Annika Metsäketo

Vierailija kirjoitti:

"Elämän koulu. Sitähän tämä on ja koskettaa ihan kaikkia jossain vaiheessa. Ihmiset jotka eivät ymmärrä, eivät ole vielä joutuneet kokemaan vastaavaa joten heillä kaikki on vielä edessä. Tsemppiä vaan siihen koetukseen."

Jotenki naivi tämä Annika. Olettaa, että muut joutuisivat kokemaan sen, mitä hän on joutunut kokemaan. En ole koskaan häntä radiosta muutamaa minuuttia enemmän jaksanut kuunnella. Jotenkin on sellainen käsitys hänestäkeski-ikäinen tantta, joka on kuvitellut olevansa korvaamaton. Ei ollutkaan.

Minua kosketti. Menetin itsekin viime vuonna toisen vanhemmistani. Se on sellainen asia, joka useimmilla meistä tulee eteen. Ei ilmeisestikään vielä ap:lla, joka jaksaa vain miettiä radiouraa...

Naiivi. Ei naivi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Elämän koulu. Sitähän tämä on ja koskettaa ihan kaikkia jossain vaiheessa. Ihmiset jotka eivät ymmärrä, eivät ole vielä joutuneet kokemaan vastaavaa joten heillä kaikki on vielä edessä. Tsemppiä vaan siihen koetukseen."

Jotenki naivi tämä Annika. Olettaa, että muut joutuisivat kokemaan sen, mitä hän on joutunut kokemaan. En ole koskaan häntä radiosta muutamaa minuuttia enemmän jaksanut kuunnella. Jotenkin on sellainen käsitys hänestäkeski-ikäinen tantta, joka on kuvitellut olevansa korvaamaton. Ei ollutkaan.

Minua kosketti. Menetin itsekin viime vuonna toisen vanhemmistani. Se on sellainen asia, joka useimmilla meistä tulee eteen. Ei ilmeisestikään vielä ap:lla, joka jaksaa vain miettiä radiouraa...

Miksi kaikkien pitäisi kokea asiat hänen kokemallaan tavalla? Osa kykenee hyväksymään, että kuolema on osa elämää eikä järkyty tai mene tolaltaan. Lisäksi blogissa pisti silmään, että hän puhui rahasta yhtenä onnellisuuden tekijänä (muut olivat terveys ja rakkaus). Jotenkin tuntuu, että Annika-paralla on vielä useampi läksytys edessä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Naiivi. Ei naivi.

Haista sinä pitkä .......

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiivi. Ei naivi.

Haista sinä pitkä .......

Se on kolme pistettä, ei seitsemän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiivi. Ei naivi.

Haista sinä pitkä .......

Ohoh. Tyhmeliini hermostui, kun joku huomautti hänen tekemästään virheestä. On toisaalta ihan yleistä, että vähän heikkolahjaisemmat ihmiset suhtautuvat kaikkeen kritiikkiin valtavalla aggressiolla, kun ei millään muullakaan tavalla osata vastata tai näpäyttää. On rankkaa olla tyhmä ja tajuta se itsekin.

Nova muutenkin kanava, jota en kuuntele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Elämän koulu. Sitähän tämä on ja koskettaa ihan kaikkia jossain vaiheessa. Ihmiset jotka eivät ymmärrä, eivät ole vielä joutuneet kokemaan vastaavaa joten heillä kaikki on vielä edessä. Tsemppiä vaan siihen koetukseen."

Jotenki naivi tämä Annika. Olettaa, että muut joutuisivat kokemaan sen, mitä hän on joutunut kokemaan. En ole koskaan häntä radiosta muutamaa minuuttia enemmän jaksanut kuunnella. Jotenkin on sellainen käsitys hänestäkeski-ikäinen tantta, joka on kuvitellut olevansa korvaamaton. Ei ollutkaan.

Minua kosketti. Menetin itsekin viime vuonna toisen vanhemmistani. Se on sellainen asia, joka useimmilla meistä tulee eteen. Ei ilmeisestikään vielä ap:lla, joka jaksaa vain miettiä radiouraa...

