kylläpä tekee pahaa lukea näitä keskusteluja

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä? Onko sulla jokin harvinainen mt-sairaus? Ei siis ole masennus? Vai? Itsellä ollut masennusta, tiedän, mistä tunteesta puhut. Tuo on sietämätöntä. Kun muut saa kaiken, mihin me ei pystytä, aika helpolla, eivätkä tajua edes arvostaa sitä, vaan puhuvat, kuten 7.

No ei mikään kovin yleinen sairaus ole. Ei ole masennusta. ap

Kuka sun asiat hoitaa, jos et pääse ulos asunnostasi?

Vierailija kirjoitti:

Mutta etkös sä ole ollut aiemmin vuosia terapiassa eikä se auttanut?

Voin omasta kokemuksesta sanoa, että se, että käy "yhdessä terapiassa" vaikka vuosiakin, ei aina auta. Jos itse tuntee, että terapiasta olisi hyötyä sitä oikeaa on jaksettava etsiä. Ja silläkin tiellä voi ensin tarvita muita terapioita, jotta löytää sen, joka lopulta tukee siellä, missä se alkuhaava on.

12

Vierailija kirjoitti:

Mutta etkös sä ole ollut aiemmin vuosia terapiassa eikä se auttanut?

Itse olen kyllä saanut psykoterapiaa aeimmin, mutta pääasiassa toiseen psyykkiseen sairauteen. Ja psykopterapia auttoi valtavasti. Nykyinen sairaus oli lievänä vielä silloin. Kelan tukemassa psykoterapiassa on valitettavasti pitkän karenssit. Psykoterapia jäi siis aivan kesken. ap

Tässä nyt haiskahtaa vinkuminen ja valitus kun ei onnaa, ei pääse matkustelemaan, ei ole perhettä ynnä muuta ynnä muuta. Anteeksi, mutta minua vituttaa lukea tuollaista valitusta. Sanottakoon etten itsekään ole saanut mitään noista edellämainituista, joten ne vittuilut ja ongelmien vertailut voi jättää pois. Todellakin, ihmiset näyttävät olevan erilaisia, ja toiset ehkäpä tuovat ongelmansa esille tai hakevat niihin apua, jos kokevat tarvitsevansa. Edelleen tuntuu että nykypäivänä heitetään hanskat tiskiin helposti, kun mahdollisuus on. Edelleen, en sano että ap tai muutkaan eläisivät kuvitelluissa ongelmissa. Otan osaa kohtaloonne. Saa minua silti vituttaa se tietty mt-juttujen yleisyys, ja jossain määrin myös mt-potilaiden eräänlainen oikeutuksen hakeminen, mt-juttuja käytetään kaiken selittävänä tekijänä. Tämä silloin kun feikataan. Edelleen jumalauta tähdennän että en ole väittänyt ap:ta tai muitakaan feikeiksi. Vai onko edes tällaisen mahdollisuuden pohtiminen mt-juttujen yhteydessä rasismia, fasismia ja ties mitä tabua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta etkös sä ole ollut aiemmin vuosia terapiassa eikä se auttanut?

Voin omasta kokemuksesta sanoa, että se, että käy "yhdessä terapiassa" vaikka vuosiakin, ei aina auta. Jos itse tuntee, että terapiasta olisi hyötyä sitä oikeaa on jaksettava etsiä. Ja silläkin tiellä voi ensin tarvita muita terapioita, jotta löytää sen, joka lopulta tukee siellä, missä se alkuhaava on.

12

Jep! Itselläni oli aivan mahtavat psykoterapeutit! Ja sain hyödyin psykoterapiasta todella paljon. Rahan takia se sitten jäi kesken. Nykyistä sairautta ei juurikaan ehditty hoitamaan kun piti keskittyä toiseen sairauteen. Psykoterapia on niin vaikea saada. Hoitaja ja lääkäri ovat kyllä yrittäneet sitä minulle löytää. ap

Kuule ap, älä käy tällä palstalla ollenkaan. Täällä on ihan oikeasti sinua "hullumpaa" porukkaa. Olosi ei ainakaan kohennu aaveellä.

Tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Tässä nyt haiskahtaa vinkuminen ja valitus kun ei onnaa, ei pääse matkustelemaan, ei ole perhettä ynnä muuta ynnä muuta. Anteeksi, mutta minua vituttaa lukea tuollaista valitusta. Sanottakoon etten itsekään ole saanut mitään noista edellämainituista, joten ne vittuilut ja ongelmien vertailut voi jättää pois. Todellakin, ihmiset näyttävät olevan erilaisia, ja toiset ehkäpä tuovat ongelmansa esille tai hakevat niihin apua, jos kokevat tarvitsevansa. Edelleen tuntuu että nykypäivänä heitetään hanskat tiskiin helposti, kun mahdollisuus on. Edelleen, en sano että ap tai muutkaan eläisivät kuvitelluissa ongelmissa. Otan osaa kohtaloonne. Saa minua silti vituttaa se tietty mt-juttujen yleisyys, ja jossain määrin myös mt-potilaiden eräänlainen oikeutuksen hakeminen, mt-juttuja käytetään kaiken selittävänä tekijänä. Tämä silloin kun feikataan. Edelleen jumalauta tähdennän että en ole väittänyt ap:ta tai muitakaan feikeiksi. Vai onko edes tällaisen mahdollisuuden pohtiminen mt-juttujen yhteydessä rasismia, fasismia ja ties mitä tabua?

No mä olen ainakin lopultakin alkanut saada apua ja paranemassa siihen pisteeseen, johon haluan enkä ymmärrä alkuunkaan, miksi minun olisi pitänyt tyytyä olemaan katkera, kova ja vihainen? Mitä hyötyä siitä on kellekään? Kyllä minä katson, että sellainen luonne on mielenterveydeltään jo järkkynyt. Eikä se ollut ja ole minä pohjimmiltani ja oikeasti, vaan olosuhteiden aikaansaamaa. Olosuhteiden, joita minä en ole valinnut ja joille minä en voinut mitään. Mutta jotka muokkasivat minut niin kauas ns. terveestä mielestä, että en voinut todellakaan vain valita olla terve. Terve ihminen on minusta täysin jotakin muuta kuin katkera, vihainen ja kova.

Tämä yhteiskunta tarvitsee jaksavia ihmisiä, ei sellaisia, joiden voimat viha ja katkeruus syö.

12

Vierailija kirjoitti:

Tässä nyt haiskahtaa vinkuminen ja valitus kun ei onnaa, ei pääse matkustelemaan, ei ole perhettä ynnä muuta ynnä muuta. Anteeksi, mutta minua vituttaa lukea tuollaista valitusta. Sanottakoon etten itsekään ole saanut mitään noista edellämainituista, joten ne vittuilut ja ongelmien vertailut voi jättää pois. Todellakin, ihmiset näyttävät olevan erilaisia, ja toiset ehkäpä tuovat ongelmansa esille tai hakevat niihin apua, jos kokevat tarvitsevansa. Edelleen tuntuu että nykypäivänä heitetään hanskat tiskiin helposti, kun mahdollisuus on. Edelleen, en sano että ap tai muutkaan eläisivät kuvitelluissa ongelmissa. Otan osaa kohtaloonne. Saa minua silti vituttaa se tietty mt-juttujen yleisyys, ja jossain määrin myös mt-potilaiden eräänlainen oikeutuksen hakeminen, mt-juttuja käytetään kaiken selittävänä tekijänä. Tämä silloin kun feikataan. Edelleen jumalauta tähdennän että en ole väittänyt ap:ta tai muitakaan feikeiksi. Vai onko edes tällaisen mahdollisuuden pohtiminen mt-juttujen yhteydessä rasismia, fasismia ja ties mitä tabua?

