Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Äärimmäisen ahdistunut olotila :(

Vierailija
03.01.2016 |

En oikein tiedä mikä tämän on laukaissut, mutta uudenvuodenaattoyöstä tämä alkoi. Ja eilenillalla sain itkukohtauksen ja itkin aivan lohduttomana toistellen sitä miten haluaisin soittaa äidilleni ja jutella, kertoa lasteni kuulumisia ym ym. Hän kuoli marraskuussa 2005 muutaman vuoden sairastelun jälk syöpään, 47v iässä, itse olen nyt 39v.

Tuntuu ettei elämällä ole mitään tarjottavaa, vanhenemista ja arkea, töissä raatamista huonolla palkalla, ei muuta. Tuo vanheneminenkin kaksipiippuinen juttu, toisaalta odotan sitä mutta samalla pelkään, pelkään sairauksia jne. Eilenillalla mietin myös sitä miten monimutkainen kokonaisuus ihminen on, mitä se vaatiikaan että kaikki ns toimii ja miten voi yht´äkkiä *puf* vain kuolla kun jokin elimistössä prakaa. Puhumattakaan muista elämän "vaaroista". Voisin murkkulapsenikin työntää takaisin kohtuun, turvaan.

Hirmu epämiellyttävä olo, 3pv kuluttua alkaa taas arki oikein urakalla kun työtkin alkaa, ei jaksaisi. Ja en kyllä jaksaisi työtönkään olla, kokemusta riittää siitäkin. Jaksanko minä mitään:´(

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
03.01.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuttuja ajatuksia. Minulla samanlaisia ajatuksia ja tunnetiloja 4 päivän ryyppäämisen jälkeen. Kyllä se siitä ohi menee viikon mittaan kun tasoittelee kaljalla.

Vierailija
2/3 |
03.01.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos vaan vinkistä 2, mutta en pahemmin käytä alkoa, 1 saunasiideri ehkä menee viikottain. Isäni oli alkkis, väkivaltainen sellainen, enkä oikein itse ole kuningas alkoholin ystäviä.

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
03.01.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nämä vaiheet on varmaan sitä ihmisen ikään ja ylipäätään elämään kuuluvaa asioiden summausta. Ole armollinen itsellesi ja ajattele että tämä on osa ihmisyyden prosessia. Menetykset ovat jokaisen osa mutta kyllä itsekin kaipaan omia vanhempiani jotka molemmat kuolivat alle 50v. Toisaalta ajattelen että olen jo "suorittanut" nuo vanhempien menetykset kun monella se on vasta edessä. Useat tuttavani kamppailevat jaksamisen äärirajoilla oman perheen ja omien ikääntyneiden vanhempien hoitamisen kanssa.

Hyvää jatkoa sinulle. Toivottavasti pääset asioiden ja ajatusten kanssa tasapainoon.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän yhdeksän viisi