"Tienaan enemmän, joten teen vähemmän kotitöitä"
Onko tuollainen systeemi teidän mielestä millään tavalla reilu tai tasa-arvoinen, jos molemmat ovat kuitenkin työelämässä, ei työtön vs. työssäkäyvä tai kotiäiti vs. työssäkäyvä?
Esimerkiksi meillä mies tienaa n. 1000 e/kk enemmän kuin minä, mutta minä teen henkisesti ja fyysisesti raskasta vuorotyötä ihmisten kanssa, kun mies istuu 8-16 tietokoneen äärellä tekemässä kaavioita ja luetteloita. Koulutus meillä on samantasoinen, molemmilla on AMK-tutkinnot. Reilua, että mies vetäisi kotona lonkkaa kun minä teen kaiken, ikään kuin "kostoksi" pienemmästä palkastani?
Kommentit (20)
No ei kuulosta parisuhteelta. Normaalit ihmiset arvostaa toisiaan eikä tee mitään "kostoksi".
On silloin, jos paremmin tienaava maksaa silloin suuremman osan perheen kuluista. Itse kyllä pienemmälläkin palkalla maksaisin puolet ja tekisin vain puolet kotitöistä. Inhoan siivoamista.
Miesten ikiaikainen vedätys. Tunteja teillä on kummallakin saman verran vuorokaudessa.
Kyllä tasa-arvoisessa suhteessa kumpikin silittää vaatteet ja vaihtaa verhot vuorollaan.
Minusta ei ole oikein. Siinä tapauksessa ok, jos toinen on kotona, silloin hänen työnsä, josta palkkana on puolison elatus, on kotityö. Mutta jos molemmat on kokopäivätyössä, niin väärinhän se on jos vähemmän tienaavan täytyy tehdä enemmän kotitöitä.
Meillä minä tienaan enemmän, mutta teen myös enemmän kotitöitä, syystä että minun työni on kevyttä: koodailen tietokoneella päivät pitkät. Mies taas on "jalkojen päällä" koko päivät ja työ on kiireistä ja raskasta niin fyysisesti kuin usein henkisestikin. Minä se paremmin työpäivän jälkeen jaksan kodinhoitohommia.
Sano, että muutat sitten omillesi, niin kukin huolehtii ainakin omastaan. Ei ole mikään pakko asua siipan kanssa saman katon alla.
Miksi naiset on kasvattanut tollasia kotitöitä pakoilevia miehiä? Toivon todella, että nykyäidit ei kasvata enää niitä kullannuppuja joille lämmitetään lihapiirakkakin valmiiksi, kun ite ei jaksa.
Kumma juttu että (parisuhde)asiantuntijat ovat sitä mieltä että vaikka toinen puolisoista olisi työtön ei koti kuitenkaan ole hänen työpaikkansa = jollain tavoin tulisi myös työssäkäyvän osallistua kotitöihin. Tai edes tosissaan arvostaa puolison panosta.
Minä olen ollut tilanteessa, jossa olin ainoa työssäkäyvä ja lisäksi hoidin kaikki kotityöt. En valittanut, koska mies ei maannut sängyn pohjalla huvikseen ja minua kiusatakseen vaan hän oli oikeasti vakavasti sairas. Ja toisaalta taas muutama vuosi sen jälkeen roolit kääntyivät yllättäen toisin päin ja mies oli se, joka hoiti kaiken - eikä valittanut. Tällä hetkellä mies tekee enemmän ansiotyötä kuin minä ja minä enemmän kotitöitä kuin hän, vuoden tai parin päästä tilanne voi taas olla erilainen. Pitkään, toivottavasti elinikäiseen suhteeseen mahtuu monenlaisia vaiheita, eikä siinä auta muu kuin joustaa ja sopeutua.
Parisuhde ei voi onnistua, jos molemmat ajattelevat vain itseään, miten itse pääsisi mahdollisimman helpolla, mihin itsellä on oikeus. Se on yhteen hiileen puhaltamista: asiat yritetään saada järjestymään niin, että molempien yhteinen arki on mahdollisimman sujuvaa ja mukavaa. Omasta mielestäni ap:n kuvaama kuvio tuntuisi epäreilulta. Edellä kuvaamissani tilanteissa oma parisuhteeni olisi kyllä karahtanut kiville, jos jommallakummalla meistä olisi ollut kovin itsekäs asenne ja pyrkimys päästä elämästä helpommalla kuin toinen.
Ei yhteinen koti voi olla toiselle työmaa ja toiselle hotelli ja täysihoitola jossa selviää rahalla ja toinen joutuu siivoamaan työssäkäyvän sotkut ja just lämmittämään lihapiirakat.
Vierailija kirjoitti:
Kumma juttu että (parisuhde)asiantuntijat ovat sitä mieltä että vaikka toinen puolisoista olisi työtön ei koti kuitenkaan ole hänen työpaikkansa = jollain tavoin tulisi myös työssäkäyvän osallistua kotitöihin. Tai edes tosissaan arvostaa puolison panosta.