Miksi kaikkien pitäisi kokea asiat hänen kokemallaan tavalla? Osa kykenee hyväksymään, että kuolema on osa elämää eikä järkyty tai mene tolaltaan. Lisäksi blogissa pisti silmään, että hän puhui rahasta yhtenä onnellisuuden tekijänä (muut olivat terveys ja rakkaus). Jotenkin tuntuu, että Annika-paralla on vielä useampi läksytys edessä.

Ap

Ap, vastaa nyt suoraan kysymykseen: Oletko menettänyt sinulle läheisen vanhempasi yllättäen ja selvästi tavallista nuorempana sairauteen, onnettomuuteen tai muuhun? Jos et ole, niin ihan turhaan lässytät "hyväksymisestä" ilman järkytystä tai pois tolaltaan menoa. Et vain tiedä, mistä puhut, onnellinen sinä.

Ja kyllä, rahakin on yksi osa onnellisuutta tiettyyn rajaan asti. Selvä rahan puute tekee turvattomaksi ja onnettomaksi täällä Suomessa, jossa perushyödykkeet ja asuminen maksaa paljon. Sen sijaan sillä ei varmaan ole onnellisuudelle merkitystä, onko säästöissä miljoona vai kaksi miljoonaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Elämän koulu. Sitähän tämä on ja koskettaa ihan kaikkia jossain vaiheessa. Ihmiset jotka eivät ymmärrä, eivät ole vielä joutuneet kokemaan vastaavaa joten heillä kaikki on vielä edessä. Tsemppiä vaan siihen koetukseen."

Jotenki naivi tämä Annika. Olettaa, että muut joutuisivat kokemaan sen, mitä hän on joutunut kokemaan. En ole koskaan häntä radiosta muutamaa minuuttia enemmän jaksanut kuunnella. Jotenkin on sellainen käsitys hänestäkeski-ikäinen tantta, joka on kuvitellut olevansa korvaamaton. Ei ollutkaan.

Minua kosketti. Menetin itsekin viime vuonna toisen vanhemmistani. Se on sellainen asia, joka useimmilla meistä tulee eteen. Ei ilmeisestikään vielä ap:lla, joka jaksaa vain miettiä radiouraa...

Miksi kaikkien pitäisi kokea asiat hänen kokemallaan tavalla? Osa kykenee hyväksymään, että kuolema on osa elämää eikä järkyty tai mene tolaltaan. Lisäksi blogissa pisti silmään, että hän puhui rahasta yhtenä onnellisuuden tekijänä (muut olivat terveys ja rakkaus). Jotenkin tuntuu, että Annika-paralla on vielä useampi läksytys edessä.

Ap

 

Ap, vastaa nyt suoraan kysymykseen: Oletko menettänyt sinulle läheisen vanhempasi yllättäen ja selvästi tavallista nuorempana sairauteen, onnettomuuteen tai muuhun? Jos et ole, niin ihan turhaan lässytät "hyväksymisestä" ilman järkytystä tai pois tolaltaan menoa. Et vain tiedä, mistä puhut, onnellinen sinä.

Ja kyllä, rahakin on yksi osa onnellisuutta tiettyyn rajaan asti. Selvä rahan puute tekee turvattomaksi ja onnettomaksi täällä Suomessa, jossa perushyödykkeet ja asuminen maksaa paljon. Sen sijaan sillä ei varmaan ole onnellisuudelle merkitystä, onko säästöissä miljoona vai kaksi miljoonaa.

On aivan turhaa mennä tolaltaan vaikka olisinkin. Suhtautuisin asiaan levollisesti surren oman aikani ja jatkaisin elämää.

Jos ihmisen onnellisuus perustuu rahalle, on hän todennäköisesti henkilö, jota en haluaisi tuntea. Mutta toki naivin tyhmiä ihmisiä täällä riittää. Itselläni on eri arvot.

Ap

Ap:llä on selvästi omat vakavat ongelmansa. Yritetään jaksaa ymmärtää ja tukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Elämän koulu. Sitähän tämä on ja koskettaa ihan kaikkia jossain vaiheessa. Ihmiset jotka eivät ymmärrä, eivät ole vielä joutuneet kokemaan vastaavaa joten heillä kaikki on vielä edessä. Tsemppiä vaan siihen koetukseen."

