Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
kylläpä tekee pahaa lukea näitä keskusteluja
29.12.2015 |
Huh huh mitä keskusteluja sitä onkaan saanut lukea :(
Itse olen nuori nainen, joka on välivaikaisella elääkkellä rankan psyykkisen sairauden takia. Oikein kylmää lukea täältä mielipiteitä "meikäläisistä". Suurin piirtein kuolemaa toivotaan ja ilkutaan, kun sairaus ei parane ilman hoitoa. Julkisella puolellahan ei osata kaikkia psyykkisiä sairauksia kunnolla hoitaa. Suomi on niin pieni maa, että joidenkin sairauksien esiintyvyys on sen verran harvinaista, ettei julkinen puoli ole siihen kunnostautunut. Julkisella puolella hoito on muutenkin enemmän "yleishoitoa", ei siis osata potilaan tiettyä sairautta välttämättä hyvin hoitaa. Tästä itsellä kokemusta. yksityisellä sen sijaan hoitoa saisi, mutta vähävaraisena on vaikeaa sitä hoitoa saada. En myöskään ole sairauttani valinnut, vaikka niin taitaa moni luulla? Olen menettänyt lähes koko elämäni sairauden takia ja inhottaa lukea, kuinka "meikäläisten" kuolemaa toivotaan yms.
Kommentit (35)
Netissä jaksat surffailla ja ritarimies tietysti löytyy kotoa, mutta kas kun töihin et mitenkään voi mennä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jokaisella on tietysti ne omat ristinsä kannettavanaan.
On toki, toisilla vaan kovemmat kuin toisilla. Esim se, että elämä menee kokonaan ohitse on aika iso juttu kaikella tapaa. Ja sitten kun siitä vielä saa kuulla vittuilua, niin onhan se ihan sietämätöntä. En käsitä mitä pahaa olen tehnyt että ansaitsen näin paljon halveksuntaa. Satuin sairastumaan. Sekö oikeuttaa paskan kohtelun? ap
Älä välitä, tänne kerääntyy aina se kaikki pahin roska, oli keskustelu mistä aiheesta hyvänsä. Eivät nuo uskaltaisi laukoa noita juttuja omalla naamallaan, helppo se on anonymiteetin takaa huudella. Moni ei myöskään ymmärrä, koska ei ole itse kokenut mitä mielenterveysongelmat ovat. Luullaan että kyse on laiskuudesta tai asenteesta, vaikka asia ei todellakaan ole niin! Ei kukaan ole valinnut sairauttaan. Eli toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos nämä kommentit. Älä ota itseesi, älä ala miettiä niitä liikaa! Ymmärtäväisiäkin ihmisiä on. Voimia sinulle <3
Jos kaipaat juttuseuraa tai kaveria niin olen täällä! t. Samanlaisten ongelmien kanssa itsekin paininut, tosin en tuossa mittakaavassa kuin sinä.
Mä olen ap:n kanssa ihan samaa mieltä. Todella paskasti kohdellaan mt-ongelmiin sairastuneita. Itse myös sairastunut ja nyt osa-aikaeläkkeellä.
Vierailija kirjoitti:
Netissä jaksat surffailla ja ritarimies tietysti löytyy kotoa, mutta kas kun töihin et mitenkään voi mennä?
miksi ihmeessä en jaksaisi? En ole masentunut. Eikä ole miestä. Töihin haluaisin mennä. Olen ollut kuntouttavassa toiminnassa mukana, mutta sairaus on sen verran rankka, että en kykene joka päivä poistumaan edes asunnostani. Miksi olet niin ivallinen? Haluaisitko sinä mieluumin olla psyykkisesti sairas, niin sairas, että pääse asunnostasi ulos vaikka haluaisit? ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jokaisella on tietysti ne omat ristinsä kannettavanaan.
On toki, toisilla vaan kovemmat kuin toisilla. Esim se, että elämä menee kokonaan ohitse on aika iso juttu kaikella tapaa. Ja sitten kun siitä vielä saa kuulla vittuilua, niin onhan se ihan sietämätöntä. En käsitä mitä pahaa olen tehnyt että ansaitsen näin paljon halveksuntaa. Satuin sairastumaan. Sekö oikeuttaa paskan kohtelun? ap
No ei tietysti. Mutta totuuden nimessä on sanottava että nykypäivänä tuntuu olevan valitettavan paljon näitä mt-juttuja. Väkisinkin tulee mieleen että mikä on niiden ongelmien todellinen magnitudi. Jokainen toki kokee vaikeudet suhteellisesti. En sano että juuri sinä olisit feikki, mutta jostainhan näiden sanoisinko "muotidiagnoosien" paljous kertoo, eikä välttämättä siitä että nyt löydettäisiin paremmin. Voiko olla että markkinointi on tehnyt tepposet, en tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Netissä jaksat surffailla ja ritarimies tietysti löytyy kotoa, mutta kas kun töihin et mitenkään voi mennä?