Olen ihan samaa mieltä ja onneksi oli mieskin silloin kun hoidin lasta kotona. Helppo, kiltti ja rauhallinen lapsi, mutta tein selväksi, että en ole pois työelämästä ja menetä palkkaani tehdäkseni kaikki perheen kotityöt, vaan ollakseni lapsen kanssa ja antaakseni hänelle sataprosenttisen huomioni. Ei se sitä tarkoittanut, etten olisi esimerkiksi tehnyt ruokaa tai pessyt pyykkiä, mutten ikimaailmassa ajatellut niin, että "voihan ne lapset vaikka istuttaa katsomaan telkkaria, kunhan minä nyt vaan saan puunattua talon lattiasta kattoon, jotta miehen on kiva tulla puhtaaseen kotiin".
Meillä mies tienaa nettona n. 3,5 kertaa enemmän kuin minä. Hän joutuu myös tekemään pidempää päivää ja työ on erittäin stressaavaa. Meillä on sovittu, että koska minulla on enemmän aikaa, teen myös suurimman osan kotitöistä. Mies sitten maksaa isomman osan yhteisistä menoista. Toimii meillä ja järjestely on yhteisesti sovittu.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies tienaa nettona n. 3,5 kertaa enemmän kuin minä. Hän joutuu myös tekemään pidempää päivää ja työ on erittäin stressaavaa. Meillä on sovittu, että koska minulla on enemmän aikaa, teen myös suurimman osan kotitöistä. Mies sitten maksaa isomman osan yhteisistä menoista. Toimii meillä ja järjestely on yhteisesti sovittu.
Tuo kuulostaa hyvältä, yhteinen sopimus ja molemmat tyytyväisiä ja ilmeisesti miehesi jopa tekee jotakin kotona. Muutamat esimerkit tässä ketjussa taas valitettavasti ovat kaukana oikeudenmukaisuudesta ja kohtuudesta, ennemmin alistamisesta niissä on kyse kuin järkevästä työnjaosta.
Vierailija kirjoitti:
Miesten ikiaikainen vedätys. Tunteja teillä on kummallakin saman verran vuorokaudessa.
Tämä!
Aiemmin elin suhteessa jossa mies teki vähemmän kotitöitä, mutta koin sen olevan ok, koska rahat olivat aidosti yhteisiä ja hän teki pidempää päivää kuin minä.
Muussa tapauksessa vedätystä.
Todella pöyristyttävää! Pelkästään tuolla perusteltuna suorastaan loukkaavaa ja halventavaa ajattelua.
Hönellä on vissiin varaa hankkia siivooja tms, että siinä mielessä ihan ok.
No ei helkutti menis meidän huusholissa läpi millään.
Asia oli tosin eri silloin kun minä olin äitiyslomalla, jolloin hoidin kodin.. Nyt olen palannut töihin, ja tässä ollaankin kovasti väänneety siitä että NYT kun molemmat on työssäkäyviä, niin silloin menee kotityöt tasan. Mies tienaa muutaman satasen enemmän, mutta mitä sitten. Jos hän alkaisi systemaattisesti vetoamaan tienaavansa enemmän, niin saa sitten tuolla "ylimääräisellä" rahallaan palkata siivoojan tekemään oman osuutensa. Itselläni on ihan tarpeeksi tekemistä että alkaisin toisen puolesta tekemään hommia... Jos tollaiseen suostuisin, niin eihän mulla olis ikinä aikaa lapselle.
Onko mies sitten sanonut syyksi sen että tienaa enemmän?
Pelkkä palkan suuruus ei riitä syyksi, minusta pitää ottaa huomioon työn raskaus ja kesto ja vapaa-aika.
Meillä minä olen opiskelija ja osa-aikatyöläinen. Tuloni ovat n. 1200€/kk. Mies taas on yötyöläinen, sunnuntai-iltana hänen työviikkonsa alkaa ja loppuu perjantaina aamulla.
Minä maksan meillä ruokakulut, mies vuokran. Minä hoidan kauppareissut, ruoanlaiton ja pääosin imuroinnin, mies pyykit ja joskus imuroi hänkin. Mielestäni olemme jakaneet työt ja rahanmenot suht tasapuolisesti palkkaan ja työaikaan suhteutettuna.
Tasa-arvoisuus raha-asioissa ja kotitöissä on ihan sitä, mitä itse sovitte, ja mikä sopii teille kummallekin. Ei ole tasa-arvoista, että jompikumpi kokee tekevänsä koko ajan enemmän kuin toinen, tai kokee tulleensa hyväksikäytetyksi taloudellisesti. Jos tällaisista asioista ei päästä yhteisymmärrykseen, en pidä koko suhdetta kovinkaan hyvänä, enkä itse viitsisi sellaiseen tuhlata aikaani.
Eikä muutenkaan kiinnosta sellainen mies, jonka mielestä oman kodin ja omien lasten hoitaminen on joku kamala homma, josta pitää yrittää luistaa ja jota pitää vältellä keinolla millä hyvänsä.