Poikaystävä valittaa että puhun liikaa

Jätä se, jos et halua ruveta muuttamaan persoonallissuuttasi.

Poikaystävä on ajatellut, että te erilaisina täydennätte mukavasti toisianne. Hän hiljaisena pääsee helpommalla, kun sinä hoidat puhumisen. Ja näinhän se on.

Mutta kun toinen pitää hiljaisuudesta, niin jatkuva kälättäminen alkaa sattua korviin ja käydä hermoon. Oon minäkin joutunut miehelle sanomaan, että jos ei oo mitään asiaa, niin voisko vain olla hiljaa. Mies kun ei oikein kestä hiljaisuutta, niin täyttää sitä sitten väkisin vaikka huokailemalla, jos ei muuta keksi!

Yllättävän moni ihminen alkaa seurustella ihan kenen tahansa kanssa. Alussa ehkä ovatkin hyvin ihastuneita, mutta kun suhde on saatu vakiinnutettua, alkaa kritisointi. Miksi olet tuollainen, mikset ole tällainen, exäni oli sellainen, äitinikin arvostaa enemmän semmoisia tyttöjä...

Voi hyvinkin olla, että poikaystäväsi ei edes pidä sinusta ihmisenä. Hän vain on sinun kanssasi, koska "täytyy" olla jonkun kanssa. Sinun ei tarvitse muuttua, eihän poikaystäväsikään ala reippaasti puhumaan vaikka sitä toivoisitkin. Ei sellainen toimi ihmissuhteissa, että pitää jotenkin koko ajan varoa ettei ole oma itsensä, ettei toinen vain hermostu.

Vierailija kirjoitti:

Poikaystävä on ajatellut, että te erilaisina täydennätte mukavasti toisianne. Hän hiljaisena pääsee helpommalla, kun sinä hoidat puhumisen. Ja näinhän se on.

Mutta kun toinen pitää hiljaisuudesta, niin jatkuva kälättäminen alkaa sattua korviin ja käydä hermoon. Oon minäkin joutunut miehelle sanomaan, että jos ei oo mitään asiaa, niin voisko vain olla hiljaa. Mies kun ei oikein kestä hiljaisuutta, niin täyttää sitä sitten väkisin vaikka huokailemalla, jos ei muuta keksi!

Sama, paitsi etten ole raaskinut pyytää miestä olemaan hiljaa. Suu käy koko ajan vaikkei miehellä ole mitään asiaa. Oli hiljainen hissukka kun tapasimme, mutta omien sanojensa mukaan "puhkesi kukkaan" kun rakastui minuun. Voisi minun puolesta kukkia vähän hiljaisemmin...

Miehelläni on ainainen puheripuli päällä. Joskus se ärsyttää, mutta olen hyväksynyt hänet sellaisena kuin hän on. Meillä menee muuten ihan hyvin.

Toisaalta, eikö se ole hyvä, että voi sanoa, mikä ärsyttää? Voihan se toinen ymmärtääkin, että hei, voisin tosiaan joskus olla hetken hiljaakin, etenkin kun tuota rakastani ärsyttää jatkuva pälpätykseni. 

Meillä akka lähinnä, huutaa tai puhuu kovaa vittumaisella sävyllä.

Joutaisi vaihtaa tai pitäisi turpansa kiinni.

Ole huoleti, kyllä se kossain vaiheessa lähtee, jos et osaa olla hiljaa. Akka lähtee juomalla ja ukko kälättämällä.

Mitä olet silloin puhunut kun hän on sinua pyytänyt olemaan hiljaa? Onko jutuissasi mitään järkeä vai kälätätkö vain ihan muuten vain? Veikkaanpa, että suhteen loppu on lähellä ja hyvä niin. Ehkä molemmat ovat oppineet suhteesta jotakin, ainakin sen, että toista ei voi muuttaa, kaikkea ei tarvitse sietää ja jos ei hyvältä tunnu nyt, niin tuskinpa puolen vuoden tai viiden vuoden jälkeenkään. Kannattaa ap muuten vähän yrittää rajoittaa sitä ulosantia ja puhua pahimmat kalkatuksensa vaikka ystävien kanssa.

Millaista puheesi on, keskustelua muiden kanssa vaiko monologia? Kuunteletko vastapuolta, annatko puheenvuoron hänellekin ja osaatko keskustella myös hänelle tärkeistä asioista?

Itselläni on yksi ihan hyväntahtoinen naispuolinen tuttu, jolta tulee paljon juttua . Siis siten, että väliin ei kukaan saa sanotuksi juuri mitään. Tavallaan tämän ihmisen kanssa on hankala keskustella mitään, kun kaikki aiheet vaihtuvat taas hänen itsensä ympärillä pyöriviin ja juttua tulee aina vaan. Jos olet hieman samankaltainen, niin ehkä vastavuoroinen kommunikaatio toimisi muiden mielestä paremmin.

Mun mies puhuu vähän ja minä paljon. Ollaan oltu 21 vuotta yhdessä. Käytännössä se tarkoittaa että ollaan paljon eri huoneissa että mies saa olla yksin ja puhumatta.

Epäsosiaaliset tyypit on tuollaisia.

Eli ongelmia tulee jos et anna tilaa hänelle ja itse tuskin enää valitsisin vähäpuheista miestä mutta jos jatkuvasti puhuu niin kyllä se vie kuuntelijalta hermot.

Poikaystävällä on mielikuva unelmanaisesta, joka on kaunis, tyydyttää hänen tarpeensa ja on hiljaa, eikä kiusaa häntä omilla ajatuksillaan, toiveillaan ja huolillaan. Häntä ärsyttää, että todellisuus eli sinä, et vastaa kuvitelmaa. Ei ole hyvä merkki, ettei hän hyväksy sinua omana itsenäsi, ettekä edes asu yhdessä vielä. Jatkaisin matkaa ja etsisin itselleni paremmin sopivan miehen.

Joo meillä vähän samaa ja olen tässä vuosien mittaan oppinut olemaan hiljaa tietyissä tilanteissa. Esim. mies ei ole todellakaan mikään aamuihminen. On melkein aina pahalla päällä, kun pitää herätä töihin. Auta armias, jos viikonloppuna on joku meno ja pitää herätä kesken unien... Näinä hetkinä olen tajunnut pitää suuni supussa ja lopettanut ylimääräisen hössötyksen. Olen siis monesti saanut käskyn pitää turpani kiinni :D myönnän, että minulla on taipumusta liialliseen hössötykseen ja pulisemiseen. Olen oppinut vähän hillitsemään sitä...