Maksaisitko puolisosi lasten menoja?

kipi kirjoitti:

Tavalliset kotihommat kustantaisin meidän päässä kun lapset on. Eli, ruuat, herkut ja hygieniajutut. Jos on meidän viikolla esim. leffassa käymistä tai uimahalliin menoa niin kustannan heidätkin mukaan.  Mitään vaatteita tms muuta en merkkipäivien/juhlien lisäksi kustanna.

Näiden lisäksi voi tosin huomioida se että ollaan lasten isän kanssa ostettu isompi talo(suurempi asuntolaina 50/50) sen takia että hänen tytöt saisivat molemmat myös omat huoneet. Eli joka kuukausi myös osallistun heidän asumiskuluihin, tätä nyt en tosin ajattele mitenkään erityisemmin.

Tarjoan myös tyttöille hiusten leikkaamiset ja värjäämiset/ pidennykset oman työni puolesta.

No, meidän perheessä on minun 3 lastani, tytärpuoli ja meidän yhteinen lapsi, ja jos hän nyt jotain vaatetta tarvitsee, niin olen ostanut. Iskä ei aina tajua noita tyttöjen juttuja. Yleensäkin otan kaikki kolme tyttöä mukaan, kun aleisiin lähdetään. Viimeksi mies tyrkytti korttiansa mukaan, että maksa tytön tavarat tolla, mutta en ottanut. Jokaisella oli tarvelista, että mitä tarvitaan. Samoin mieheni ostaa minun lapsilleni, männä viikolla esim. luistimet ja mailan pojalle, kun poika tarvitsi. (Tarjosin kyllä rahaa, mutta ei huolinut). Ex osti viimeksi sukset. 

Meidän keittiössä ei ole mitään sun, mun ja meidän hyllyjä. Sain aikanaan hyvin tarpeeksi ex-mieheni sairaalloisesta saituudesta.

Tytärpuolen äiti ei ole elossa ja silloin kun oli, niin ei ollut elatuskykyinen. Tytön puhelimet ja kalliimmat jutut hommaa mieheni, kuten minä noille kolmelle samat asiat, mutta toisaalta mitään iphonea ei ole yhdelläkään lapsella eikä aikuisella, vaan halvempiin älykännyihin saavat kaikki tyytyä.

Mieheni maksaa väkisinkin, koska meillä on yhteinen tili ja yhteiset ruokamenot.

Äitipuoleni aikoinaan valitti mulle ja veljelleni ruuasta koko ajan, vaikka oli ainoa meno jonka hän kustansi.

Meidän syyksi tuli sellaisetkin asiat, joita omat poikansa söi. No mutta, karmalla on ollut lakinsa.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni maksaa väkisinkin, koska meillä on yhteinen tili ja yhteiset ruokamenot.

Äitipuoleni aikoinaan valitti mulle ja veljelleni ruuasta koko ajan, vaikka oli ainoa meno jonka hän kustansi.

Meidän syyksi tuli sellaisetkin asiat, joita omat poikansa söi. No mutta, karmalla on ollut lakinsa.

Aikasempi viestini tästä aiheesta vissiin poistettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni maksaa väkisinkin, koska meillä on yhteinen tili ja yhteiset ruokamenot.

Äitipuoleni aikoinaan valitti mulle ja veljelleni ruuasta koko ajan, vaikka oli ainoa meno jonka hän kustansi.

Meidän syyksi tuli sellaisetkin asiat, joita omat poikansa söi. No mutta, karmalla on ollut lakinsa.

Aikasempi viestini tästä aiheesta vissiin poistettiin.

Eikun oli se siellä, ei vaan näkynyt mulle jostain syystä äsken.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä tätä että en saisi pitää omasta lapsestani enemmän kuin toisten lapsista vaikkakin asutaan samassa talossa, ei se tarkota että syrjin tai vihaan ketään mutta oma lapsi on oma lapsi kumminkin.

