Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tyttö haluaisi lähteä Au pariksi, mutta en luota siihen että pärjää
10.01.2016 |
On suunnitellut lukion jälkeen viettävänsä välivuoden ja lähtevän au pairiksi ensi syksynä. Amerikkaan olisi kova hinku ja jos ei sinne pääse niin Englantiin. Minä taas en ole ollenkaan varma hänen pärjäämisestään ja syitä ovat nämä:
Hän on ensinnäkin ihan hirvittävän ujo ja tuntuu ettei saa vieraiden ihmisten kanssa sanaa suustaan ollenkaan. Senkään takia ei kavereitakaan juuri ole. Ulkomailla sinulla pitää olla uskallusta jutella ja ottaa itse kontaktia ihmisiin. Epäilen, että se ei mun tytöltä onnistu. Toisekseen, hänellä ei juuri ole kokemusta lapsista. Kummipoikaa tapaa toisinaan, mutta ei sen minun mielestä riitä. Sen tulevan perheen lapset voivat olla millaisia riiviöitä tahansa ja tyttöni nyt on niin hiljaista sorttia, että saako edes pidettyä kuria vieraammille lapsille?
Minä olen yrittänyt vain patistaa keskittymään miettimään jatko-opiskeluita ja tulevia kirjoituksia/pääsykokeita. Menkööt sinne maailmalle sitten kun on siihen enemmän rohkeutta. Tää vaan ei tunnu menevän tyttöni kaaliin, vaan selaa ihan jossain omissa pilvilinnoissaan jotain au pari sivustoja! :(
Kommentit (55)
Mä pääsin joskus lukiolaisena kesätöihin ruotsiin. Äiti ei kieltänyt lähtemästä mutta sanoi aika suoraan että et pärjää. Eihän tuo kivalta tuntunut mutta jälkeenpäin ajatellen niin totta... Ruotsinkielen taito heikko ja aikuisten kehitysvammaisten hoitokoti sisältäen lähihoitajan tuota, vaipanvaihtoa jne. Ehkä mä ajattelin vaan et jeeee, tukholmaan. Itse työtä en varmaan tajunnut yhtään. Rankka muutenkin ja taatusti nuorelle ja täysin kokemattomalle.. No ainakin minulle, joku muu ois varmaan pärjännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän on täysi-ikäinen
Älä nyt latista itseluottamusta. Kannusta. Sano, että kyllä pärjäät
No et ainakaan sano hänelle mitään että "et tule kyllä pärjäämään". Siitä voi hänelle tulla vaan uhma että kyllä helevetti pärjää eikä sitten uskalla tulla sieltä takaisin jos ei pärjääkään, ettei vaan tarvitse myöntää äidille tappiota. Kannusta häntä unelmissaan. Monet kavereistani lähtivät au pairiksi lukion jälkeen (olen nyt 22v), joista ainakin pari tuli ennenaikaisesti takaisin koska todellisuus ei vastannut unelmia. Siis koko au pair juttu on oikeasti aika paskaa hommaa, ellei satu saamaan huippua perhettä ja olemaan todella lapsirakas. Itsekin jossain vaiheessa abivuotta tuosta hommasta unelmoin, mutta jotenkin se sitten jäi, en muista miksi. Nyt olen hyvin iloinen etten lähtenyt, eihän minulla edes ollut mitään kokemusta lapsista. Mutta kyllä minä niitäkin tunnen, jotka siinä hommassa viihtyivät ja onhan se tosi kasvattava kokemus. Paljon kasvattavampi kuin jäädä vain välivuodeksi kotiin ja kotipaikkakunnalle töihin.
Vierailija kirjoitti:
Hän on täysi-ikäinen
Älä nyt latista itseluottamusta. Kannusta. Sano, että kyllä pärjäät
Miksi pitäisi tukea jotain älyttömiä päähänpistoja? Kyllä sitä realisti saa olla!
Ensinnäkään Amerikkaan ei pääse nykyään au pairiksi, jos ei ole vähintään 200 tuntia lastenhoitokokemusta. Joten äkkiä ainakin sitä kokemusta hankkimaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä kannattaa kannustaa valitsemaan Amerikan sijaan Englanti, on niin paljon lähempänä ja pääsy kotiin siten helpompaa. Varsinkin jos ei ole kokemusta ulkomaanmatkailusta, miksi lähteä heti mahdollisimman kauas kun Eurooppakin on niin mielenkiintoinen.