Jotenki naivi tämä Annika. Olettaa, että muut joutuisivat kokemaan sen, mitä hän on joutunut kokemaan. En ole koskaan häntä radiosta muutamaa minuuttia enemmän jaksanut kuunnella. Jotenkin on sellainen käsitys hänestäkeski-ikäinen tantta, joka on kuvitellut olevansa korvaamaton. Ei ollutkaan.

Minua kosketti. Menetin itsekin viime vuonna toisen vanhemmistani. Se on sellainen asia, joka useimmilla meistä tulee eteen. Ei ilmeisestikään vielä ap:lla, joka jaksaa vain miettiä radiouraa...

Miksi kaikkien pitäisi kokea asiat hänen kokemallaan tavalla? Osa kykenee hyväksymään, että kuolema on osa elämää eikä järkyty tai mene tolaltaan. Lisäksi blogissa pisti silmään, että hän puhui rahasta yhtenä onnellisuuden tekijänä (muut olivat terveys ja rakkaus). Jotenkin tuntuu, että Annika-paralla on vielä useampi läksytys edessä.

Ap

 

Ap, vastaa nyt suoraan kysymykseen: Oletko menettänyt sinulle läheisen vanhempasi yllättäen ja selvästi tavallista nuorempana sairauteen, onnettomuuteen tai muuhun? Jos et ole, niin ihan turhaan lässytät "hyväksymisestä" ilman järkytystä tai pois tolaltaan menoa. Et vain tiedä, mistä puhut, onnellinen sinä.

Ja kyllä, rahakin on yksi osa onnellisuutta tiettyyn rajaan asti. Selvä rahan puute tekee turvattomaksi ja onnettomaksi täällä Suomessa, jossa perushyödykkeet ja asuminen maksaa paljon. Sen sijaan sillä ei varmaan ole onnellisuudelle merkitystä, onko säästöissä miljoona vai kaksi miljoonaa.

On aivan turhaa mennä tolaltaan vaikka olisinkin. Suhtautuisin asiaan levollisesti surren oman aikani ja jatkaisin elämää.

Jos ihmisen onnellisuus perustuu rahalle, on hän todennäköisesti henkilö, jota en haluaisi tuntea. Mutta toki naivin tyhmiä ihmisiä täällä riittää. Itselläni on eri arvot.

Ap

Suhtautuisit, jatkaisit.... Eli sinulla ei ole mitään käsitystä, miten oikeasti voisit kokea asian. Elämä ei vaan mene niin kuin sitä uskoo ja toivoo. Vaikka kuinka olisi turhaa, niin sitä vain voi itkeä menetystään pitkäänkin. Toimintakyky minullakin on säilynyt, mutta silti koen joka päivä menetykseni kipeästi, ja olen myös traumatisoitunut siitä, että saavuin paikalle näkemään äitini viimeiset hetket yllättäen. 

Hyvä ap. sinulla on todennäköisesti vielä elämänkoulu käymättä. Et voi ymmärtää, kuinka kovalla kädellä voi elämä opettaa -yhden sekunnin aikana voit menettää kaiken, kaiken sen mitä olet tässä elämässä eniten rakastanut, eikä paluuta enää ole.

Sinuna en antaisi kielinystyräni laulaa ja halveksia toisia, sillä kaikki voi kolkuttaa jo oman ovesi takana...

Ja on todella moukkamaista arvostella hen.kohtaisesti, vaikka A. Metsäketo on julkisuuden henkilö, kun kysymyksessä on pelkkä pahanmielen tuominen ja negat.arvostelu.

Se on vaan fakta, että raha tekee omalta osaltaan onnelliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Elämän koulu. Sitähän tämä on ja koskettaa ihan kaikkia jossain vaiheessa. Ihmiset jotka eivät ymmärrä, eivät ole vielä joutuneet kokemaan vastaavaa joten heillä kaikki on vielä edessä. Tsemppiä vaan siihen koetukseen."

Jotenki naivi tämä Annika. Olettaa, että muut joutuisivat kokemaan sen, mitä hän on joutunut kokemaan. En ole koskaan häntä radiosta muutamaa minuuttia enemmän jaksanut kuunnella. Jotenkin on sellainen käsitys hänestäkeski-ikäinen tantta, joka on kuvitellut olevansa korvaamaton. Ei ollutkaan.