Mahtaakohan se pieni lapsi ymmärtää myöskään miksi on eri viivalla? Vanhempien työ on saada lapset tuntemaan itsensä saman arvoiseksi. Ajattelitpa itse päässäsi mitä vaan. Mutta älä viattomalle lapselle näytä eriarvoisuutta. Ei tee varmastikkaan hyvää kasvulle. 

Riippuisi siitä, millainen tilanne olisi. Nyt olen naimisissa miehen kanssa, jolla on lapsi. Tosin jo 16-vuotias mutta kyllä maksan, ja ostan jos hän pyytää. Ollaan tunnettu kauan, ennen kuin minä ja isänsä alettiin seurustelemaan. Joskus tilaan vaatteita, ja kysyn tytöltä tarviiko jotain. Kyse ei ole siitä, etteikö hänen biologisilla vanhemmilla olisi varaa vaan siitä että hän on osa perhettäni, ja raha ei lopu kesken, vaikka nyt välillä vaatteita, meikkejä yms ostaisin tytölle. Jos tilanne olisi toinen (ei tunnettu kauaa, enemmän lapsia, ei oltaisi näin läheisiä yms) en osaa sanoa.

Hilmamma kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä tätä että en saisi pitää omasta lapsestani enemmän kuin toisten lapsista vaikkakin asutaan samassa talossa, ei se tarkota että syrjin tai vihaan ketään mutta oma lapsi on oma lapsi kumminkin.

Mahtaakohan se pieni lapsi ymmärtää myöskään miksi on eri viivalla? Vanhempien työ on saada lapset tuntemaan itsensä saman arvoiseksi. Ajattelitpa itse päässäsi mitä vaan. Mutta älä viattomalle lapselle näytä eriarvoisuutta. Ei tee varmastikkaan hyvää kasvulle. 

Nimenomaan näin. On myöskin lopulta karhunpalvelus omalle lapselle antaa ymmärtää, että hän on jotenkin tärkeämpi, jos kuitenkin samassa taloudessa asutaan.

Jos äidilläni ei ole ollut antaa mulle rahaa niin sen mies on sitten antanut mulle pari kymppiä, mutta ei se varsinaisesti oo mua elättänyt siis. Kuskannut jonnekkin jos on ollut tarve jne.

Riippuu vähän mistä hankinnasta on kyse, miehen pojalle ruuat maksoin, ja jotain vaatetta tai tarviketta(esim. dödö, hammasharjaa ..) joskus. Mutta isompiin hankintoihin esim. ajokorttiin en osallistunut. Sama päti minun poikaani, mieheni siis saattoi maksaa päivittäisostoksia pojalleni. Kuskata paikkoihin jne. Mutta jos tarvitsi jotain isompaa niin en oletttanutkaan että hän osallistuisi kuluihin.

Kumpikaan pojista ei siis asu enää kotona.

Käytännössä oli pakko maksaa, aika vaikea olisi ollut erotella erilaisia laskuja eikä niitä lapsia voinut lomilta poiskaan jättää.

Olen lapsena kasvanut uusperheessä. Olisi ollut omituista, jos isäpuolen tuloilla ei olisi kustannettu minunkin ruokiani tai muita kuluja. Verotuksellisista syistä äitini joutui luopumaan omasta ammatistaan eikä hänellä sen jälkeen ollut muita tuloja kuin lapsilisät minusta ja velipuolestani. En koskaan kuullut isäpuolen sanovan, ettei hän elätä vaimonsa äpärää. Kyllä silloinkin oli jo sellaisia miehiä, jotka kieltäytyivät edes naimasta naista, jolla oli lapsi tai lapsia valmiina, ennen kuin lapset oli annettu kasvateiksi tai ottolapsiksi vieraille. Jos perustetaan perhe, jossa on minun, sinun ja mahdollisesti vielä meidän lapsia, niin kyllä kaikki lapset on samanarvoisia. En voisi kuvitella, että "minun ja meidän lapset" saisivat esim. parempaa ruokaa kuin "sinun mukulasi", mutta tämähän se tuntuu olevan nykypäivän melodia. Julmaa! 

