Entä jos antaisit itsesi olla?

Kaunista. Tuli ihan tippaliini linssiin.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos antaisit itsesi olla?

Lopettaisit yrittämästä olla enemmän, parempi, jotain muuta

Et jatkaisi sitä, miten sinuun on suhtauduttu, odottaen, toivoen, vaatien, toruen, ehdollisesti

Entä jos antaisit itsesi vihdoin olla?

Putoaisit tähän hetkeen, syvemmälle itseesi.

Niin syvälle, että osuisit siihen siemeneen sisälläsi, joka ei koskaan saanut kasvaa

Herättäisit sen ja antaisit sinun kasvaa siksi miksi sinut oli tarkoitettu.

-Aaro Löf-

Jos sais hirsitalon ensin.

Sit vois laittaa sipulit maahan ja katsella kun ruoho kasvaa.

Näin olen toiminut. 

Auts, osu ja uppos.Mullakin on AINA ollut sellanen tunne etten ole hyvä tällasena kun olen.Etten riitä.Että aina pitäis olla jotain enemmän.Karsea tunne!

Hieno runo ja osuva ajatus. Tavoitteena se on ja välillä kyllä onnistun. Tuo voisi olla huoneentauluksi muistuttamassa joka päivä ja joka hetki tästä ainutlaatuisuudesta mahdollisuudesta olla elämässä.

Oli kaunis runo, liikutuin. Elämän materiaaliset asiat vain vievät usein voiton, on pakko tehdä sitä tai huolehtia mistä milloinkin ennen kuin voi vain olla. Kai se on fiksuutta myös.

Muutama ystävä yritti nuorempana etsiä oikotietä onneen tuossa asiassa. Eipä niillä monessa mielessä ole kovin kummoista nykyään. Havahtua melkein nelikymppisenä vakityöpaikan etsintään ja asuntosäästämiseen. Kun ihminen kuitenkin tarvii asunnon, ruokaa ja vaatteet.

juu mut sit asuttais viel siellä aafrikas luolis =)

Ihan kiva mutta ei osunut henkilökohtaisella tasolla. Olen jäänyt työttömäksi, hankkinut työpaikan ja nyt se pitää säilyttää. Ei ole aikaa jäädä katsomaan lumihiutakeiden leijumista.

Juu nyt annan itseni olla. Tästä tilasta ei enää muuteta mitään.

t. työtön

Nii et jos käy tavallisesti töissä ja huolehtii siitä että on katto pään päällä ja ruokaa pöydässä ei vain voi olla sinut itsensä kanssa?

Kai elämästä pystyy nauttimaan ja olemaan tasapainossa itsensä ja ympäristönsä kanssa 'vaikka' käy töissä.

Suomalaisilla on ihan hemmetisti vapaa-aikaa ja lomaa. Silti valitetaan enemmän kuin koskaan. Jokainen voi ihan itse valita miten paljon siitä vapaa-ajasta käyttää henkiseen kasvuun ja merkityksellisiin asioihin.

Aika moni tuntuu ajattelevan että se täydellinen elämä olisi täydellistä laiskuutta, vaikka pointti on kai se, että on tyytyväinen itseensä sellaisena kuin on.

Vierailija kirjoitti:

Oli kaunis runo, liikutuin. Elämän materiaaliset asiat vain vievät usein voiton, on pakko tehdä sitä tai huolehtia mistä milloinkin ennen kuin voi vain olla. Kai se on fiksuutta myös.

Muutama ystävä yritti nuorempana etsiä oikotietä onneen tuossa asiassa. Eipä niillä monessa mielessä ole kovin kummoista nykyään. Havahtua melkein nelikymppisenä vakityöpaikan etsintään ja asuntosäästämiseen. Kun ihminen kuitenkin tarvii asunnon, ruokaa ja vaatteet.[/quote]

 

Tiedän tapauksen jossa arvostetulla henkilöllä oli se himoittu vakityöpaikka ja kiva asunto omaksi tunnollisesti säästettynä - ruokaa ja vaatteita ja ystäviä takuulla ihan riittävästi. Teki itsarin ihan yllättäen. Viralliset paperit siististi pöydälle pinottuina ja järjestettyinä. Tiedä sitten mihin hän mahtoi "havahtua".