Lue keskustelun säännöt.
Ikäero
03.01.2016 |
Olen 39v nainen ja avoliitossa 55v miehen kanssa. Minulla on hyvä työ ja kykenen elättämään itseni ja 3 lastani.
Mikä piru siinä on että kaikille tuntemilleni n50v naisille parisuhteeni on ehdoton no-no?
Paras kaverini (49v)ei halua tavata miestäni. Välttelee tapaamista kaikin keinoin ja keksii miehestäni huonoja puolia.
Työkaverini (52v)ei halua kuulla miehestäni sanaakaan. Ei sano suoraan vaan vaihtaa puheenaihetta.
Olen hienotunteinen enkä hehkuta uutta ihanaa ihmeellistä suhdettani. (seurusteltu reilu vuosi ja muutimme lokakuussa yhteiseen kotiin). En muutoinkaan tyrkytä miehen tapaamista, mutta kuten tiedätte, joulun alla on kiva kutsua parasta kaveria glögille. Töissä jutellaan viikonlopun tekemisistä.
Miehen yhden yön hoito(ennen seurusteluamme) haukkui minut teinipissikseksi. Minäkö teini? Olen lähes 40v aikuinen nainen. Mitä pitäisi tehdä näyttääkseni että olen tosissani tämän mieheni kanssa? Ja hän minun kanssa.
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Mummelit ja paapparaiset teinimeiningillä liikkeellä?
terveisin teini
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sinä välität niiden mielipiteistä? Mulle ei merkkaa mitään, hyväksyykö joku mun parisuhteen. Jos on jotain nipottamista, sanoo suoraan vaan. Ja jos joku alkaa mulle mieltään osoittamaan tai käyttäytyy muuten epäkohteliaasti mua tai mun miestä kohtaan, saa mun puolesta olla rauhassa ja pitää mielipiteensä. En kaveeraa sellaisten kanssa, jotka ei kunnioita mun valintoja.
Oma mies on 13 vuotta nuorempi, eikä ole ollut ongelmia, ei parisuhteessa eikä kavereiden kanssa.
Vika ei ole sinussa eikä miehessä eikä suhteessanne eikä ikäerossanne, vaan vika on tuttavissasi, jotka tuntuvat olevan sellaisia, että onneksi eivät ole minun tuttaviani.
Eihän tossa iässä oo ikäero eikä mikään mut provohan tää onkin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä välität niiden mielipiteistä? Mulle ei merkkaa mitään, hyväksyykö joku mun parisuhteen. Jos on jotain nipottamista, sanoo suoraan vaan. Ja jos joku alkaa mulle mieltään osoittamaan tai käyttäytyy muuten epäkohteliaasti mua tai mun miestä kohtaan, saa mun puolesta olla rauhassa ja pitää mielipiteensä. En kaveeraa sellaisten kanssa, jotka ei kunnioita mun valintoja.
Oma mies on 13 vuotta nuorempi, eikä ole ollut ongelmia, ei parisuhteessa eikä kavereiden kanssa.
Kyseessä on paras kaveri ja paras työkaveri. Molemmat haluaisin pitää elämässäni, mutta en kestä tätä tilannetta. Tietenkin valitsen mieheni, jos siihen mennään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän tossa iässä oo ikäero eikä mikään mut provohan tää onkin.
Kaikkihan on aina provoja. Ei toi meidän ikäero oo kun 16v. Mun ja miehen mielestä sillä ei ole merkitystä. Ollaan molemmat aikuisia ja vaikka toisella lyhyempi matka ryppyihin ja eläkkeeseen, ollaan silti molemmat lapsemme tehneet ja eletään nyt sitä vaihetta elämässä jossa on kiva nauttia toisistamme. Töitä tehdään molemmat ja lapset on meillä vuoroviikoin. On sopivasti sitä omaakin aikaa. Lapsetkin on jo koululaisia kaikki, niin niitäkään ei enää tarvi paljon paimentaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Munaa pilluun vaan ahkerasti.
Muuten hyvä, mutta papparaisella ei enää seiso :(
Ap
Itselleen sitä kumppanin valitsee, jos haluaa vanhemman niin OK. Monet miehet haluavat sen nuoremman, mikäpä siinä. Hieman nuo Mikael Jugnerit ja Paavo Lipposet huvittavat, luulisi olevan hankala kekustella ainakaan mistään historiasta kun vaimo/tyttöystävä ei oman nuoruuden aikaan ole edes vaippoja kuluttanut. Tosiasia on, että varsin pian tuo ikäero saattaa tuntua teilläkin enemmän. MIehesi jää eläkkeelle noin 10 vuoden päästä, sinä kuljet töissä vielä pitkään? Miehilläkin hormonitoiminta alkaa hidastua juuri 50-60 välillä, sinä saatat muuttua vain innokkaammaksi keski-iän alkaessa. Lapsia sinulla jo on, mutta lisälapsetkin olisi vielä ihan mahdollisia, haluaako miehesi vaipparumbaa viimeisille työvuosilleen ja taistella eläkeläisenä murrosikäisen kanssa? Toisilla tuo ikäero toimii parisuhteessa, itse en ole sellaista halunnut, kivempaa olla omanikäisen kanssa, jaetaan samanlainen nuoruus ja yhtäaikaiset iän tuomat kolotukset...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 39v nainen ja avoliitossa 55v miehen kanssa. Minulla on hyvä työ ja kykenen elättämään itseni ja 3 lastani.
