Miten pitää reagoida kun pieni lapsi lyö?

Olisit mennyt lohduttamaan, ei se auta täällä jälkeenpäin mankua, mutta vastauksena kysymykseesi: lapselle pitää opettaa, ettei ketään lyödä.

Kädestä kiinni, katse silmiin ja sanoo "älä lyö". Aika yksinkertaista.

Itse olisin ottanut kädestä kiinni, laskeutunut lapsen tasolle ja sanonut että ei saa lyödä, ja se on tehty meillä selväksi jo pienestä pitäen.

Lyöminen on lapselle ihan normaalia. Lapsi ei osaa tunteenhallintaa samalla tavalla kuin aikuinen. Tunteiden ja ärsykkeiden hallinta opitaan kasvaessa isoksi. Mulla on itsellä juuri vastaavassa iässä olevat lapset, ja olen kyllä käytönnössä havainnut, että "kunnolla komentaminen" ei ole tehokkain keino, vaan se, että käskee tekemään jotain muuta. "Älä lyö pikkuveljeä - silitä." Toki kannattaa myös selvittää, miksi lapsi löi, johtuiko se vaikka siitä, että pienempi tuli ensin härkkimään. Silloinkin voi sanoa, mitä voi tehdä, kun se pienempi tuli kiusaamaan. Joskus on kyllä pakko ärähtää, mutta "kunnon komentamisesta" ei ole tuntunut olevan ihan hirveästi hyötyä. Toki se voi lopettaa tilanteen sillä kerralla, mutta ei auta seuraavalla kerralla, kun lapsen on tehnyt mieli lyödä.

-

Sisarusten tappeleminen on ihan normaalia. Usein on niin, että isompi kadehtii pienemmän saamaa huomiota. Voi olla, että äiti tavallaan kompensoi tuota asiaa ottamalla syliin. En tiedä, enkä osaa oikein kertoa, miten toisten ihmisten pitäisi lapsiaan kasvattaa. Kyllä meillä ainakin on tuo sisaruksen lyöminen selvästi sidoksissa isomman lapsen pahaan mieleen. Kun hänellä on paha mieli syystä tai toisesta, se purkautuu helposti pienempään sisarukseen. 

Miksi olet noin kiinnostunut vieraiden perheiden asioista?

Vierailija kirjoitti:

Kädestä kiinni, katse silmiin ja sanoo "älä lyö". Aika yksinkertaista.

Jotain tälläistä hain. En vain tosiaan tiennyt onko "vaistoni" oikeassa kun omia lapsia ei vielä ole. Eikä mua tosiaan normaalisti muiden asiat kiinnosta, tässä tapauksessa pisti vain kovasti silmään se, että lapsi pääsi lyömällä syliin. Jos olisin lapsi niin löisin lisää jos sillä saa läheisyyttä. Ja tuli paha mieli sen pienemmän puolesta, se ei härkkinyt (nelosviestin kirjoittajalle huom) vaan toisin päin.

Ap

Okei, nyt olis kiva tietää, miksi alapeukutatte. Kun nyt isompi lapsi aina joskus pienempää lasta lyö, niin olisko sitten periaatteesta käytettävä sellaista keinoa, joka ei toimi ("kova komentaminen") vai sellaista keinoa, joka toimii (kieltäminen ja lapsen ohjaaminen siihen toimintaan, jolla saa pikkuveljeltä kivemman reaktion).

4

Olen samoilla linjoilla kuin no:4. Lapsi ei mielestäni opi karjumalla ja vihalla, vaan neuvolla, huomiolla ja puheella. Otan itsekin mielummin syliin lapsen, kuin eristän häntä negatiivisissa asioissa. Menen perään, ohjaan ja selitän sen sijaan, että huutaisin eitä.

Olen pärjännyt tämän tyyppisellä kasvattamisella hyvin, lapsia ei ole tarvinnut kurittaa eikä laittaa arestiin. Vanhimmat ovat jo aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Olen samoilla linjoilla kuin no:4. Lapsi ei mielestäni opi karjumalla ja vihalla, vaan neuvolla, huomiolla ja puheella. Otan itsekin mielummin syliin lapsen, kuin eristän häntä negatiivisissa asioissa. Menen perään, ohjaan ja selitän sen sijaan, että huutaisin eitä.

Olen pärjännyt tämän tyyppisellä kasvattamisella hyvin, lapsia ei ole tarvinnut kurittaa eikä laittaa arestiin. Vanhimmat ovat jo aikuisia.