miksi ihmeessä en jaksaisi? En ole masentunut. Eikä ole miestä. Töihin haluaisin mennä. Olen ollut kuntouttavassa toiminnassa mukana, mutta sairaus on sen verran rankka, että en kykene joka päivä poistumaan edes asunnostani. Miksi olet niin ivallinen? Haluaisitko sinä mieluumin olla psyykkisesti sairas, niin sairas, että pääse asunnostasi ulos vaikka haluaisit? ap
Joko tekisin kotona töitä tai ihan vaan lähtisin ulos. Sillä ei ole kukaan parantunut, että eristyy kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jokaisella on tietysti ne omat ristinsä kannettavanaan.
On toki, toisilla vaan kovemmat kuin toisilla. Esim se, että elämä menee kokonaan ohitse on aika iso juttu kaikella tapaa. Ja sitten kun siitä vielä saa kuulla vittuilua, niin onhan se ihan sietämätöntä. En käsitä mitä pahaa olen tehnyt että ansaitsen näin paljon halveksuntaa. Satuin sairastumaan. Sekö oikeuttaa paskan kohtelun? ap
No ei tietysti. Mutta totuuden nimessä on sanottava että nykypäivänä tuntuu olevan valitettavan paljon näitä mt-juttuja. Väkisinkin tulee mieleen että mikä on niiden ongelmien todellinen magnitudi. Jokainen toki kokee vaikeudet suhteellisesti. En sano että juuri sinä olisit feikki, mutta jostainhan näiden sanoisinko "muotidiagnoosien" paljous kertoo, eikä välttämättä siitä että nyt löydettäisiin paremmin. Voiko olla että markkinointi on tehnyt tepposet, en tiedä.
"En sano että juuri sinä olisit feikki"
No kiitos paljon tästäkin, en todellakaan ole feikki. Ai että kun pistää vituttamaan suoraan sanottuna. Koko elämäni on pilalla sairauden takia. Ai kuinka monet itkut olen itkenyt, elämä senkun menee ohitse, kun hoitoa on niin vaikea saada. Kiva katsoa kun ystävät valmistuu kouluista, menevät naimisiin, matkustavat, ELÄVÄT ja itse on sairautensa vanki. Ja sitten joku vielä kehtaa sanoa, että no ehkä sinä et ole feikki. Voi kuinka tietäisi miten paljon ahdistusta ja tuskaa olen joutunut kokemaan tämän sairauden takia. Voi kuinka tietäisit mistä kaikesta olen luopunut. Kun sairauden oireet ovat joka hetki läsnä, ei lepoa, ei helpotusta. Ja vain ulkopuolisten vittuilu ja halveksunta. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Netissä jaksat surffailla ja ritarimies tietysti löytyy kotoa, mutta kas kun töihin et mitenkään voi mennä?
miksi ihmeessä en jaksaisi? En ole masentunut. Eikä ole miestä. Töihin haluaisin mennä. Olen ollut kuntouttavassa toiminnassa mukana, mutta sairaus on sen verran rankka, että en kykene joka päivä poistumaan edes asunnostani. Miksi olet niin ivallinen? Haluaisitko sinä mieluumin olla psyykkisesti sairas, niin sairas, että pääse asunnostasi ulos vaikka haluaisit? ap
Joko tekisin kotona töitä tai ihan vaan lähtisin ulos. Sillä ei ole kukaan parantunut, että eristyy kotiin.
En pysty tekemäään töitä kotona, koska oireet ovat niin raskaat. Jonkin verran olen kotona opiskellut.
Ulos en pysyt lähtemään. En ihan konkreettisesti PYSTY lähtemään. Tämä juurin se sairauden oire, jota terveiden on vaikea ymmärtää. Vaika jalat toimivat, niin en välttämättä kykene lähtemään.
Parantumiseen tarvisi psykoterapiaa. Kukaan ei myöskään parane sillä, että yrittää lähteä kotoa jos ei vain konkreettisesti kykene lähtemään. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mitä? Onko sulla jokin harvinainen mt-sairaus? Ei siis ole masennus? Vai? Itsellä ollut masennusta, tiedän, mistä tunteesta puhut. Tuo on sietämätöntä. Kun muut saa kaiken, mihin me ei pystytä, aika helpolla, eivätkä tajua edes arvostaa sitä, vaan puhuvat, kuten 7.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jokaisella on tietysti ne omat ristinsä kannettavanaan.