Mikä piru siinä on että kaikille tuntemilleni n50v naisille parisuhteeni on ehdoton no-no?
Paras kaverini (49v)ei halua tavata miestäni. Välttelee tapaamista kaikin keinoin ja keksii miehestäni huonoja puolia.
Työkaverini (52v)ei halua kuulla miehestäni sanaakaan. Ei sano suoraan vaan vaihtaa puheenaihetta.
Olen hienotunteinen enkä hehkuta uutta ihanaa ihmeellistä suhdettani. (seurusteltu reilu vuosi ja muutimme lokakuussa yhteiseen kotiin). En muutoinkaan tyrkytä miehen tapaamista, mutta kuten tiedätte, joulun alla on kiva kutsua parasta kaveria glögille. Töissä jutellaan viikonlopun tekemisistä.
Miehen yhden yön hoito(ennen seurusteluamme) haukkui minut teinipissikseksi. Minäkö teini? Olen lähes 40v aikuinen nainen. Mitä pitäisi tehdä näyttääkseni että olen tosissani tämän mieheni kanssa? Ja hän minun kanssa.
No mutta mitäpä sinä välität toisten mielipiteistä? Eihän sinun tarvitse todistella mitään
Ovatko nämä ystäväsi sinkkuja? Miten ovat suhtautuneet aiempiin suhteisiisi? Ovatko tavanneet tätä miestä? Onko sinulla syitä olettaa, että nihkeys johtuu juuri ikäerostanne?
Kyseessä voi olla harmi omasta sinkkuudesta, jonka annetaan näyttäytyä moukkamaisella tavalla. Tai sitten nämä naiset eivät pysty samaistua ajatusmaailmaasi ja povaavat siksi ongelmia; 52-vuotias työkaveri saattaa ajatella, minkälaista olisi itse olla 68-vuotiaan papan kanssa. Vaikka sopimatontahan moista on julki tuoda ja olla kunnioittamatta sinun valintojasi.
Tai voihan mielikuvituksen antaa vielä lentää: nihkeä reaktio voi johtua jomman kumman ystäväsi aiemmasta irstaasta salasuhteesta tähän mieheen. Eivät halua suoraan pilata onneasi, mutteivät osaa näytellä vilpittömiä. Joko pitävät miestä niljakkaana pettäjänä tai pelkäävät miehen paljastavan heidän petoksensa kaikille.
Voisin minä näitä lisääkin kehitellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle on se ja sama, mitä mieltä ikäeroista ollaan. Olipa mies 10v nuorempi tai vanhempi minua ja olemme onnellisia, niin kateuttaan jotkut ikäviä ovat. Seurustelin lukioikäisenä itseäni 8v vanhemman miehen kanssa ja en ole koskaan häntä unohtanut.
Jos molemmat aikuisia, asia ei kuulu kellekään muulle. Oma mies yli 10 vuotta nuorempi, ja jaksaa jaksaa 😉 Oon tosi nuorekas kyllä.
Mutta miten päin vaan, niin vittuako se muille kuuluu, tai mitä välität? Taidat olla Porvoosta.
Yleensä ottaen ihmisiä ei kauheasti kiinnosta ikäerot tai muitten suhteet. Oma napa lähinnä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä välitä, ne on vaan katkeria tai kateellisia.
Itse olin 33 vuotias kun tapasin nykyisen mieheni, joka oli tuolloin 42 vuotias. Hän oli hetki sitten eronnut exästään joka taasen oli tuolloin 47 vuotias.
Voit vaan kuvitella hänen ajatuksiaan minusta, millä nimillä hän minua kutsui.
Muut sentään olivat onnellisia meidän puolestaan.
Mutta se on vaan niin kauhea asia jos mies ottaa paljon nuoremman naisen. Siis sen ikäisille naisille. Ovat katkeria siitä että ovat jo sen verran vanhoja eivätkä enää kelpaa ikäisilleen miehille vaan nuoremmat valtaa alaa.
Mulla on ollut 20 vuotta vanhempia, ja 15 vuotta nuorempia miehiä. So not?
Mummelit ja paapparaiset teinimeiningillä liikkeellä?