Jos ei saa suutaan auki niin siinä voi käydä tosi huonosti. Siellä kuitenkin joutuu tilanteisiin jossa pitää itseään puolustaa ja huolehtia ettei kukaan käytä hyväksi, niin jos ei niissä tilanteissa saa suutaan auki niin voi joutua tosi kurjaan tilanteeseen.
Toisaalta pitää saada suu auki jotta saa tutustuttua muihin, joista sitten on valtava apu jaksamisessa vieraassa paikassa ja vieraiden tapojen kanssa.
Varmasti pärjäisi paljon paremmin mitä uhkakuvat sun päässä on, mutta kyllä tuo melko huonolta kuulostaa näin tuntemattoman korvaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin samanlainen ennenkuin lähdin au pairiksi. Ujo, sain tuskin sanaa suustani vieraiden ihmisten edessä. Lastenhoitokokemus rajoittui sukulaislapsiin. Lähdin kuitenkin, ja kokemuksena se oli tosi kasvattava, aikuistuin sinä aikana enemmän kuin koskaan olisi ollut mahdollista jos olisin vaan jumiutunut samoihin vanhoihin ympyröihin tuttujen ihmisten kanssa. Onneksi mun äiti oli lähdön suhteen pelkästään kannustava ja näki reissussa mahdollisuuden aikuistumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Sano, että kyllä pärjäät
Valehtelu vie maaliin. Samalla kehu laulutaitoja ja laita idolssiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä sanoin, että hakisi nyt suoraan kouluun ja miettisi sitten myöhemmin vaikka vaihtoon lähtöä, kun on ikää ja rohkeutta enemmän. Hän taas kuulema haluaisi vähän etäisyyttä opiskeluun ja kerätä välivuotena kokemuksia. Lukee jotain matkablogeja ja luulee varmaan, että au pairina saa vaan bilettää ja ottaa rennosti. Ihan älytöntä. :( Ap
Kannustakaa ennemmin lähtemään vaikka kuukaudeksi ystävän kanssa kiertämään maailmaa. Näin lapsi saa niitä kokemuksia vieraista maista ja kulttuureista, mutta huomattavasti helpommista lähtökohdista. Lapsi varmasti miettii rahapuolta, joten kertokaa että olette valmiita osallistumaan kuukauden matkan kustannuksiin.
Jos tuon matkan jälkeen vielä kaipaa au pair hommia, niin sitten vaan. Monelle varmasti riittäisi lopulta se kuukausikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun täytyy joskus kuitenkin päästä irti ja luottaa siihen, että elämä kantaa ja hän pärjää.
No oletpa kannustava äiti..
Ehkä se olisi juuri se kokemus minkä tyttö tarvitsee rohkaistuakseen ja saadakseen itsevarmuutta (kotoa ei näköjään ainakaan saa)
Ja joo, itse olin just tuollainen nuorena ja lähdin sitten ulkomaille töihin ja musta kuoriutui aivan uusi ihminen, oli vähän sellainen potku perseelle se.
Ja koti-ikävähän tulee varmasti ja osa palaa kotiinkin aiemmin kuin suunnittelee mutta mitä sitten? Sellaista se on ja kantapään kautta oppii ja joskus sitten löytää paikkansa elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olin samanlainen ennenkuin lähdin au pairiksi. Ujo, sain tuskin sanaa suustani vieraiden ihmisten edessä. Lastenhoitokokemus rajoittui sukulaislapsiin. Lähdin kuitenkin, ja kokemuksena se oli tosi kasvattava, aikuistuin sinä aikana enemmän kuin koskaan olisi ollut mahdollista jos olisin vaan jumiutunut samoihin vanhoihin ympyröihin tuttujen ihmisten kanssa. Onneksi mun äiti oli lähdön suhteen pelkästään kannustava ja näki reissussa mahdollisuuden aikuistumiseen.
Miten sun reissu sujui? Pärjäsitkö perheessä? Olivatko he tyytyväisiä sun suoriutumiseen? Oliko rankkaa henkisesti? Saitko ystäviä ja tukea reissussa? Jäikö reissu kesken vai olitko loppuun asti?
Kannattaa ennen lähtöä tehdä aktiivisesti lastenhoitokeikkaa, kai tytärkin tajuaa että sinne mennään töihin, ja lasten kanssa pitää pärjätä? Katsokaa molemmat kauden au-pair-ohjelmaa joka tuli kakkoselta, kaipa sen jostain netistä saa katottua. Sitten kun katotte sitä, keskustelkaa niistä ongelmista joita siinä olevilla tytöillä on, että miten oma tyttäresi ratkaisisi asian.
