Lue keskustelun säännöt.
Ottaisitko sinun tai miehesi vanhempi kotiinne asumaan?
Suorat sanat EI onnistu?
10.01.2016 |
Miehen isä siis tulossa meille asumaan määräättömäksi ajaksi. Todennäköisesti tyttö joutuu, joko veljensä kanssa samaan huoneeseen nukkumaan tai sitten ahtautua meidän sänkkyyn.
Mitä mieltä olette? Kyseessä peruskuntoinen vanhus.
Kommentit (38)
Kyllä. Olen lottovoittaja ja ostan suuren talon johon voi majoittaa myös ystäviä ja sukulaisia. Tilaa riittää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen isä asui kanssamme noin 3 vuotta eli vaimonsa kuoleman jälkeen lähes kuolemaansa asti. Siskon perheen kanssa asui anoppi, joka sairasti syöpää.
En ymmärrä sitä, että lapsia voidaan hoidattaa isovanhemmilla, mutta kun isovanhemmat tarvitsevat apua, siitä kieltäydytään. Aika ahdas on se perhekäsitys, jossa hyöty on ainoa peruste yhteiselolle.
Minusta olisi ihanaa olla varustettu niin suurella sydämellä, että hoitaisin vanhempani ja appaivanhempani vanhuudenpäivät omassa kotonani. Mutta minusta ei oikeasti ole sellaiseen!
En ottaisi vaikka meillä iso talo onkin. Välit menisivät siinä lopullisesti. Vanhempani asuvat puolen kilometrin päässä ja pystyn käymään siellä hyvin lyhyellä varoitusajalla tarvittaessa. Miehen vanhempia en edes harkitsisi ja mies vielä vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottaisin mutta päihdeongelmainen muualla asuva aikuinen lapsemme ns estää sen. Isovanhempi ei olisi välttämättä turvassa. Tämä on hirveä sääli. Tilaa yms olisi kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottaisin jos olisi tilaa. En välttämättä innosta hihkuen, mutta koen velvollisuudekseni huolehtia kykyjeni mukaan. Ollaan puhuttu että jos isompaa taloa katsotaan niin sellaista jossa olisi "mummonmökki" eli erillinen asuintila. Vieraille ja myöhemmin just niille vanhemmille.
Anoppi asui kanssamme usean vuoden. Välimme olivat jo sitä ennen hyvät ja tuona aikana ystävyytemme syventyi. Anopin kunniaksi on sanottava, että hän (en välttämättä minä) oli harvinaisen viisas ja hienotunteinen ihminen, tämä todennäköisesti mahdollisti yhteisasumisemme.
Lapset ja mummo saivat tilaisuuden luoda syvän suhteen, kun olivat päivittäin tekemisissä.
Ap, sinun asenteesi taitaa olla jo etukäteen kielteinen, viestisi lauseesta päätellen. Silloin yhteisasumisessa sinua todennäköisesti alkaa ärsyttää appesi erilaiset tavat ja asia alkaa vaivata koko ajan enemmän, niin että appi ei enää tunne olevansa tervetullut, vaan elämä on hänelle piinaavaa, kuten myös sinulle. Ja silloin miehesi on todella ikävässä välikädessä.
Teidän kannattaa ensin miehesi kanssa keskustella asia läpikotaisin, miettiä, missä asioissa voitte ajautua törmäyskurssille ja keskustella myös apen kanssa näistä asioista. Molempien osapuolten on tehtävä selväksi sekä itselleen että toiselle, mitä odottaa yhteisasumiselta ja mitä toiveita on toiselta osapuolelta. Jonkinlaiset säännöt on hyvä myös luoda, koskien lähinnä yksityisyyttä.
