käänny takaisin.
Minusta tuntuu, että sinä analysoit tietämättä mitä toinen osapuoli on menettelyillään aiheuttanut minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erosta ei puhuta, ellei halua erota. Jos siitä puhuu voi käydä niin, että toinen tosiaankin ottaa ja lähtee. Silloin on turha itkeskellä perään. Puhu seuraavalla kerralla vaikka kottikärryistä, kun tekee mieli uhota jotain.
Lue ennen kuin kommentoit. juurihan kerroin, että nimenomaan EN ole uhkaillut erolla kertaakaan. AIEMPIEN kanssa kyllä.
Voi herran jestas. Puhu seuraavalla kerralla puolet tai kolmasosa ja kuuntele vähän enemmän. Ja puhu erosta vain jos haluat erota. Vastenmielistä on se, että heiluttelee erokorttia toisen nenän edessä ja typerää on jäädä ihmettelemään, että minne se nyt lähti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosta ei puhuta, ellei halua erota. Jos siitä puhuu voi käydä niin, että toinen tosiaankin ottaa ja lähtee. Silloin on turha itkeskellä perään. Puhu seuraavalla kerralla vaikka kottikärryistä, kun tekee mieli uhota jotain.
Lue ennen kuin kommentoit. juurihan kerroin, että nimenomaan EN ole uhkaillut erolla kertaakaan. AIEMPIEN kanssa kyllä.
No mitä varten sitten olet puhunut erosta ollenkaan?
"Riitojen aikana en kertaakaan puhunut erosta niin, että sen olisi voinut ymmärtää niin että minä haluan erota."
Uusia puolia tulee esille jatkuvasti! Näin kolmenkin vuoden jälkeen. Ja ihmiset voivat myös muuttua tuossa ajassa. Parisuhde tarkoittaa sitä että hyväksyy kumppanin hyvät ja HUONOT puolet. Siis hyväksyt ne. Kaikilla niitä on kuitenkin. Yksi ei osaa siivota, yksi ei suostu ikinä pesemään pyykkiä, yksi suuttuu pikku asioista, yksi ei siedä kaupassa ravaamista yhtään ja yksi muuten vain kiukuttelee nälkäisenä. Vituttaa välillä, mutta se on rakkautta jos ne hyväksyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole ollut mitään on / off -hommaa vaan alusta asti selvät sävelet ja pikkukinat sovimme melkein heti. En tiedä mitä tapahtui ja missä vaiheessa tuli ensimmäinen iso riita. Tai siis en muista. Mutta luottavaisin mielin olin sen ihmisen kanssa, kunnes hän petti minut. Yksi ero välissä ei olisi mitään, sen voisi jättää menneisyyteen. Mutta tuntuu todella todella pahalta huomata, kuinka mies ei välitä muusta kuin itsestään.
MariaMaria89 kirjoitti:
Uusia puolia tulee esille jatkuvasti! Näin kolmenkin vuoden jälkeen. Ja ihmiset voivat myös muuttua tuossa ajassa. Parisuhde tarkoittaa sitä että hyväksyy kumppanin hyvät ja HUONOT puolet. Siis hyväksyt ne. Kaikilla niitä on kuitenkin. Yksi ei osaa siivota, yksi ei suostu ikinä pesemään pyykkiä, yksi suuttuu pikku asioista, yksi ei siedä kaupassa ravaamista yhtään ja yksi muuten vain kiukuttelee nälkäisenä. Vituttaa välillä, mutta se on rakkautta jos ne hyväksyy.
Niinpä. Minä nimenomaan hyväksyinkin monta ärsyttävää asiaa mieheltä. Mutta mitään, mikä vaikuttaa oleellisesti minuunkin en voi hyväksyä kiltisti hymyillen. Esimerkiksi siivoamattomuus, ei kukaan aikuinen voi vain päättää, että minä en siivoa ikinä ja piste. Tai että ilkeilee minulle surullisena/nälkäisenä/pettyneenä. Ja sitten minä itken aina uudestaan ja uudestaan. Hyväksyn ja hyväksyin asiat, jotka turhauttivat minua mutta eivät vaikuttaneet minuun liikaa. Ja tässä on kiitos?
Ap sinuna olisin rehellinen kun tapaatte, ei ehkä tuota kaikkea yllä olevaa vuodatusta ;) mutta ne tärkeimmät asiat jotka haluat sanoa. Yritä välttää katkeruutta. Tsemppiä, kyllä tuosta vielä ylös noustaan! :)
Vierailija kirjoitti:
Voi herran jestas. Puhu seuraavalla kerralla puolet tai kolmasosa ja kuuntele vähän enemmän. Ja puhu erosta vain jos haluat erota. Vastenmielistä on se, että heiluttelee erokorttia toisen nenän edessä ja typerää on jäädä ihmettelemään, että minne se nyt lähti.
EDELLEEN heiluttelin erokorttia AIEMPIEN KANSSA. Miten ne aiemmat miehet liittyvät nykyiseen??
Vierailija kirjoitti:
Ap sinuna olisin rehellinen kun tapaatte, ei ehkä tuota kaikkea yllä olevaa vuodatusta ;) mutta ne tärkeimmät asiat jotka haluat sanoa. Yritä välttää katkeruutta. Tsemppiä, kyllä tuosta vielä ylös noustaan! :)
En halua nousta yksin vaan yhdessä ):
Näytä tämä viesti myös exällesi. Pyydä kommentoimaan sitä myöhemmin, jotta asianne päätyisivät erossa/ei erossa mahdollisimman hyvään järjestykseeen. Älä jätä siis mitään kertomatta. Teillä on toivoa vain ymmärrätte toisianne.
Alue: Aihe vapaa
Ei olisi kannattanut olla hankala.