Lue keskustelun säännöt.
Maksaisitko puolisosi lasten menoja?
11.01.2016 |
Tuli tuosta toisesta keskustelusta mieleeni, että maksaisitko sinä uuden puolisosi lasten menoja/osallistuisitko elinkuluihin? Itselleni tämä olisi aivan järjetön ajatus, enkä odottaisi, että mahdollinen uusi miehenikään maksaisi mitään omien lasteni elatukseen liittyvää. Olenko harvinainen mielipiteineni?
Kommentit (39)
Jos ei olisi rahasta tiukkaa ja tykkäisin kakaroista. Olen minä maksanut kummilapsille ja lasteni serkuillekkin kaikenlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tietenkään maksaisi enkä odottaisi sitä puolisoltakaan omille lapsilleni
Jos eletään yksikössä nimeltä perhe, silloin ei mietitä kuka on kenenkin biologinen. Jos mietitään, se ei silloin ole perhe, vaan yhdessä asuvia ihmisiä.
Tämä minun mielipiteeni, sitähän sää kysyit.
En maksa puolisoni lasten menoja koska se ei vaan ole minun asia, ruuat maksan koska asutaan samassa taloudessa sekä ostan synttäri ja joululahjoja mutta harrastukset ja muut menot saa vanhemmat ihan itse hoitaa. M30
Jos pidän lapsesta ja minua ei painosteta mitenkään, niin maksaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavalliset kotihommat kustantaisin meidän päässä kun lapset on. Eli, ruuat, herkut ja hygieniajutut. Jos on meidän viikolla esim. leffassa käymistä tai uimahalliin menoa niin kustannan heidätkin mukaan. Mitään vaatteita tms muuta en merkkipäivien/juhlien lisäksi kustanna.
Puolison lasten menot... No tiettyyn rajaan asti. Riippuu vähän lapsen iästäkin. Jätetään ruokailut nyt tästä pois, niin voisin maksaa satunnaisesti bussikorttia, puhelinlaskua, ehkä jotain vaatteita.
Oikeastaan puolison lapset, jotka eivät asu meillä, kuuluvat samaan kategoriaan kuin kummilapset ja veljenpojat. Että kyllä niille voi kaikenlaista lahjaksi tarjota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jo 20- vuotias eroperheen lapsi ja äitipuoleni on aina ollut tosi läheinen mulle. Äitipuoli tuli kuvioihin kun olin parivuotias ja ei koskaan ole ajatellut, että mä en kuuluisi hänen perheeseensä. Hän on kuskannut mua harrastuksiin, ostanut mulle vaatteita ja meikkejä ja ollut nyt viime vuosina tosi hyvää juttuseuraa. Mun äitipuoli on kyllä hyvin palkatussa ammatissa, että hänen ei oo tarvinnut huolehtia siitä, että biologiset lapset olis jäänyt paitsi jostain, jos mulle ostetaan jotain. Ihan mieletön äitipuoli mulla on ja oon todella kiitollinen tästä.
Lapsia kun ei jaotellla erikasteisin sen bilogisen alkuperän mukaan niin auttamatta tulee maksettua myös toisen lapsen kuluja puolin jos toisinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meillä mies osallistuu mun lapseni ruokamenoihin väkistenkin, koska meillä yhteinen tili ja ruokamenot.
Voin kertoa, että mun äitipuoleni aikoinaan, joka joutui maksamaan vaan ruuat (isä hoiti asumisen ja kaikki muut kulut), niin äitipuoli valitti koko ajan mulle ja veljelleni joka ikisestä syömisestä, niistäkin joista oli pitänyt huolen hänen omat poikansa. Me tehtiin siellä kaikki kotityöt yms. mutta pojat ei.
Mutta voin kertoa, että kohtasi karmanlakinsa jossakin kohta myöhemmin. Aahh, kosto on niin suloinen.
Olen syvästi kiitollinen isäpuolelleni, joka alkoi olemaan äitini kanssa kun olin pieni. 2v nuorempi sisareni, heidän yhteisensä, oli kanssani lapsuuteni ajan koko hyvin samalla viivalla. Tunsin kuuluvani porukkaan tasavertaisena ja muistakaa, että miten kuvioissanne toimittekin, niin sen tunteen on syytä välittyä lapselle. Siitä olette vastuussa, vaikka ette biologisia vanhempia olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En maksa, eikä mieskään maksa minun lasteni kuluja. Saan kahdesta lapsestani hyvät elatusmaksut, vammaistuen ja omaishoidontuen ja lisäksi minulla on hyvä palkka, miehellä huonompi.
Kyllä minä maksoin, tai oikeammin annoin lapselle rahaa suoraan jossain vaiheessa, erilaisiin pikkumenoihin tai ostin vaatekerran juhliin tms. Ei sitä varmaan voi sanoa elättämiseksi, mutta kumminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen se joka toisessa ketjussa kertoi maksavansa miehen lapsen asioita.
Eli maksaisin.
En kuitenkaan maksaisi esim lapsen harrastuksia mikäli ne eivät olisi minun ehdottamiani. Eli siis esim meidän tilanteessa kun tyttö harrastaa taitoluistelua joka on äitinsä valitsema harrastus, niin tuohon en osallistuisi vaikka äitinsä on joskus marmattanutkin että rahat ei riitä tuota kallista harrastusta ylläpitää. Lapsen isältä ei kysytty sanallakaan kyseistä harrastusta aloittaessa, tai edes mainittu asiasta, kunnes yhtäkkiä ei sitten rahat riittäneetkään moiseen ja meidän ois pitänyt alkaa maksamaan.
