Lue keskustelun säännöt.
Isättömät tytöt
03.01.2016 |
Tyttäreni luokalle on osunut useampi tyttö, joka ei ole missään tekemisissä isänsä kanssa, isä on joko kuollut tai eivät muuten pidä mitään yhteyttä.
Olen huomannut yhtä poikkeusta lukuunottamatta, että nämä tytöt ovat niin poikien perään, että itseä oikein hirvittää. Kyse on noin 12-13v tytöistä, ja tätä ollut näkyvissä jo useamman vuoden. Nyt alkavat jo kuvat muuttua herutuskuviksi, en viitsi tässä liikaa paljastaa.
Mutta siis kysyisin onko muilla vastaavaa kokemusta? Kuinka hulluksi tämä voi mennä? Tokenevatko tytöt kun ikää tulee?
Kommentit (25)
Omista kavereistani ne, joilla ei ollut isä mukana elämässä, olivat myös ne, jotka harrastivat tajuttomat määrät irtosuhteita, janosivat miesten huomiota ja hyväksyntää. Osalle oli tärkeää saada myös kavereiden miehet tykkäämään itsestään enemmän. Mutta en tietenkään yleistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin itse isätön tyttö, samoin pikkusiskoni. Isämme kuoli kun olimme 3- ja 1v, äiti ei avioitunut uudelleen. En huomannut meissä tällaisia piirteitä, enempikin oltiim ujoja miesten suhteen. Ei ollut normaalia olla poikien kanssa tekemisissä.
Nyt ollaan 23 ja 20v, mun eka suhde oli 16-vnä saman ikäiseen poikaan. Suhde kesti muutaman vuoden, kunnes hoksasin että kaipaan vahvempaa ja kypsempää seuraa. Seuraava suhde 21-vuotiaana, kumppani 10v vanhempi.
Siskon eka suhde parikymppisenä saman ikäiseen mieheen.
Mun tyttären kaverina yksi tälläinen jo teini-ikäinen ja olen kyllä pistänyt merkille että on jotenkin äärimmäisen huomion hakuinen ja nimenomaan hakee aikuisten miesten huomiota.
Oli tyttärelleni puhunut kuinka hänen isäpuolensa kuolaa häntä ja meilläkin yötä ollessaan on mieheni edessä pyörinyt pelkkä pyyhe päällä. Juttelee äänekkäästi tissi ja pimppi juttuja kun mieheni on läsnä. Huomaan että oma tyttäreni hämmentyy hänen käytöksestä.
Vierailija kirjoitti:
Olin itse isätön tyttö, samoin pikkusiskoni. Isämme kuoli kun olimme 3- ja 1v, äiti ei avioitunut uudelleen. En huomannut meissä tällaisia piirteitä, enempikin oltiim ujoja miesten suhteen. Ei ollut normaalia olla poikien kanssa tekemisissä.
Nyt ollaan 23 ja 20v, mun eka suhde oli 16-vnä saman ikäiseen poikaan. Suhde kesti muutaman vuoden, kunnes hoksasin että kaipaan vahvempaa ja kypsempää seuraa. Seuraava suhde 21-vuotiaana, kumppani 10v vanhempi.
Siskon eka suhde parikymppisenä saman ikäiseen mieheen.
No minustakin tuntuu, että liittyykö sittenkin enemmän vaan luonteenpiirteisiin. Ujoja eivät ainakaan ole. Mutta mielenkiintoinen sattumus, siksi kysäisin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voi lol. Itselläni on hyvä isä, joka oli läsnä js kuljetti harrastuksiin yms. Ja vanhempani ovat yhdessä edelleen. Silti minä olin kauheasti poikien perään ja harrastin aika ahkerasti 15-20-vuotiaana irtosuhteita. Luokallani oli tyttö jonka isä ei ollut elämässä millään tavalla, eikä hän koskaan ollut oikein poikien perään ja nyt on vakavassa suhteessa. Joten. Ei välttämättä kerro yhtään mitään tuo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin itse isätön tyttö, samoin pikkusiskoni. Isämme kuoli kun olimme 3- ja 1v, äiti ei avioitunut uudelleen. En huomannut meissä tällaisia piirteitä, enempikin oltiim ujoja miesten suhteen. Ei ollut normaalia olla poikien kanssa tekemisissä.
Nyt ollaan 23 ja 20v, mun eka suhde oli 16-vnä saman ikäiseen poikaan. Suhde kesti muutaman vuoden, kunnes hoksasin että kaipaan vahvempaa ja kypsempää seuraa. Seuraava suhde 21-vuotiaana, kumppani 10v vanhempi.
Siskon eka suhde parikymppisenä saman ikäiseen mieheen.
