Olen masentunut, laiska, lahjaton alkoholisti
Tätä on sossuluukku-työkkäri-ulosotto-masennus-juominen paskaa on jatkunut nyt 10 vuotta siitä asti kun pääsin armeijasta ja täytän pian 30. Onko mitään vinkkejä miten mahdollisesti voisi löytää elämänhalua ja tarkoitus? Erikoisia ideoita haluaisin varsinkin kuulla. Kuolla en sentään halua...
Kommentit (16)
Lähde Isisin leipiin. Jo unohtuu muut murheet!
Jos muslimihommat ei kiinnosta, niin SPR:n leipiin, ylipäänsä paikkaan, jossa ei ole aikaa vatvoa omia tunteitaan.
Mutta tässä tarvitaan jotain henkistä ja fyysistä kapasiteettia. Jos sitä ei ole, niin nelat vain!
Kai tämäkin on mielestäsi turvapaikanhakijoiden syytä, onhan? Mikään huono onni ja muut itsestä johtumattomat syythän ei meille kelpaa selitykseksi, ainoastaan jos syy on näiden maahantulijoiden, se kelpaa selityksesksi...
Katkolle kuudeksi viikoksi muhimaan. Siellä on vähän sitä terapiaakin.
Lopeta ryyppääminen niin masennus paranee. (Oikeesti, alkoholi vähentää serotoniinituotantoa eli aiheuttaa masennusta. Kun lopetat, serotoniintasot palautuu parissa viikossa ja masennus häviää).
Sit kun ei enää niin kauheasti masenna, voit alkaa keksiä harrasteita, jotka on sun mielestä hauskoja. Osa niidtä voi olla halpojakin. Sitä kautta tulee sisältöä elämään ja ei sitä tiedä, vaikka joku työkin löytyisi ja talouskin paranisi.
Mielialalääkkeet on testattu ja niistä seuras persoonanmuuttumista, aggressiivisuutta, väkivaltaisia ajatuksia ja erektio-ongelmia. Psykan polille menin jutskailee pari vuotta sitten mutta niiden mukaan mulle ei ole sopivaa hoitoa varsinkaan kun oon köyhä. Olen muutaman kerran yrittänyt antabusta, mutta sekään ei ole estänyt juomista. Mulla on paljon kavereita, mutta ne on kaikki ryyppykavereita. Kukaan normaali ihminen ei pidä minusta. Selvinpäin olen melko ujo ja luonteeltani introvertti eksentrikko.
Olen todella kusessa itseni kanssa ja mietinkin enemmänkin jotain yleisesti kyseenalaisia ihmekonsteja...
Oon laskenut, että sairastuin masennukseen joskus 13-vuotiaana ja mun lapsuus oli niin kauhea narsistiholhoojan ja koulukiusaamisen takia, että muutettuani omilleni olin niin katkera, sekaisin ja täynnä vihaa itseäni ja muita kohtaan, halusin vaan juoda itseni hautaan äänekkäästi.
Se oli tyhmää eikä onnistunutkaan. Nyt haluaisin enemmänkin pelastaa itseni, kiun nuoruutta ja terveyttä on vielä...
Vierailija kirjoitti:
Mielialalääkkeet on testattu ja niistä seuras persoonanmuuttumista, aggressiivisuutta, väkivaltaisia ajatuksia ja erektio-ongelmia. Psykan polille menin jutskailee pari vuotta sitten mutta niiden mukaan mulle ei ole sopivaa hoitoa varsinkaan kun oon köyhä. Olen muutaman kerran yrittänyt antabusta, mutta sekään ei ole estänyt juomista. Mulla on paljon kavereita, mutta ne on kaikki ryyppykavereita. Kukaan normaali ihminen ei pidä minusta. Selvinpäin olen melko ujo ja luonteeltani introvertti eksentrikko.
Olen todella kusessa itseni kanssa ja mietinkin enemmänkin jotain yleisesti kyseenalaisia ihmekonsteja...
Toivottavasti olet jättänyt alkon kokonaan pois kun olet kokeillut lääkitystä, etkä ole lopettanut sitä heti alkuunsa sivuoireiden takia. Sosiaalitoimisto auttaa sairaudesta aiheutuvia laskuja jos niistä ei muuten selviydy. Nykyään on antabuksen lisäksi parikin lääkettä muistaakseni, jotka poistavat viinanhimoa (eli et saa siitä enää tyydytystä samalla tapaa).
Harrastatko mitään muuta kuin juomista? Jaksatko ikinä käydä vaikka lenkillä? Entä jos luot netissä profiileja joiden kautta voi tutustua ihmisiin? Mitä muuta sä tykkäät tehdä?