Tarkennan, että en tarkoittanutkaan, että nuo ko. asiat, kuten perhe, opiskelu, työ yms olisivat kaikille muillekaan mahdollisia. Tarkoitin niitä lähinnä vertauksena "normaalista" elämästä. Jokaiselle "normaali" elämä on erilaista. Omalla kohdallani yksi iso kivun aihe on nimenomaan on se, että en kykene normaaliin elämään. Haluaisin tehdä ihan normaaleja arkiasioita, mutta se ei onnistu, koska sairauteni vaikuttaa niin moneen asiaan. Itselleni esimerkiksi olisi normaalia opiskella, mutta en siihen kykene sairauden vuoksi. ap

Siirryttäiskö puhumaan aiheesta Kaksplussalle? On niin mielenkiintoinen ketju.

Sitten ei kai voi mitään.

Haloo, nainen! Niistä viesteistä, mitä olet saanut muissakin ketjuissa on ainakin 70% ollut sun puolella. Sä paisuttelet tuota ihmisten tuomitsevuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä nyt haiskahtaa vinkuminen ja valitus kun ei onnaa, ei pääse matkustelemaan, ei ole perhettä ynnä muuta ynnä muuta. Anteeksi, mutta minua vituttaa lukea tuollaista valitusta. Sanottakoon etten itsekään ole saanut mitään noista edellämainituista, joten ne vittuilut ja ongelmien vertailut voi jättää pois. Todellakin, ihmiset näyttävät olevan erilaisia, ja toiset ehkäpä tuovat ongelmansa esille tai hakevat niihin apua, jos kokevat tarvitsevansa. Edelleen tuntuu että nykypäivänä heitetään hanskat tiskiin helposti, kun mahdollisuus on. Edelleen, en sano että ap tai muutkaan eläisivät kuvitelluissa ongelmissa. Otan osaa kohtaloonne. Saa minua silti vituttaa se tietty mt-juttujen yleisyys, ja jossain määrin myös mt-potilaiden eräänlainen oikeutuksen hakeminen, mt-juttuja käytetään kaiken selittävänä tekijänä. Tämä silloin kun feikataan. Edelleen jumalauta tähdennän että en ole väittänyt ap:ta tai muitakaan feikeiksi. Vai onko edes tällaisen mahdollisuuden pohtiminen mt-juttujen yhteydessä rasismia, fasismia ja ties mitä tabua?

Tarkennan, että en tarkoittanutkaan, että nuo ko. asiat, kuten perhe, opiskelu, työ yms olisivat kaikille muillekaan mahdollisia. Tarkoitin niitä lähinnä vertauksena "normaalista" elämästä. Jokaiselle "normaali" elämä on erilaista. Omalla kohdallani yksi iso kivun aihe on nimenomaan on se, että en kykene normaaliin elämään. Haluaisin tehdä ihan normaaleja arkiasioita, mutta se ei onnistu, koska sairauteni vaikuttaa niin moneen asiaan. Itselleni esimerkiksi olisi normaalia opiskella, mutta en siihen kykene sairauden vuoksi. ap

Voin sanoa ettet todellakaan ole yksin. Kuinka moni ylipäänsä saa sen myyttisen normaalin elämän? Eikä mitään illuusiota.

"Netissä jaksat surffailla ja ritarimies tietysti löytyy kotoa, mutta kas kun töihin et mitenkään voi mennä?"

... Voi v...u!

Vierailija kirjoitti:

Haloo, nainen! Niistä viesteistä, mitä olet saanut muissakin ketjuissa on ainakin 70% ollut sun puolella. Sä paisuttelet tuota ihmisten tuomitsevuutta.

Mutta henki on aina sellainen, että mt-potilaan pitää yrittää. Ap:kin saa yläpeukkuja lähinnä vain jos kertoo, miten asiat edistyy tai jos kertoo jotain muuta yrittävää.

Entä kun kaikki on päin vittua, voimia ei ole jne ja tulet sen kertomaan tänne kaivaten lohdutusta? 400 alapeukkua. Kokemusta on.

12