No minustakin tuntuu, että liittyykö sittenkin enemmän vaan luonteenpiirteisiin. Ujoja eivät ainakaan ole. Mutta mielenkiintoinen sattumus, siksi kysäisin. Ap
Voi olla ihan kasvatuksellinenkim asia. Mun ja siskoni on pitänyt oikein opettelemalla opetella miehen funktio elämässä. Äiti ei hakenut itselleen hyväksyntää miehiltä, ei ollut huomionkipeä eikä tarvinnut miestä. Me kasvettiin vähän ns. paremmalla alueella, ei siis lähiössä vaan kaikki koulukaverit tuli varakkaista ja koulutetuista ydinperheistä. Ongelmat oli sitten muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun työkaveri on 23-vuotias ja kaikki hänen miesystävänsä ovat olleet häntä reilusti vanhempia. Esimerkkinä yksi oli 27-vuotias (työkaveri oli tuolloin 22v). Ei paha ikäero sinänsä vielä.. Nykyään seurustelee 33-vuotiaan kanssa joka on samassa työpaikassa meidän kanssa, eli 10 vuotta vanhempi. Ja kyllä, kuolaa koko ajan vanhempien miesten perään. Tai jokin pakkomielle koko ajan seurustella, ei pysy kauaa sinkkuna ja melkein kuka tahansa vanhempi mies on kelvannut. On vähän bimbo muutenkin, jollain tapaa. silti ihan järkevä nuori nainen, jollain tapaa. Olen myös miettinyt et liittyy jotenkin siihen kun äitinsä oli yksinhuoltaja..........
No joo, itse kasvoin isättä ja miehiä (kaikki huomattavasti vanhempia) oli 14-18-vuotiaana varmaan 50. sit löysin elämäni miehen (ikäiseni) jonka kanssa olen ollut kohta 15 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin aikalailla "miesten perään" tuossa iässä, ja mulla oli hyvä isäsuhde, vanhemmat naimisissa jne.
Enemmän olettaisin sen liittyneen aikaiseen murrosikään, kun murrosikä alkoi jo ala-asteella, ei oman ikäiset pojat olleet kovin kiinnostavia, vaan aikuisemmat miehet oli sellaisia miehekkäitä. Jos murrosikä olisi alkanut vasta joskus 14 ikävuoden jälkeen, olisi niissä oman ikäisissä/pari vuotta vanhemmissa pojissa ollut varmaan aika paljon enemmän poikakaveri/ihastusainesta.
Toisaalta, just sellainen oman vetovoiman testaaminen ja ihastusten vaihtuvuus oli osin tuohon ikään liittyvää, kun oli jo ulkoisesti aikalailla nainen (ja huomiota tosiaan tuli vanhemmiltakin miehiltä paljonkin), mutta mieleltään vielä ihan keskenkasvuinen, nii helposti menee överiksi tuollaiset jutut.
Mutta en mä kyllä kavereiden isille flirttailut tms, nehän oli ihan ikäloppuja ja kaverin isää ei ajatellut kyllä edes miehenä.
Mutta tuo meni ohi kun ikää tuli ja löytyi oman ikäinen poikakaverikin, eli toivoa on=)
Lisään vielä että tiedän kyllä ap kuvaamasi tytöt. Heitä löytyy myös ydinperheistä, ja näitä tyttöjä yhdistää se että miesten huomio on heille todiste olemassaolosta. Ilman miestä he ovat arvottomia. Ja minä uskoisin että tämä on äidiltä opittua. Äiti joko etsii aktiivisesti miestä, aina pitää olla joku timppa nurkissa. Ja kun tulee parempi vastaan niin vaihto siihen. Ihan sama miten kohtelevat, kunhan on mies. Se mies voi olla jopa lasten isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä että tiedän kyllä ap kuvaamasi tytöt. Heitä löytyy myös ydinperheistä, ja näitä tyttöjä yhdistää se että miesten huomio on heille todiste olemassaolosta. Ilman miestä he ovat arvottomia. Ja minä uskoisin että tämä on äidiltä opittua. Äiti joko etsii aktiivisesti miestä, aina pitää olla joku timppa nurkissa. Ja kun tulee parempi vastaan niin vaihto siihen. Ihan sama miten kohtelevat, kunhan on mies. Se mies voi olla jopa lasten isä.
Tytöt ovat siis ihan mukavia, mutta tosiaan yhdessä vaiheessa huomasin hirmuisen eron kehityksessä. Toiset postailivat kuvia poneista, kun nämä vaihtoivat poikaystävää viikon välein. Nyt alkaa taas välimatka kaventua, kun ikää tulee lisää. Kyllä kai kaikki tuon ikäiset ovat poikien perään, omanikin ;)
Kyllähän isättömistä tytöistä kummallisen usein tulee aika meneviä ja kevytkenkäisiä tapauksia. Jos ei muuta niin järkyttävät määrät huomiota pitää saada, ja juurikin vanhemmilta miehiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No joo, itse kasvoin isättä ja miehiä (kaikki huomattavasti vanhempia) oli 14-18-vuotiaana varmaan 50. sit löysin elämäni miehen (ikäiseni) jonka kanssa olen ollut kohta 15 vuotta.