Tuo masennus ja alkoholi tosiaan voimistaa toisiaan kun alkoholi laskee serotoniinitasoja ihan tutkitusti. Sun pitäis jaksaa kärvistellä edes tuo pari viikkoa selvinpäin, elämä voi oikeasti näyttää sitten valoisammalta. Käy vaikka unilääkkeet että saat alkuun nukuttua yösi, alkoholi pahentaa unettomuutta. Pienin askelin sieltä ojasta ylös, kaiken ei tarvitse muuttua kerrasta. Kyllä sä pystyt siihen!
Vierailija kirjoitti:
Oon laskenut, että sairastuin masennukseen joskus 13-vuotiaana ja mun lapsuus oli niin kauhea narsistiholhoojan ja koulukiusaamisen takia, että muutettuani omilleni olin niin katkera, sekaisin ja täynnä vihaa itseäni ja muita kohtaan, halusin vaan juoda itseni hautaan äänekkäästi.
Se oli tyhmää eikä onnistunutkaan. Nyt haluaisin enemmänkin pelastaa itseni, kiun nuoruutta ja terveyttä on vielä...
Menneisyydelle ei enää mahda mitään, joten uutta kohti. Tulevaisuus on vielä elämättä ja itse sinä siitä päätät miten se menee. Onko harrastuksia? Koulutusta? Tyttökaverikin saattaa vaatia päihteettömyyttä tai ainakin ryyppyremmistä irtoamista.
Ei kai tuohon mitään ihmekonsteja ole olemassa. Ensimmäiseksi tosiaan sen alkon lopettaminen tai ainakin vähentäminen ensalkuun. Kaveripiiriäkin kannattaa vähän karsia, varsinkin jos ne on pelkästään ryyppykavereita. Siitähän se lähtee, jos lähtee.
Itellä ollu sama ongelma. Ongelmana mulla on edelleen se, että selvinpäin oon ujo ja introvertti, niin uusien kamujen hommaaminen on aikasta vaikeaa. Mutta hyvänä puolena tietysti on parempi olo kaikinpuolin, kun ei enää tuu niin paljoa juotua.
Minä olen vaan laiska ja masentunut, tuohon alkoholismiin joutuu vielä ponnistelemaan. En tiedä jaksanko.
Otat itseäs niskasta kiinni ja alat elää elämääs!!!
Minä olen vain masentunut, eli suht hyvin suhun verratuna. Rankkaa on.
Pyöräytä kakara ja ala kirjoitella nettiin päivät pitkät, miten Suomi on lapsivihamielinen, miten sua katsottin kaupassa kakaran kanssa pahasti, miten kukaan ei ymmärrä, että KAKARA! Miten on haastavaa 0, 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12, 13, 14, 15, 16, 17, 18, 19, 20, -vuotiaan kanssa, miten on vielä haastavampaa kun on temperamentti,miten just sulle sattui sellainen kohtalo, että kakara on haastava ja kakara!
Hanki elämä ja tee kakarasta oman elämän tarkoitus.
Ei ryyppäämistä noin vain lopeteta. Jos on noin monta vuotta dokannu on alkoholisti ja se ei muuksi muutu vaikka kuinka asian kieltäisi. Jossain vaiheessa alkoholisteille tulee jonkinlainen niin sanottu pohjakosketus, tavoitetaan joku raja. Kroppa tai pää ei yksinkertaisesti enään kestä. Maksa, munuainen, sydän tai mieli saa lopulta tarpeekseen. Sit voi tapahtua jotain hyvää joko kyllästyy ryyppäämiseen ja lopettaa sen tai voi säikähtää teholla ollessaan kuolemistaan niin paljon että viina jää siihen. Mutta jos lopettaminen ei lähde siitä miehestä sen omasta halusta, on turha yrittää mitään.
Kakara! Tee kakara ja ala elää hänen kauttaan, niin että otat korkojen kera kuten blogisti sami, kun HÄN on joutunut katsoa pikkukakasta ja jakaa karkit äiskälle ja iskälle, niin nyt hän on katkera. Ja hän kostaa koko maailmalle laittamalla maailman kuuntelemaan hänen kakaraa! Näin hänen ei itse tarvitse huutaa ja ryypätä ja hakea huomiota, vaan hän voi saada huomiota kun hänen kakara!
Näin saat elämällesi tarkoituksen! Se jatkuu koko elämän, kun kakara tekee kakaran.
Alkoholi pahentaa masennusta. Käytkö terapiassa? Lääke saattaa auttaa terapian ohella.
Tapaa kavereita ja yritä kävellä ulkona edes kerran päivässä.