HEI MISTÄ ON KYSE AUTTAKAAS

Olen jo pienestä asti tarkkaillut virtsaamista ja ulostamistani.

Olen pelännyt vuoden 2014-2016 aikana. Kuutta eri syöpää. Toisia vähemmän ja toisia enemmän. Lisäksi ole pelännyt sydänvikaa, hiv tartuntaa ja munuaisvikaa. Ja olen pelännyt, että olen pedofiili.

Tällä hetkellä pelkään aivokasvainta. Päätä särkenyt lievästi oikealla puolella päälakea sekä oikealla ohimolla.

Särky on lievää eikä häiritse eikä tarvi ottaa lääkettä. Särky on taisaista koskemista. Ja tulee ja menee päivän aikana miten sattua.

Kävin sairaanhoitajalla ja sanoi kyseessä olevan lihasjumi. Mutta särkyni on vain tasaista särkyä eikä lihakset tunnu jumisilta. Mutta jännitän kyllä niitä koska stressaan kokoajan.

Särky jatkunut 7 viikkoa joka päivä mutta ei häiritse. Pelko siis häiritsee.

Mietin vain mikä minua vaivaa. Pilaan elämäni näillä. Esimerkiksi koko toissa kesä meni rintapuristuksien pelossa.

Ja aina selviää, että pelko oli turhaa.

Niin kun olen nytkin välillä suhtautunut tuohon päänsärkyyn niin että se on taas tätä mut välillä iskee taas paniikki.

Minulla syksyllä 2013 kova stressi ja kun stressi helpotti keväällä niin alkoi sairauden pelot.

Lisäksi olen lapsuudessa kokenut erillaisia pelottavia hetkiä. Jouduin katsomaan kotona erillaista väkivaltaa, olin kerran näkevinäni ulkona miehen kulkevan jonkun kiväärin kanssa ja juoksin karkuun enkä keronut kelleen ikinä ja vähän ajan päästä alkoi kuulua hälyytys ajoneuvon ääni joten päättelin että poliisit. Missään uutisissa ei ollut ikinä mitään. Olisiko ollut jos olisi aseen kanssa kulkenut? Epäilen ettei ainakaan kerennyt ampua jos ase oli. Mutta saattoi olla taas ylireagointiani eikä mitään asetta edes ollut vaan kantoi jotain muuta ja pillien äänet oli sattumaa.

Lisäksi minua ja kaveriani kyttäsi kerran joku pedofiili. Mitään ei ehtinyt tapahtua.

Näistä kahdesta olen vieläkin peloissaan. Heti jos oon ykdin pimeellä ja nään auton mulla tulee mielee jotain pahaa tai jos kuulen pamauksen mieleen tulee ase.

Nuo on jo melkein ylipäästy mutta voiko olla jotain vaikutusta näihin pelkoihin?

Lisäksi olen taas tyytyväinen jos joku vähättelee vaivojani sillä se tekee oloni turvalliseksi. Sekä ahdistun jos lääkäri ottaa asian vakavasti ja laittaa tutkimuksiin joita pitää oottaa. Tuohan ei ole tyypillistä hypokondriassa.