Minua kosketti. Menetin itsekin viime vuonna toisen vanhemmistani. Se on sellainen asia, joka useimmilla meistä tulee eteen. Ei ilmeisestikään vielä ap:lla, joka jaksaa vain miettiä radiouraa...

Miksi kaikkien pitäisi kokea asiat hänen kokemallaan tavalla? Osa kykenee hyväksymään, että kuolema on osa elämää eikä järkyty tai mene tolaltaan. Lisäksi blogissa pisti silmään, että hän puhui rahasta yhtenä onnellisuuden tekijänä (muut olivat terveys ja rakkaus). Jotenkin tuntuu, että Annika-paralla on vielä useampi läksytys edessä.

Ap

 

Ap, vastaa nyt suoraan kysymykseen: Oletko menettänyt sinulle läheisen vanhempasi yllättäen ja selvästi tavallista nuorempana sairauteen, onnettomuuteen tai muuhun? Jos et ole, niin ihan turhaan lässytät "hyväksymisestä" ilman järkytystä tai pois tolaltaan menoa. Et vain tiedä, mistä puhut, onnellinen sinä.

Ja kyllä, rahakin on yksi osa onnellisuutta tiettyyn rajaan asti. Selvä rahan puute tekee turvattomaksi ja onnettomaksi täällä Suomessa, jossa perushyödykkeet ja asuminen maksaa paljon. Sen sijaan sillä ei varmaan ole onnellisuudelle merkitystä, onko säästöissä miljoona vai kaksi miljoonaa.

On aivan turhaa mennä tolaltaan vaikka olisinkin. Suhtautuisin asiaan levollisesti surren oman aikani ja jatkaisin elämää.

Jos ihmisen onnellisuus perustuu rahalle, on hän todennäköisesti henkilö, jota en haluaisi tuntea. Mutta toki naivin tyhmiä ihmisiä täällä riittää. Itselläni on eri arvot.

Ap

Suhtautuisit, jatkaisit.... Eli sinulla ei ole mitään käsitystä, miten oikeasti voisit kokea asian. Elämä ei vaan mene niin kuin sitä uskoo ja toivoo. Vaikka kuinka olisi turhaa, niin sitä vain voi itkeä menetystään pitkäänkin. Toimintakyky minullakin on säilynyt, mutta silti koen joka päivä menetykseni kipeästi, ja olen myös traumatisoitunut siitä, että saavuin paikalle näkemään äitini viimeiset hetket yllättäen. 

Mitä, eikö raha tuonutkaan onnea? :)

En vaan ole pillittävää tyyppiä itse. Tiedän, kuka olen ja se tuo minulle vahvuutta. Monia tuo vahvuuteni toki ärsyttää. Se on voi, voi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ap. sinulla on todennäköisesti vielä elämänkoulu käymättä. Et voi ymmärtää, kuinka kovalla kädellä voi elämä opettaa -yhden sekunnin aikana voit menettää kaiken, kaiken sen mitä olet tässä elämässä eniten rakastanut, eikä paluuta enää ole.

Sinuna en antaisi kielinystyräni laulaa ja halveksia toisia, sillä kaikki voi kolkuttaa jo oman ovesi takana...

Ja on todella moukkamaista arvostella hen.kohtaisesti, vaikka A. Metsäketo on julkisuuden henkilö, kun kysymyksessä on pelkkä pahanmielen tuominen ja negat.arvostelu.

Annika Metsäketo on minulle täysin yhdentekevä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Elämän koulu. Sitähän tämä on ja koskettaa ihan kaikkia jossain vaiheessa. Ihmiset jotka eivät ymmärrä, eivät ole vielä joutuneet kokemaan vastaavaa joten heillä kaikki on vielä edessä. Tsemppiä vaan siihen koetukseen."

Jotenki naivi tämä Annika. Olettaa, että muut joutuisivat kokemaan sen, mitä hän on joutunut kokemaan. En ole koskaan häntä radiosta muutamaa minuuttia enemmän jaksanut kuunnella. Jotenkin on sellainen käsitys hänestäkeski-ikäinen tantta, joka on kuvitellut olevansa korvaamaton. Ei ollutkaan.