On toki, toisilla vaan kovemmat kuin toisilla. Esim se, että elämä menee kokonaan ohitse on aika iso juttu kaikella tapaa. Ja sitten kun siitä vielä saa kuulla vittuilua, niin onhan se ihan sietämätöntä. En käsitä mitä pahaa olen tehnyt että ansaitsen näin paljon halveksuntaa. Satuin sairastumaan. Sekö oikeuttaa paskan kohtelun? ap
No ei tietysti. Mutta totuuden nimessä on sanottava että nykypäivänä tuntuu olevan valitettavan paljon näitä mt-juttuja. Väkisinkin tulee mieleen että mikä on niiden ongelmien todellinen magnitudi. Jokainen toki kokee vaikeudet suhteellisesti. En sano että juuri sinä olisit feikki, mutta jostainhan näiden sanoisinko "muotidiagnoosien" paljous kertoo, eikä välttämättä siitä että nyt löydettäisiin paremmin. Voiko olla että markkinointi on tehnyt tepposet, en tiedä.
Elämän monimutkaistuminen tuo esiin mielenterveyden ongelmat aiempaa helpommin. Ennen saatoit käydä töissä oman perheen kanssa omassa pihapiirissä tai tehtaassa ilman minkäänlaista koulutusta. Nykyisin on oltava sosiaalisia, kouluttauduttava ja onnistuttava monessa asiassa, joissa ennen ei tarvinnut.
Itse olen sitä mieltä, että jokaiselta ei voi odottaa samaa panostusta yhteiskuntaan. Jokainen antaa omien voimavarojensa mukaan. Itse olen työelämässä, mutta en pysty sanomaan voivani hyvin. Ahdistun ja väsyn hirveän helposti jos vertaan esim. mieheeni, jolle työssäkäyminen antaa voimia. Meitä vain ei ole miehen kanssa veistetty samasta puusta. Toivoisin olevani toisenlainen. Tuntuu, että yritän kaikkeni, mutta mikään ei riitä tälle yhteiskunnalle.
Joku sanoi siinä yhdessä ketjussa, että mene töihin postiin. Kuulepas, idari, jopa postilla on nykyään varaa valita sinne töihin terveitä, ei ne vajaatyökykyisiä huoli.
Sellaisia töitä, joissa pärjäisi, (vaikka minäkin olen 4 L:n ylioppilas) ei vain juuri ole. Koska työnjohdon pitäisi koostua enkeleistä, etten romahda, jos tuntuu, että en suoriudu. Tämä oli siis minä heikoimmillani, nykyään olen jo normityöelämässä, mutta se oli pitkä tie.
12
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kn ei o itellä kokemusta eikä empatiaa, on helppo huudella. Aika moni nykyisistä huutelijoista saa nähdä, kun elämä osuu omaan nilkkaan. Elämä opettaa, useimpia.
Ei liene järkevää asua yksin tuossa tilassa? Eikö jokin ryhmäkoti-tyyppinen laitos olisi järkevämpi?
Mutta etkös sä ole ollut aiemmin vuosia terapiassa eikä se auttanut?
Vierailija kirjoitti:
Kn ei o itellä kokemusta eikä empatiaa, on helppo huudella. Aika moni nykyisistä huutelijoista saa nähdä, kun elämä osuu omaan nilkkaan. Elämä opettaa, useimpia.
Niinpä ja nämä huutelijat ovat sellaisia, jotka sulkevat sisälleen kaikki ongelmansa, josta ne sitten ohjailevat heitä juurikin vaikkapa tuollaisiin epäempaattisiin lausahduksiin. Mietin joskus, että eikö heitä itseään vaivaa olla noin ymmärtämättömiä, edes joskus?
Mutta ilmeisesti ei, senkin tunteen voi kätevästi työntää mielen perukoille ja olla kohta taas hivenen kovempi. Ja ymmärtämättömämpi. Ehkä he luulevat, ettei se heitä haittaa, mutta sanoisin, että tuollainen näkyy väkisinkin ihmissuhteissa. Ei sillä, että itselläni ei olisi ihmissuhteissa petrattavaa, mutta minä en huutelekaan toisille, mitä pitää tehdä.
12
Ei kukaan arvostele sun mt-ongelmia täällä, jos et tee niistä aloituksia.
Mikä on sellainen rankka tauti, joka vaatii yksityistä hoitoa? Oletko siitä aivan varma? Onko joku parantunut?
Alue: Aihe vapaa
No jokaisella on tietysti ne omat ristinsä kannettavanaan.