Epätasapaino Parisuhteessa
No niin,sekavaa tekstiä tulee varmasti...koittakaa saada jotain selvää =)
Olemme siis asuneet 5 v avopuolisoni kotipaikkakunnalla,
joka sijaitsee n 300 km päässä minun vanhemmistani/sisaruksistani.
Yhdessä olemme olleet n 10v.
Lapsia useampi.
Taloudellisen tilanteen,oman jaksamisen ja välimatkan vuoksi,
näen vanhempiani ja sisaruksiani n 2 kertaa vuodessa.
Lapsistamme vain vanhin 5 vuotias muistaa toisen mummon ja papan.
Avopuolisollani on erittäin läheiset välit äitiinsä,sekä sisaruksiinsa.
Näkee lähes päivittäin.
Olen yrittänyt useaan otteeseen keskustella puolisoni kanssa ongelmistamme,myös ammattilaisen luona.
Jotenkin tuntuu että aina kun yritän puhua asioista mitkä minua painavat,tai tuntuvat että tässä suhteessa on epätasapainossa,niin emäntä vetää suojakuoren päälle ja ei vaan keskutele mistään.
Virheitään hänen on mahdottomuus tunnustaa.
Viime vuonna vakavan masennuksen ja stressin seurauksena sain epilepsia kohtauksia,paniikkikohtauksia,ja aloitin hoitosuhteen avopuolelle.
Maksani tulehtui ja arvot oli 3800,samalla olin silti töissä koska pelkäsin saavani potkut =)
Minut irtisanottiin vakituisesta työstä,masennuksen vuoksi.
Lisäksi alettiin tutkia lapsuudessa todettua adhd:ta.
Valvon keskimäärin viikossa 4 yötä....
Eli käsien hikoilun,levottomien jalkojen
ja oman psyykkeen vuoksi valvon yleensä n 30-40 tuntia putkeen,
kunnes alkaa tärisyttää niin pahasti että pakko koittaa nukkua.
En syö mitään lääkkeitä,koska joskus ollut koukussa.
Vuoden sisällä olen myös menettänyt siskoni ja muutaman ystäväni,
hautajaisiin en ole pystynyt menemään.
Painoni on vaihdellut vuoden aikana n 20kg + -..
Paikkakunta missä asumme,on niillä alueilla,missä työtä kaikkein vähiten.
Olenkin jo muutaman vuoden hakenut töitä muualta,ja olisin töitä saanutkin
paikkakunnalta missä vanhempani asuvat.
Avopuolisoni ei ole suostunut edes harkitsemaan muuttoa,perustelut;en muuta =)
Itse olen hänelle pystynyt todentamaan niin tilastoista kuin omasta kokemuksestakin,
että työllisyystilanne täällä tulee vain pahenemaan.
Kysymykseni kuuluukin,
miten voisin saada avopuolisoni heräämään tilanteeseenja miettimään,
kuuluuko perheellisen äidin ajatella asioita oman edun ja halujen mukaan,
vai suunnata katsetta tunnepuolen ratkaisuista, järki ratkaisuihin.
Täällä asuessamme olen joutunut mm uudestaan tekemään rikoksia,jotta olen saanut ruokaa lapsille.
Itsestäni siis tuntuu että olen kaikkeni antanut ja yrittänyt.
Kirjoitin tänne koska tuntuu että omat voimat ja hermot alkaa loppumaan.
Linkkaan tämän keskustelun myös puolisolleni,ja toivonkin että hän tulee tämän täältä lukemaan.
Toivon että saisin myös järkeviä kommentteja sekä neuvoja tilanteeseen..
Parempaa uutta vuotta kaikille, Isä