Minua kosketti. Menetin itsekin viime vuonna toisen vanhemmistani. Se on sellainen asia, joka useimmilla meistä tulee eteen. Ei ilmeisestikään vielä ap:lla, joka jaksaa vain miettiä radiouraa...

Miksi kaikkien pitäisi kokea asiat hänen kokemallaan tavalla? Osa kykenee hyväksymään, että kuolema on osa elämää eikä järkyty tai mene tolaltaan. Lisäksi blogissa pisti silmään, että hän puhui rahasta yhtenä onnellisuuden tekijänä (muut olivat terveys ja rakkaus). Jotenkin tuntuu, että Annika-paralla on vielä useampi läksytys edessä.

Ap

 

Ap, vastaa nyt suoraan kysymykseen: Oletko menettänyt sinulle läheisen vanhempasi yllättäen ja selvästi tavallista nuorempana sairauteen, onnettomuuteen tai muuhun? Jos et ole, niin ihan turhaan lässytät "hyväksymisestä" ilman järkytystä tai pois tolaltaan menoa. Et vain tiedä, mistä puhut, onnellinen sinä.

Ja kyllä, rahakin on yksi osa onnellisuutta tiettyyn rajaan asti. Selvä rahan puute tekee turvattomaksi ja onnettomaksi täällä Suomessa, jossa perushyödykkeet ja asuminen maksaa paljon. Sen sijaan sillä ei varmaan ole onnellisuudelle merkitystä, onko säästöissä miljoona vai kaksi miljoonaa.

On aivan turhaa mennä tolaltaan vaikka olisinkin. Suhtautuisin asiaan levollisesti surren oman aikani ja jatkaisin elämää.

Jos ihmisen onnellisuus perustuu rahalle, on hän todennäköisesti henkilö, jota en haluaisi tuntea. Mutta toki naivin tyhmiä ihmisiä täällä riittää. Itselläni on eri arvot.

Ap

Suhtautuisit, jatkaisit.... Eli sinulla ei ole mitään käsitystä, miten oikeasti voisit kokea asian. Elämä ei vaan mene niin kuin sitä uskoo ja toivoo. Vaikka kuinka olisi turhaa, niin sitä vain voi itkeä menetystään pitkäänkin. Toimintakyky minullakin on säilynyt, mutta silti koen joka päivä menetykseni kipeästi, ja olen myös traumatisoitunut siitä, että saavuin paikalle näkemään äitini viimeiset hetket yllättäen. 

Mitä, eikö raha tuonutkaan onnea? :)

En vaan ole pillittävää tyyppiä itse. Tiedän, kuka olen ja se tuo minulle vahvuutta. Monia tuo vahvuuteni toki ärsyttää. Se on voi, voi.

Ap

Niinhän sitä voi luulla. En minäkään ole koskaan ollut "pillittävää tyyppiä". On kuollut isovanhempia ja lemmikkejä, mutta äiti on ensimmäinen menetys, jota olen itkenyt. Joka ikinen aamu. Ja sitten lähtenyt taas töihin, koska pärjääjähän minä olen. Kaikesta huolimatta.

Tiedän, että varmasti provoat, mutta ajattele silti asiaa nyt ihan hetki. Tällaiset ajattelemattomat vitsit voivat vielä kaduttaa, kun joutuukin itse sen kovan paikan eteen. Vielä muutama kuukausi sitten en olisi edes pystynyt vastaamaan viestiisi mitään.

Annika Metsäketo on ihan ok. Aloittaja ei ole ok !

Vierailija kirjoitti:

Annika Metsäketo on ihan ok. Aloittaja ei ole ok !

Taidat vaan olla KATEELLINEN Ap:lle.

Mikähän AP vaivaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Elämän koulu. Sitähän tämä on ja koskettaa ihan kaikkia jossain vaiheessa. Ihmiset jotka eivät ymmärrä, eivät ole vielä joutuneet kokemaan vastaavaa joten heillä kaikki on vielä edessä. Tsemppiä vaan siihen koetukseen."

Jotenki naivi tämä Annika. Olettaa, että muut joutuisivat kokemaan sen, mitä hän on joutunut kokemaan. En ole koskaan häntä radiosta muutamaa minuuttia enemmän jaksanut kuunnella. Jotenkin on sellainen käsitys hänestäkeski-ikäinen tantta, joka on kuvitellut olevansa korvaamaton. Ei ollutkaan.

