G: Milloin miehesi on onnellinen?

lapset nauraa tai kun vaimo on hyvällä tuulella :-)

Ja saa pelata tai nukkua rauhassa sen päälle.

Ei sitä hetkauta vaimon hymynaama tai muukaan semmoinen.

on hirveesti töitä, uusia projekteja ja paljon matkustamista. Silloin kun tavattiin ja ruvettiin perhettä perustamaan mies ei ollut lainkaan noin työkeskeinen vaan muutkin asiat elämässä kiinnosti, 35 v. kun tuli ikää, niin rupes työelämä viemään...

äitihahmo paapoo ja suunnilleen syöttää, eikä kukaan vaadi mittään. Niimpä sillä on ihan helvettiä yleensä.

Meillä myös mies tyytyväisimmillään kun on kalassa/ suunnittelee kala reissua ja silloin kun pelaa.



Ja hymyilevä vaimo on tietenkin aina plussaa.

kun saa viettää aikaa perheensä kanssa, käydä vaikka ostoksilla, syömässä tai metsässä kävelyllä rakkaan vaimonsa ja ihanien lastensa kanssa? Kiireetöntä yhdessäoloa, lasten seurasta nauttimista ja vaimon kanssa juttelua, koko perhe yhdessä?

Vastaus on EI KUKAAN!

Vaan mies on onnellisimmillaan kun ei tarvitse tehdä mitään tai saa tehdä jotain ihan omaa ja mieluiten erossa perheestään, tai ainakin lapsista jos joku nyt on onnellisimmillaan kun saa seksiä vaimoltaan.

ottaa pari lasia hyvää viiniä, harrastaa seksiä (ja ei ole minulle ainakaan mitään pakkoantamista, vaan molemminpuoleinen suuri nautinto), koota pojan kanssa legoja (ei muuten ole edes biologisesti hänen lapsensa), laittaa aamulla cafe lattet ja vaihdella hesarin osia kanssani, lähteä rantaan syöttämään lintuja.

Eikö tällä palstalla oikeasti ole onnellisissa parisuhteissa ja perheissä eläviä ihmisiä? Miksi te edes olette sitten miestenne kanssa yhdessä (taimiehet teidän kanssanne)? Minä kun luulin, että ihmiset ovat yhdessä juuri siksi, että se tekee heidät onnelliseksi...

Mutta usein siihen tuntuu liittyvän joku fyysinen ja luova työ (rakennushommat), sen päälle kaunis kesäilta, pari olutta ja hyvää ruokaa ja seksiä saunan yhetydessä/jälkeen. Ja kelaa mullekin, jos kalja korvataan kuivalla siiderillä...



Toki me molemmat nautitaan kiireettömistä kotiviikonlopuista, usein eniten sellaisista, jolloin tehdään jotain kivaa pihalla tai käydään retkellä.



Ja lasten kehittyminen ja kasvaminen yksilöiksi tuntuu tekevän miehenkin onnelliseksi.

Olen toinen joka elää onnellisessa parisuhteessa ja nimenomaan siksi että toinen tekee minut onnelliseksi. En kestäisi riitelyä tai sitä ettei mieheni haluaisi olla kanssani vaan pakenisi omiin harrasteisiinsa. Meillä on molemmilla oma elämä ja omat jutut mutta yhdessä olemme siksi että se on parasta elämässämme.

Meillä ainakin luonnontieteiden alalta väitellytkin mies, ja hänen kaverinsa, pelailevat tietokoneella. Iän myötä vähän vähentynyt, mutta edelleen sellainen pääntyhjennys jos on aikaa.

Mun mies on onnellisimmillaan perjantaina töiden jälkeen. Silloin olen jo aloitellut siivouksen lapsen kanssa ja mies joko auttaa siivouksen loppuun tai vie muksun ulos. Sitten syödään hyvin koko porukka. Illalla yleensä on meidän oma aika eli käydään elokuvissa tai uimassa läheisessä kylpylässä tai lämmitetään kylpytynnyri ja istuskellaan siellä siideriä juoden.



Lauantainakin on vielä kaikki hyvällä tuulella, silloin yleensä kyläillään kavereiden tai sukulaisten kanssa puolin ja toisin.



Sunnuntaina alkaa jo työt ahdistaa miestä ja mieliala laskee sitä mukaa...

kyllä munkin mies nuorempana nautti lasten ja perheen kanssa olosta, elettiin oikeasti onnellista perhe-elämää. Nyt keski-ikään tultuaan (40 v.) ei tunnu enää mikään tekevän onnelliseksi. Kyllä se tossa olla möllöttää ja touhuaa omiaan, mutta ei kovin onnelliselta vaikuta. Että ei se elämä ole mikään stabiili olotila, missä onni säilyy ja tulee aina samoista asioista. Ihmiset ja elämäntilanteet muuttuu, täytyisikö sitä heti ruveta eroamaan, kun ei juuri nyt ole niin kauhean hauskaa vaan tällaista tasaisen tappavan tylsää tunneilmastoa. Varmaan täytyisi, joo.

at viikonloppuisin ja syövät hyvin, juttelevat ja nauttivat yhdessäolosta. Ja onnellisimmillaan isäni on varmaan ollessaan tyttärenpoikansa ja äitini kanssa. Molemmat ovat aivan hupsuina lapseeni! Tottakai parisuhteessa on vaikeampiakin aikoja, mutta ei se nyt iästä ole kiinni, osaako suhteestaan ja suhteessaan nauttia tai nauttiiko lasten kanssa touhuilusta...



-19