Voihan se olla, että tyttärelläsi on vähän naiivit ajatukset kyseisestä työstä. Ehkä hänen kannattaisi hankkia lapsenhoitokokemusta ensin Suomesta ja sitten vaikka lähteä edes muutaman viikon kielikurssille.
Mutta älä missään nimessä sano hänelle ettei hän tule pärjäämään. Itsellä näin aikuisena vieläkin välillä kolkuttaa äidin sanat päässä etten pärjää.
Jos tyttö on ujo, niin onko hänen kohtalonsa koko iäksi tyytyä siihen? Vai voisiko kenties uudet kokemukset ja itsenäisyydentunne rohkaista häntä? Ei tietenkään kannatta lähteä vieraaseen maahan vailla minkäänlaista kokemusta mutta ainakin voit kannustaa häntä itsenäistymään ja rohkaistumaan jo täällä Suomessa. Ei hän tule ikinä rohkaistumaan, jos lannistat häntä ja viellä kiellät lähtemästä vedoten ujouteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän on täysi-ikäinen
Älä nyt latista itseluottamusta. Kannusta. Sano, että kyllä pärjäätMiksi pitäisi tukea jotain älyttömiä päähänpistoja? Kyllä sitä realisti saa olla!
Aika monet äidit latistaa lastensa itseluottamusta. Et sä pärjää, ei sun kannata. Jää päälle vielä aikuisillakin. Usein kyse on äidin omasta epävarmuudesta, takertumisesta ja äidin unelmista. Kuten tässä pääsykokeet
Minulle oli vaikeaa päästää lapsi ulkomaille urhriluturnaukseen. Olin varma,,ettei hän pärjää. Eksyy, ei osaa toimia... Koitin hillitä itseni ja toivottaa hyvää matkaa. Soittelin kyllä ja olin koko matkan huolissani
Hyvin matka meni
Jos lapseni haluaisi au pairiksi niin kyselisin, keskustelut sun toiveista ja mahdollisuuksista. Myös mahdollisista huonoista puolista. Sanoisin, että olet fiksu, pärjäät, olet hyvä. Antaisin itse päättää. Antaisin aikuistua. Kertoisin, että autan, jos jotain sattuu
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkään Amerikkaan ei pääse nykyään au pairiksi, jos ei ole vähintään 200 tuntia lastenhoitokokemusta. Joten äkkiä ainakin sitä kokemusta hankkimaan!
Tottakai pääsee. Suomalaisia ecpotteja riittää
Ei valitettavasti ole varaa kielikursseihin tai kovin pitkiin matkoihin. Keväällä on kirjoitukset, penkkaria sun muuta niin sanoin, ettei nyt kannata mitään lastenhoitokeikkaa tehdä ettei vie liikaa aikaa lukemisesta. Ap
Alue: Aihe vapaa
Kuten itsekin sanoit viimeisessä lauseessa, niin taitaa kyseessä olla haaveilu ja mielikuvituksessaan "kokeilu" että mitenkähän sitä pärjäisi ja voisikohan sitä jne jne.
Hänen pitää siis saada vähän esimakua ja kokemusta siitä, että millaista siellä maailmalla sitten voisi olla. ELi reissuun vaan! Jokin matka hänelle, Tukholmaan shoppaamaan, yksi yö hotellissa, tai viikon kanarianloma tai jokin kurssi tuossa lähimaissa. Yksin matkalle, yksin perille ja yksin sitten siellä vaikkapa jollain viikonloppukurssilla pärjäily. Siiänähän se tulee sitten hänellekin selväksi että pitääkö sitä suuta saada auki ihmisten kanssa vaiko ei.
Nuorena hänellä ei mitään käsitystä maailmasta yleensä, joten jostakin se on aloitettava.
Ja jos hän nyt väen vängällä haluaa sinne ameriikkoihin aupairiksi niin pääsehän sieltä poiskin jos ei pysty olemaan. Niitä takasintulijoita on tooooosi paljon, mutta niistä nämä tyttärei kaltaiset haaveilijat ei oikein jaksa puhua eikä kuunnella niiden juttuja.
Voi olla että mieli ehtii vielä muuttua ennenkuin lähtö koittaa. Nuorilla yleensä käy niin.