Minua kosketti. Menetin itsekin viime vuonna toisen vanhemmistani. Se on sellainen asia, joka useimmilla meistä tulee eteen. Ei ilmeisestikään vielä ap:lla, joka jaksaa vain miettiä radiouraa...

Miksi kaikkien pitäisi kokea asiat hänen kokemallaan tavalla? Osa kykenee hyväksymään, että kuolema on osa elämää eikä järkyty tai mene tolaltaan. Lisäksi blogissa pisti silmään, että hän puhui rahasta yhtenä onnellisuuden tekijänä (muut olivat terveys ja rakkaus). Jotenkin tuntuu, että Annika-paralla on vielä useampi läksytys edessä.

Ap

 

Ap, vastaa nyt suoraan kysymykseen: Oletko menettänyt sinulle läheisen vanhempasi yllättäen ja selvästi tavallista nuorempana sairauteen, onnettomuuteen tai muuhun? Jos et ole, niin ihan turhaan lässytät "hyväksymisestä" ilman järkytystä tai pois tolaltaan menoa. Et vain tiedä, mistä puhut, onnellinen sinä.

Ja kyllä, rahakin on yksi osa onnellisuutta tiettyyn rajaan asti. Selvä rahan puute tekee turvattomaksi ja onnettomaksi täällä Suomessa, jossa perushyödykkeet ja asuminen maksaa paljon. Sen sijaan sillä ei varmaan ole onnellisuudelle merkitystä, onko säästöissä miljoona vai kaksi miljoonaa.

On aivan turhaa mennä tolaltaan vaikka olisinkin. Suhtautuisin asiaan levollisesti surren oman aikani ja jatkaisin elämää.

Jos ihmisen onnellisuus perustuu rahalle, on hän todennäköisesti henkilö, jota en haluaisi tuntea. Mutta toki naivin tyhmiä ihmisiä täällä riittää. Itselläni on eri arvot.

Ap

Suhtautuisit, jatkaisit.... Eli sinulla ei ole mitään käsitystä, miten oikeasti voisit kokea asian. Elämä ei vaan mene niin kuin sitä uskoo ja toivoo. Vaikka kuinka olisi turhaa, niin sitä vain voi itkeä menetystään pitkäänkin. Toimintakyky minullakin on säilynyt, mutta silti koen joka päivä menetykseni kipeästi, ja olen myös traumatisoitunut siitä, että saavuin paikalle näkemään äitini viimeiset hetket yllättäen. 

Mitä, eikö raha tuonutkaan onnea? :)

En vaan ole pillittävää tyyppiä itse. Tiedän, kuka olen ja se tuo minulle vahvuutta. Monia tuo vahvuuteni toki ärsyttää. Se on voi, voi.

Ap

Niinhän sitä voi luulla. En minäkään ole koskaan ollut "pillittävää tyyppiä". On kuollut isovanhempia ja lemmikkejä, mutta äiti on ensimmäinen menetys, jota olen itkenyt. Joka ikinen aamu. Ja sitten lähtenyt taas töihin, koska pärjääjähän minä olen. Kaikesta huolimatta.

Tiedän, että varmasti provoat, mutta ajattele silti asiaa nyt ihan hetki. Tällaiset ajattelemattomat vitsit voivat vielä kaduttaa, kun joutuukin itse sen kovan paikan eteen. Vielä muutama kuukausi sitten en olisi edes pystynyt vastaamaan viestiisi mitään.

Minulla oli henkistä kanttia katkaista napanuora vanhempiini jo 16-vuotiaana. Toki he ovat olleet elämässäni, mutta en ole heistä henkisesti riippuvainen. Minulle on täysin selvää, että he saattavat kuolla vaikka tätä kirjoittaessani. Hyväksyn sen, että kaikella on aikansa.

Ylipäätään ihmisten ei pitäisi roikkua toisissa. Pitää itse luoda arvonsa ja elää niiden mukaisesti. Yksi arvoistani on, että en ole riippuvainen kenestäkään. Pärjään ilman ulkoista pönkitystä. Sen vuoksi osaan suhtautua elämän koettelemuksiin sisäisellä rauhalla.

Ap