Lue keskustelun säännöt.
Olen todella pinnallinen nuori nainen
02.01.2016 |
Mun on pakko saada avauduttua nyt, olo on aika kurja.
Otsikko kertoo kaiken. Olen todella pinnallinen ja itsekeskeinen ihminen, vihaan sitä.
En ole ihan varma mistä tämä kaikki johtuu, olen aina saanut kuulla olevani kaunis, kuitenkaan en riitä itselleni ja peilistä katsoo takaisin epämiellyttävä ihminen. En osaa oikein selittää, tunnen olevani vastenmielinen.
Käyn terapiassa ja tätä on yritetty käydä siellä läpi, vielä mitään mullistavaa ei ole olossani tapahtunut. Olen myös herkästi kateellinen, sen olen toisaalta pystynyt pitämään aisoissa ja kehittynyt.
Mietin kaiken aina itseni kautta, ihan kaiken. En ole itsekäs, vaan hyvin empaattinen ja hyvä kuuntelija, otan muut huomioon, mutta ajatuksissani olen mitä olen. Olen myös miettinyt, minkälainen vaikutus ystävälläni on minuun, he ovat myös hyvin pinnallisia. Vaikka rakastan heitä omalla tavalla, olen myös jatkuvasti kyllästynyt siihen, millaisia he ovat. Haluaisin uusia ystäviä.
Tajusin myös, että miehet kenen kanssa olen ollut, ovat niitä hyvin, hyvin komeita, karismaattisia mutta kylmiä, ja löydän uudestaan ja uudestaan itseni siitä tilanteesta että minua on tavalla tai toisella vain "käytetty hyväksi".
Omat vanhempani ovat alkoholisteja ja muutenkin sekaisin. Olen itse ollut pitkään masentunut ja ahdistunut. Huonot miessuhteet, oma isäsuhde, kaikki taustalla.
En tiedä, tuntuu ärsyttävältä edes tehdä tämä aloitus kun tämäkin koskee vain minua itseäni.
Toivon vaan niin kovasti, että pystyisin olemaan onnellinen, aidosti ja voisin olla vapaa, vapaa ajatuksistani.
Kommentit (12)
Aloita harrastus joka ei pyöri oman itsen ympärillä esim vapaaehtoistyö. Tutustut oikeesti hyviin ihmisiin ja saat elämälle vähän merkitstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro ihmeessä mistä sä löydät kerta toisensa jälkeen komeita ja karismaattisia miehiä.
Minulla oli pari vuotta sellainen tilanne, että muutuin ulkonäöltään ja luonteeltani varsinkin aivan hirveäksi ihmiseksi. Ajattelin myös ulkonäköä kokoajan.
Kaverit eivät enään halunneet olla seurassani, ja siispä jouduin olemaan ilman ystäviä. Sitten myöhemmin palasin takaisin "maan pinnalle" ja kaverit hyväksyivät taas porukkaan.
Ulkonäöstä saa huolehtia ja panostaa, mutta jos elämä liikkuu sen ympärillä kokoajan, niin valitettavasti myös luonne on mitä on ja kaverit sellaisia mitä kuvitella saattaa. Oletko minkä ikäinen Ap?
Sinulla saattaa olla itsetunto aika huono, jos mietit ulkonäköä kokoajan. Suosittelen, että keskity johonkin muuhun asiaan : Harrastukseen, opiskeluun/työhön, ja etsi sieltä uusia kavereita :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli pari vuotta sellainen tilanne, että muutuin ulkonäöltään ja luonteeltani varsinkin aivan hirveäksi ihmiseksi. Ajattelin myös ulkonäköä kokoajan.
Kaverit eivät enään halunneet olla seurassani, ja siispä jouduin olemaan ilman ystäviä. Sitten myöhemmin palasin takaisin "maan pinnalle" ja kaverit hyväksyivät taas porukkaan.
Ulkonäöstä saa huolehtia ja panostaa, mutta jos elämä liikkuu sen ympärillä kokoajan, niin valitettavasti myös luonne on mitä on ja kaverit sellaisia mitä kuvitella saattaa. Oletko minkä ikäinen Ap?
Ymmärrän, mitä tarkoitat, mutta oma tilanne on se, että ystäväni ovat oikeasti hyvin pinnallisia. Ehkäpä vielä enemmän kuin minä, se on aivan päivän selvää. :( Olen 21v
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon mietit ulkonäköä?
