Lue keskustelun säännöt.
Olen niin loukkaantunut, että en halua olla hyvä kenellekään. Kaameaa :(
07.01.2016 |
Eilinen äitini syntymäpäivä, jolloin en ottanut yhteyttä häneen poiki muutamia oivalluksia. Olen loukkaantunut äidilleni. Aiemmin ajattelin, että olen hänelle vihainen, mutta olenkin loukkaantunut. (Vihainenkin, mutta se ei ole pohjatunne). En halua tehdä hyvää hänelle ja vaikka se ei ole perheeni syy, saavat he osansa tästä minun pahoinvoinnistani.
En halua siivota, nyt luulen, että minulle selvisi, miksi. Koska se merkitsisi hyvän tekemistä ja sitä en loukkaantumisissani halua tehdä. En kellekään. Tuntuu ihan kauhealta, koska en ole valinnut tunteitani. Tavallaan lapsellista toteuttaa tuntemuksiani, mutta kyse on sen verran syvistä haavoista, että en vain voi kohauttaa olkiani niille. Kun en ole edes ymmärtänyt, miksi en voi siivota, niin on ollut vaikea hoitaa syytä.
Terapiaan tulee aina paljon asioita käsiteltäviksi, mutta aion puhua tästä, jos se vielä mitenkään tuntuu ajankohtaiselta silloin.
Kommentit (6)
Täytyy olla hyvä terapeutti, että ymmärtää mitä yrität sanoa. Minä en ymmärtänyt mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eilinen äitini syntymäpäivä, jolloin en ottanut yhteyttä häneen poiki muutamia oivalluksia. Olen loukkaantunut äidilleni. Aiemmin ajattelin, että olen hänelle vihainen, mutta olenkin loukkaantunut. (Vihainenkin, mutta se ei ole pohjatunne). En halua tehdä hyvää hänelle ja vaikka se ei ole perheeni syy, saavat he osansa tästä minun pahoinvoinnistani.
En halua siivota, nyt luulen, että minulle selvisi, miksi. Koska se merkitsisi hyvän tekemistä ja sitä en loukkaantumisissani halua tehdä. En kellekään. Tuntuu ihan kauhealta, koska en ole valinnut tunteitani. Tavallaan lapsellista toteuttaa tuntemuksiani, mutta kyse on sen verran syvistä haavoista, että en vain voi kohauttaa olkiani niille. Kun en ole edes ymmärtänyt, miksi en voi siivota, niin on ollut vaikea hoitaa syytä.
Terapiaan tulee aina paljon asioita käsiteltäviksi, mutta aion puhua tästä, jos se vielä mitenkään tuntuu ajankohtaiselta silloin.
Olet aina hakenut hyväksyntää suorittamalla, olemalla äitisi mieliksi. Nyt ainoa keino parantua on saada/oppia hyväksyntää olemalla oma vajavainen itsesi.
Et ole paha, et vain enää tee pelkästään muiden mieliksi.
Haluat hyväksyntää aitona sinuna. Tavallaan "kapinoit", mutta eniten mielessäsi.
Opettelet olemaan miellyttämättä muita ja sitä kautta saada itsenäsi hyväksyntää.
Samalla arvotat itsesi, ei tekemistesi perusteella, vaan arvojesi.
Pitääkö tätä itsekeskeistä tuubaa jauhaa joka päivä?! Sinä ja sun äitisi on loppuunkaluttu aihe.
Sulla on tosi paljon vielä kasvamista. Jos haluat itsenäisyyttä niin ole sitä äläkä syytä kaikesta muita. Sun äitikin on vajavainen, kaikki ihmiset ovat. Koita sisäistää se, niin voit paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Pidä nyt jo pääsi kiinni.
Etkä ole iloinen, kun alan ymmärrää syitä sille, miksi en halua siivota? Ei se tarkoita, että olisin varsinaisesti samaa mieltä itseni kanssa. En voi muuttua, ellen ymmärrä, missä vika. Ei sinun tarvitse näihin vastailla, vaikka ymmärränkin, että ärsytän elämänhallintaisia ihmisiä.
:((
Ap
Pidä nyt jo pääsi kiinni.