Tyytyväinen itseeni, mutta pettynyt elämään - onko muita?

Olen tyytyväinen itseeni, enkä vaihtaisi elämääni kenenkään muun kanssa (jos tämä edes olisi mahdollista, mutta mielikuvana siis). Huomaan olevani kuitenkin hyvin pettynyt tähän elämään itseni ulkopuolella. Eli siihen, miten tämä maailma toimii, ihmisten itsekkyys & turhamaisuus, jopa ajattelemattomuus aiheuttaa minussa surua. Ongelmaksi tämä muodostuu siksi, että kiinnostukseni elämään itsessään on alkanut hiipua ja olenkin vetäytynyt vuosien varrella yhä enemmän omiin oloihini. Viihdyn kyllä yksin ja olen tyytyväinen siitä, että olen uskaltanut vetäytyä ja olen uskaltanut kyseenalaistaa ulkopuolelta kohdistettuja odotuksia siitä, että miten elämää tulisi elää. Tämä ei ole kuitenkaan poistanut surua siitä, että tilanne on tämä ja elämä näyttäytyy pettymyksenä. Muita? Ajatuksia?