Lapsi aikoo muuttaa tänä vuonn pois kotoa.

Niin aikoo minunkin! Ja kolahtaa varmasti, jo ajatuskin itkettää, vaikka reipas ja kannustava ulospäin yritän ollakin.

Onko minkä ikäisiä? Mun lapset lähti jo 16- vuotiaina opiskelemaan vieraalle paikkakunnalle, eivätkä aina sitten tulleet viikonloppuisinkaan enää kotiin. Nyt jo aikuisia, lopullisesti muuttivat sitten 18-19 vuotiaina, kun opiskelut ohi. Ei musta mitenkään pahalle tuntunut, olen asennoitunut niin että se on normaalia. Ja parempi niin, että lähtevätkin, ei vanhempien kuulu elättää aikuisia lapsia. Käyvät usein ja tietävät, että ovat tervetulleita, en siis sanonut että nyt olis aika lähteä :)

Onnea!

Vierailija kirjoitti:

Onko minkä ikäisiä? Mun lapset lähti jo 16- vuotiaina opiskelemaan vieraalle paikkakunnalle, eivätkä aina sitten tulleet viikonloppuisinkaan enää kotiin. Nyt jo aikuisia, lopullisesti muuttivat sitten 18-19 vuotiaina, kun opiskelut ohi. Ei musta mitenkään pahalle tuntunut, olen asennoitunut niin että se on normaalia. Ja parempi niin, että lähtevätkin, ei vanhempien kuulu elättää aikuisia lapsia. Käyvät usein ja tietävät, että ovat tervetulleita, en siis sanonut että nyt olis aika lähteä :)

No omani on syksyllä muuttaessaan nippanappa 16. Tiedän kyllä että pärjää, mutta jotenkin kamalan itkettävän haikea olo.

Kukas mun kanssa sitten enää istuu jalat sikinsokin sohvalla ja turisemassa mukavia?

En tuu kestämään jos lapseni muuttaa. Jään totaalisen yksin.

Ei ole ketään.

Auroraanko sitten?

Kuopus lähtee armeijaan heinäkuussa. Saa nähdä, viihtyykö kotona siihen asti vai muuttaako heti kirjoitusten jälkeen Helsinkiin lukemaan pääsykokeisiin ja valmennuskurssille.

Vuoden 2014 syksyllä meiltä muutti kaksi kolmesta, kuukausi oli välissä. Silloin oli vähän tiukka paikka.. Mutta joo, jäihän tuo kuopus vielä tähän ja niinhän sen kuuluukin mennä. Lähtevät, eikä tarvitse potkia pois pesästä. Aina olen sanonut, että takaisin saa tulla, jos maailma murjoo..

Annatteko rahaa tai ostatteko ruokaa/päivittäistavaroita tai muita poismuuttaneille nuorille aikuisille? Pyytävätkö?

Toinen poikani ei suostu ottamaan mitään 'almuja', toinen odottaa, että 'avustan' häntä ainakin silloin tällöin. Jälkimmäinen oikein kerjää sääliä ja usein surkuttelee rahattomuuttaan, mutta on hyvin nihkeä hakemaan töitä.

Edellinen taas ei valita koskaan, käy töissä opiskelun ohella.