Otan osaa miehesi puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo, itse kasvoin isättä ja miehiä (kaikki huomattavasti vanhempia) oli 14-18-vuotiaana varmaan 50. sit löysin elämäni miehen (ikäiseni) jonka kanssa olen ollut kohta 15 vuotta.
Otan osaa miehesi puolesta.
:D älä suotta, yhtä railakas nuoruus oli silläkin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän isättömistä tytöistä kummallisen usein tulee aika meneviä ja kevytkenkäisiä tapauksia. Jos ei muuta niin järkyttävät määrät huomiota pitää saada, ja juurikin vanhemmilta miehiltä.
Kevytkenkäisyydestä en tiedä, mutta muutaman kerran luokalla on ollut nuorehko miesopettaja ( ei siis vaari ), ja meno koulussa on tällöin mennyt aivan mahdottomaksi.
Open aika meni riitelyjen selvittämiseen, ja joka päivä joku itki krokotiilin kyyneliä kuinka syrjitään ja kiusataan. Aina joku katsoi väärin tai muuta vastaavaa. Riitoja varmaan olikin, mutta niistä otettiin kaikki irti. Ap.
Itselläni on taas toisenlaisia kokemuksia. Olen itse isätön ja tiedän paljon isättömiä tyttöjä. Kokemukseni mukaan isättömät tytöt ovat ujoja ja ennemminkin karttavat miesten läsnäoloa ja huomiota. Ehkä tämä asia riippuu myös esim. kasvuympäristöstä, äitisuhteesta ja siitä minkälainen turvaverkosto lapsen ympärillä on. Jos nyt lähdetään yleistämään (mikä on typerää), niin minusta poikien perässä olivat sellaiset tytöt, jotka eivät saaneet kotona tarpeeksi huomiota. Onhan se myös normaalia teini-ikää, että haetaan sitä hyväksyntää ja huomiota toiselta sukupuolelta.
Olen isätön. Ensimmäinen poikaystävä tuli kuvioihin kun olin 18. Vuoden seurustelun jälkeen tuli mukaan seksi. Neitsyys lähti siis 19-vuotiaana. Olimme saman ikäisiä.
Erottiin viiden vuoden jälkeen sopuisasti. Seuraava suhteeni oli itseäni viisi vuotta vanhempaan mieheen. Olimme yhdessä neljä vuotta. Hän alkoi juomaan, joten erosin hänestä.
Sitten tapasin nykyisen aviomieheni, joka on minua kaksi vuotta nuorempi. Olen itse nyt 32.
Että sänkyhommia olen harrastellut vain kolmen ihmisen kanssa ja parisuhteessa. Eiköhän kevytkenkäisyys kumpua jostain ihan muualta, kuin sieltä isättömyydestä. Pikkusisareni on kihloissa toisen poikaystävänsä kanssa, eikä hänelläkään ole takana yhden illan ilakointeja eikä itsensä tyrkyttämistä.
Ydinperheessä kasvanut lapsuudenystäväni taas oli jo teininä hirveä jakorasia, eikä ole muuttunut siitä miksikään. Edelleen kahden lapsen varattu äiti panee kaikki ystäviensäkin miehet läpi surutta, kun lastensa isä on työmatkoilla. Kuvottavaa touhua.
Omassa nuoruudessa meni juuri näin.
Ne, keillä ei ollut isää tai jos se oli isäpuoli, niin he vetivät kännit viikonloppuisin, polttivat tupakkaa, ja keskiarvo koulussa oli vitosen paikkeilla. Eikä heitä kauhean usein koulussa nähnytkään.
Monista tuli teiniäitejä heti yläasteelta päästyään.
Päällä oli pikkutoppi tunneilla, vaikka ulkona olisi ollut parikymmentä astetta pakkasta. Housut piti olla valkoiset, jotta stringit näkyisivät läpi. Ilman meikkiä ei tultu kouluun.
Ainoa opettaja, jota suostuivat kuuntelemaan oli mies. Kaipasivat häneltä selkeästi tukea ja positiivista palautetta. Selkeästi rauhoittuivat vähäsen, jos opettaja kehui vaikka oikein saadusta tehtävästä.
Osa muutti jo 14v. parikymppisen poikaystävän luo. Äidillä saattoi olla uuden miesystävän kanssa tehtynä kahdeksan pikkusisarusta siihen, niin ei jäänyt vanhimmalle aikaa.
Mun muistin mukaan me oltiin kaikki tuon ikäisinä ihan hirveesti poikien perään, perhetaustasta riippumatta, paitsi ne muutamat jotka ei olleet vielä päässeet murrosikään asti.