No siis harrastus on jatkunut silti vaikkemme maksaneetkaan ja hyvä niin, lapsi kun tuosta tykkää. En kuitenkaan katso velvollisuudekseni osallistua kuluihin joihin minulla (tai siis miehelläni - meillä) ei ole minkäänlaista vaikutusvaltaa. Eri asia jos lapsen äiti olisi ennen harrastuksen aloittamista keskustellut, että tällaista pohtivat ja esittänyt toivomuksen että joskus tukisimme rahallisesti jos tilanne vaatii. Siinä tapauksessa voisinkin vaikka ostaa luistimet tai muita varusteita. Tämäkin on siis periaatekysymys.
En myöskään ostaisi lapselle esim uutta iphonea, itse kun en applea tue ja tuo iphone-hypetys on myöskin heidän (lapsen ja äitinsä) juttu. Voisin kylläkin ostaa jonkun muun (huomattavasti edullisemman, sanotaanko max 200€) puhelimen jos neiti sellaisen huolisi.
Tällä tarkoitan että osallistun mielelläni lapsen asioihin ja niiden maksamiseen mutta kuitenkin oman makuni enkä lapsen äidin mieltymysten mukaan.
Jos esim lähdemme johonkin reissuun niin yhteisestä pussistamme maksamme myös tämän lapsen osuuden matkasta. Vaikka lapsella on omalla tilillään säästöjä joita käsittääkseni äitinsä käyttää mm tällaisiin tarkoituksiin. Ei varmasti antaisi meidän käyttää, emmekä edes haluaisi. Mielestäni nuo rahat ovat lapsen tulevaisuutta varten, sille en sitten mitään voi jos äitinsä käyttää ne ennen kuin lapsi on itse sen ikäinen että niitä voisi käyttää.
En koe osallistuvani lapsen "elatukseen", vaan lähinnä tarjoavani hänelle samoja juttuja mitä tarjoaisin omillekin lapsilleni, omills ehdoillani. Hän on ihana tyttö ja vallan mahtava isosisko omille pojilleni. Meillä on oikein läheiset välit. Hän on minunkin perhettäni. En voisi kuvitella tekeväni mitenkään toisin.
Itse tarkoitin sitä, että tietysti maksaisin esim. ruokamenoja. Mutta jos puolisolla vaikka 2-3 lasta ja minulla 1, niin en todellakaan haluaisi "elättää" näitä yhteensä neljää lasta tasavertaisesti. Koska olen hankkinut esim. juuri sen yhden lapsen ja mitoittanut lapsiluvun omaan talouteeni sopivaksi. Todennäköisesti en voisi asua/elää uusperheessä juuri tämän vuoksi. ap
Minä ja lapsi tultiin samassa paketissa. Ja mies itse on halunnut alusta asti maksaa mun kanssa yhdessä kuluja. Sydämellinen mies <3 Kertoo myöskin luonteesta. Ollaankin kasvettu tiiviiksi perheeksi. Ja se ei olisi ollut mahdollista, jos mies ei olisi ottanut lasta kuin omakseen. Ja kyllä, lapsellani on isä. Mutta isäpuoli on tärkeämmässä roolissa.
Vierailija kirjoitti:
Itse tarkoitin sitä, että tietysti maksaisin esim. ruokamenoja. Mutta jos puolisolla vaikka 2-3 lasta ja minulla 1, niin en todellakaan haluaisi "elättää" näitä yhteensä neljää lasta tasavertaisesti. Koska olen hankkinut esim. juuri sen yhden lapsen ja mitoittanut lapsiluvun omaan talouteeni sopivaksi. Todennäköisesti en voisi asua/elää uusperheessä juuri tämän vuoksi. ap
Tuo talousjuttu on aivan ymmärrettävä syy. Eri asia olisi istua ns pankin päällä ja sanoa, ettei maksa/auta.
Kyllä ja haluan kaikilla lapsille saman elintason. Jo oikeudenmukaisuuden jo kasvatussyistä, sillä yksikään lapsi ei ole syyllinen vanhempiensa eroon. Jos lähdemme matkoille, kaikki lapset lähtevät. Ja olen se parempi tuloinen ja varakkaampi.
Tosin, meillä on ollut hyvät välit ex-puolisoihin ja voimme puhua kaikesta ja laittaa lapsen edun edelle.
Aikoinaan valitsin koko paketin, eikä tullut yllätyksenä, että osa tuloistani menee heidän kuluihin ja onhan lapset kuin omani ja antavat iloa elämääni.
Minä en ymmärrä tätä että en saisi pitää omasta lapsestani enemmän kuin toisten lapsista vaikkakin asutaan samassa talossa, ei se tarkota että syrjin tai vihaan ketään mutta oma lapsi on oma lapsi kumminkin.
En maksaisi. Niillä on jo kaksi vanhempaa maksamassa, en minä elättäjäksi rupea. Tarkoitan siis harrastuksia, vaatteita, matkoja jne. Kyllä ne samasta kattilasta mahtuu syömään ilman ruokarahaa.