Luulen, että suurimmassa osassa perheitä uudet puolisot osallistuvat välillisesti lapsipuolten elatukseen, kuten ostamalla ruokia, maksamalla sähkö- ja vesilaskuja, mahdollisesti ylläpitämällä isompaa autoa kuin yksin pitäisi. Näin itsellänikin. Yksin tai lapsettoman kanssa asuessa asuisin korkeintaan kaksiossa, ja pitäisin näppärää pikkuautoa. En osallistu kuitenkaan lasten vaate- tai harrastuskuluihin, hoitomaksuihin tai muihin suoriin hankintoihin. Nämä kuuluvat mielestäni lasten vanhemmille hoidettavaksi.

Tietenkin maksan. Olisi outoa, jos en ostaisi samassa talossa asuville lapsille mitään. Käyn myös lapsien kanssa matkoilla, leffassa, shoppailemassa.

Vierailija kirjoitti:

Tuli tuosta toisesta keskustelusta mieleeni, että maksaisitko sinä uuden puolisosi lasten menoja/osallistuisitko elinkuluihin? Itselleni tämä olisi aivan järjetön ajatus, enkä odottaisi, että mahdollinen uusi miehenikään maksaisi mitään omien lasteni elatukseen liittyvää. Olenko harvinainen mielipiteineni?

Voisin maksaa, tosin en odottaisi sitä uudelta mieheltäö jos eroaisin oman lapseni isästä. Maksan mä kummilapselle ja siskon pojallekin kaikenlaista, käydään elokuvissa ja syömässä ja kummitytön kanssa ollaan käyty tallinnassakin minun kustannuksella. En oo rahoistani niin nuuka.

Kun kaverini meni uusiin naimisiin ja molemmilla oli edellisistä suhteista about saman ikäiset lapset ja tekivät vielä yhteisenkin. Ja kun kuuntelen kaverini juttuja niin kyllä se niin on että miehen lapsi ei kuulu samaan pakettiin. Lomalle lähtevät  joka vuosi vain naisen lapsi + yhteinen.  Naisen lapselle ostettiin uusin Iphone, mutta miehen lapsi saivat tyytyä alle 100 euron puhelimeen jne. Ja näitä juttuja kun kuuntelee niin ihmettelen miten tämä kaikki voi tapahtua (siis miten mies tähän suostuu) kun mies on kuitenkin se kuka siinä perheessä tienaa ja äiti on kotona (olisi muutenkin pienempi palkkainen) . Pitäisi kohdella tasa-arvoisesti, mutta kyllä jää kolmoseksi tuo miehen lapsi... Harmi hänelle, voi jäädä jotain ikäviä muistoja äitipuolesta :(

Miesystäväni haluaa ostaa lapsilleni vaatteita, harrastusvälineitä, lahjat yhdessä, haluaa maksaa lasten lomareissuista osan. En aina haluaisi, mutta mies vaan inttää, että hänestä on mukavaa osallistua maksuihin ja hänestä ei tuntuisi hyvältä, että vain minä maksan kun yhdessä olemme ja asumme. Lasten biologisen isän kanssa totuin siihen, että lapsilisä piti riittää kaikkeen ja jos ei riittänyt, niin minä maksoin sitten loput. Isän mielestä oli tuhlausta ostaa enemmän, kuin mitä tuli lapsilisää. Se ja sama, oliko tarvetta..

Maksaisin , jos omistaisin paljon rahaa tai jos ei itselläni olisi lapsia. Ensisijaisesti kustantaisin omien lasteni menot.

En maksa miehen lasten kuluja (paitsi niitä ruoka-, lomailu- ym. kuluja). Tämä johtuu siitä, että maksan yksin meidän yhteisten lasten kulut. Saan toki lapsilisätkin, mutta mies ei ole osallistunut yhteisten lastemme päivähoitomaksuihin, harrastus- ja vaatekuluihin, eikä ostanut ainoatakaan joululahjaa.