Parhaassa tapauksessa perheenne elämään tulee yksi ulottuvuus lisää, pahimmassa tapauksessa tilanne vaikuttaa negatiivisesti koko perheen dynamiikkaan. Homma on kiinni teistä kaikista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin ottaakin, jos olisi tarpeeksi tilaa. Jos siis olisivat hienotunteisia ja auttelisivat parhaansa mukaan kotitöissä ja lastenhoidossa. Siitä olisi paljon apua, ja vanhukset saisivat virikkeellisen elämän.
Ottaisin.
Itseasiassa lupasin (uhkasin) jo miniäehdokkaana hoitaa appivanhempani heidän kotonaan. En ikinä ikänsä maatilalla eläneitä rakkaita appivanhempiani laittaisi laitokseen.
Joten siinä vaiheessa, kun anoppi tai appi on hoitolaitoskunnossa, mietitään perheen kanssa, josko joko me muutetaan mummolaan hoitamaan vanhuksia tai vanhukset muuttavat tänne meille.
Mieluummin se ensimmäinen vaihtoehto, että nuo rakkaat vanhukset saavat kuolla siellä, missä tapasivat, elivät ja tekivät työnsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ottaisi. Kotona pitää ihmisellä olla hyvä ja rauhallinen olo. Yhdenkään elossaolevan vanhemman kanssa se ei toteutuisi. Sekä äitini että anoppini ovat näitä ihmisiä, jotka ovat aina oikeassa ja vain heidän tapansa tehdä asiat on oikein. En vaan jaksaisi kuulla joka päivä, että pidän lattaiharjaa väärin kädessä, silitän väärin, vatkaan väärin, katan pöydän väärin, olen sisustanut väärin jne jne. Plus taukoamaton jaarittelu ja pahan puhuminen selän takana ihmisistä, joita en edes tunne. Kiitos ei. Ja niin, lapsieni hoidossa ei kumpikaan ole koskaan auttanut yhtään, elimsen puoleen ei kiitollisuudenvelkaakaan ole kertynyt.
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin.
Itseasiassa lupasin (uhkasin) jo miniäehdokkaana hoitaa appivanhempani heidän kotonaan. En ikinä ikänsä maatilalla eläneitä rakkaita appivanhempiani laittaisi laitokseen.
Joten siinä vaiheessa, kun anoppi tai appi on hoitolaitoskunnossa, mietitään perheen kanssa, josko joko me muutetaan mummolaan hoitamaan vanhuksia tai vanhukset muuttavat tänne meille.
Mieluummin se ensimmäinen vaihtoehto, että nuo rakkaat vanhukset saavat kuolla siellä, missä tapasivat, elivät ja tekivät työnsä.
Mitä teette työksenne, kun tuosta vaan voisitte muuttaa mummolaan kokopäiväisiksi hoitajiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tod ottaisi. Erilliseen sivuasuntoon voisin harkita, samaan asuntoon en missään nimessä.
Onko hän hoitanut lapsianne säännöllisesti ja ilmaiseksi koko ajan? Sitten ehkä, muuten en.
Mies on ihan perus insinööri, minä lto.
Vaikea muutos se tietty olisi, mutta päätetty, ettei mummun ja ukin tarvii kuolla laitoksessa. Jotenkin se setviytyy.
En ikinä. Ja mitä tulee lasten hoidattamiseen isovanhemmilla, niin mä voin sen pari tuntia viikossa käydä hoitamassa isovanhempia heidän omassa kodissaan tai hoitolaitoksessa, niin ollaan sitten sujut.
Ottaisin, jos he niin haluaisivat :) tällä hetkellä tosiaan olen opiskelija ja asun pienessä kaksiossa avokkini kanssa, mutta ainakin valmistuttuani voisin ottaa jos osaisin pitää heistä huolta.
Ottaisin, mutta hänelle oma huone missä voi olla myös rauhassa ja laittaa hänelle tärkeät esineet esille.
En ottaisi. Mulla ei pinna kestäisi ylimääräisiä ihmisiä ympärillä. Muuttaisi aika nopeeta ite muualle :)