Kyllä hyvin usein, välillä vähemmän ja välillä enemmän. Päivittäin siis ja tarkistan jatkuvasti peilistä miltä näytön, sairasta, tiedän. En tee näin kylläkään julkisesti vaan kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap minulla osittain samoja tuntemuksia. Olen 26-vuotias nainen ja päivittäin ajatukseni pyörivät ulkonäössä, mietin mitä voisin tehdä jotta näyttäisin paremmalta. Olen saanut kehuja ulkonäöstäni ja huomiota miehiltä mutta kaikesta huolimatta näytän omasta mielestäni rumalta. Syynään ulkonäköäni päivittäin peilin edessä ja listaan asioita jotka ovat mielestäni pielessä. Minulla on aina ollut huono itsetunto ja uskon että se johtuu osittain siitä, että olin hyvin laiminlyöty lapsi sillä äitini on alkoholisti ja on verrannut minua koko lapsuuteni ajan muihin "parempiin" lapsiin, suoraan haukkunut minua mitä karmeimmilla nimillä sekä jättänyt yksin kotiin kun viina ja muut juopot ovat olleet parempaa seuraa. Jostain syystä ulkonäöstä on tullut minulle suorastaan pakkomielle ja kuten sinäkin, olen hyvin kateellinen muille, mikä ahdistaa todella paljon.. itse olen koittanut (terapian lisäksi) saada elämääni muutakin sisältöä jotta aikaa ei yksinkertaisesti riittäisi näiden ahdistavien asioiden märehtimiseen, tykkään esim. Lukea kirjoja sekä olen kiinnostunut sisustamisesta joten on kiva tutkia erilaisia sisustustyylejä netissä ja pikkuhiljaa omaa kotia sisustaa. Lisäksi liikunnan koen hyvänä terapiana, ihan vaikka kävely.
Vierailija kirjoitti:
Hei ap minulla osittain samoja tuntemuksia. Olen 26-vuotias nainen ja päivittäin ajatukseni pyörivät ulkonäössä, mietin mitä voisin tehdä jotta näyttäisin paremmalta. Olen saanut kehuja ulkonäöstäni ja huomiota miehiltä mutta kaikesta huolimatta näytän omasta mielestäni rumalta. Syynään ulkonäköäni päivittäin peilin edessä ja listaan asioita jotka ovat mielestäni pielessä. Minulla on aina ollut huono itsetunto ja uskon että se johtuu osittain siitä, että olin hyvin laiminlyöty lapsi sillä äitini on alkoholisti ja on verrannut minua koko lapsuuteni ajan muihin "parempiin" lapsiin, suoraan haukkunut minua mitä karmeimmilla nimillä sekä jättänyt yksin kotiin kun viina ja muut juopot ovat olleet parempaa seuraa. Jostain syystä ulkonäöstä on tullut minulle suorastaan pakkomielle ja kuten sinäkin, olen hyvin kateellinen muille, mikä ahdistaa todella paljon.. itse olen koittanut (terapian lisäksi) saada elämääni muutakin sisältöä jotta aikaa ei yksinkertaisesti riittäisi näiden ahdistavien asioiden märehtimiseen, tykkään esim. Lukea kirjoja sekä olen kiinnostunut sisustamisesta joten on kiva tutkia erilaisia sisustustyylejä netissä ja pikkuhiljaa omaa kotia sisustaa. Lisäksi liikunnan koen hyvänä terapiana, ihan vaikka kävely.
Kuulostaa aivan mun elämältä.. Paljon voimia sinulle, jos haluat, voidaan jutella vaikka S-postilla tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et sä oikeasti pinnallinen ole, kun kykenet ajattelemaan noin. Tuo nyt on vain ollut joku itsesuojelutapa, että humuaa pelkkää pintaa ajatellen, eikä uskalla paneutua syvempiin ajatuksiin. Keskustelu jonkun kanssa voisi auttaa. Tai sitten vain paneudut itsetutkiskeluun, ja päätös elämäntyylin muuttamisesta jatkossa oman mielen mukaan...
Auttaisiko se jos vaihtaisit kaveriporukkaa, ja et pyörisi niin pinnallisten ihmisten kanssa?
Ja olet ihan oma itsesi :)