Niin ja siis mä olen äkkipikainen, mun ensimmäinen reaktio on tuo kovaa komentaminen. Kärsivällisyys ei ole hyveeni. Sitä kautta olenkin huomannut, että tuo komentaminen ei nyt ole se asian ydin siinä, kun selvitellään lasten välisiä lyömisiä. Nyt, kun olen oppinut selittämään lapselle, miksi ei kannata tehdä noin ja mitä taas kannattaa tehdä, lyöminen on loppunut.

4

Tiukasti ja selvästi sanotaan että EI saa lyödä! Selitään miksi ei saa eli se lyöminen sattuu. Ja empatiaa voi opettaa siinä samalla kysymällä lyöjältä että olisikos kiva jos minä löisin aina sinua kun on tylsää tai harmittaa...laitetaan lapsi miettimään miltä tuntuisi olla toisen asemassa.

Mä huudan, et "MITHÄÄÄ VITHHYYYAAAAA" ja lyön pari kertaa mahaan. Muakin lyötiin mahaan ja musta tehtiin hyvä tyyppi.

No sillä kolmevuotiaalla voi olla aika rankka uhmis päällä, joten junamatka voi olla aikamoista taiteilua.

Hyvä aloitus. Itselläni ei lapsia ole, mutta sisarusten lapsia hoidan usein. Olen miettinyt, mitä pitäisi tehdä, kun viisivuotias lyö aikuisia (kovaa) eikä lopeta napakoista kielloista tai perusteluista huolimatta. Ymmärrän, että lapsi saattaa turhautuneena ja väsyneenä lyödä, mutta missä menee "normaaliuden" raja ja miten paljon sitä pitää sietää. Kyseisellä lapsella oli myös sellainen vaihe, että hän puhui "puukolla iskemisestä": esim. sanoi vanhemmilleen ja minulle, "mitäs tekisit, jos löisin sinua puukolla?". MONTA kertaa sanoi tuon jutun ja puhui asiasta useaan otteeseen. 

Minä pidän tuosta lapsesta ja vietän mielelläni aikaa hänen kanssaan, mutta jos tuo väkivaltaisuus jatkuu, en oikein tiedä mitä tehdä. 

Nosto

Olen miettinyt samaa..ja miten tehdä se niin, ettei vanhempi ota nokkiinsa :D Olen parikymppinen eikä lähipiirissä ole vauvoja tai pieniä lapsia. Yhdellä kaverilla kuitenkin on 3-vuotias poika, joka on ainoa lapsi ja saanut aina tahtonsa läpi, jollei muuten niin kiljumalla ja lyömällä. Lyö myös meitä vieraampia aikuisia. En oikein kehtaa komentaa toisen lasta varsinkaan, kun itselläni ei ole lapsia, mikä tuntuu usein kääntyvän minua vastaan. Äitinsä suhtautuu asiaan vaan naureskellen ja vähätellen.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt samaa..ja miten tehdä se niin, ettei vanhempi ota nokkiinsa :D Olen parikymppinen eikä lähipiirissä ole vauvoja tai pieniä lapsia. Yhdellä kaverilla kuitenkin on 3-vuotias poika, joka on ainoa lapsi ja saanut aina tahtonsa läpi, jollei muuten niin kiljumalla ja lyömällä. Lyö myös meitä vieraampia aikuisia. En oikein kehtaa komentaa toisen lasta varsinkaan, kun itselläni ei ole lapsia, mikä tuntuu usein kääntyvän minua vastaan. Äitinsä suhtautuu asiaan vaan naureskellen ja vähätellen.

Vaikka sulla ei ole lapsia toisten lapset ei sua saa lyödä, kyllä sä voit puolesi pitää. Ihan vaan otat kädestä kiinni ja sanot että ei saa lyödä, ja jos jatkaa niin pidät niin kauan että lopettaa. Noin pienelle kyllä pärjää vielä. Jos et pärjää niin lähde pois. Minkäikäinen lapsi pitäis olla että saa kieltää? Kouluun meneessä? Too late. Se kun ei lopeta murkkuikäisenäkään jos ei kiellä ja siinä vaiheessa se lyöminen tosissaan ottaa kipeää. Sori vaan mutta kaverisi kasvattaa lapsestaan kusipäätä. Jos kaverisi suuttuu niin sinuna pistäisin kaveruuden katkolle.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä aloitus. Itselläni ei lapsia ole, mutta sisarusten lapsia hoidan usein. Olen miettinyt, mitä pitäisi tehdä, kun viisivuotias lyö aikuisia (kovaa) eikä lopeta napakoista kielloista tai perusteluista huolimatta. Ymmärrän, että lapsi saattaa turhautuneena ja väsyneenä lyödä, mutta missä menee "normaaliuden" raja ja miten paljon sitä pitää sietää. Kyseisellä lapsella oli myös sellainen vaihe, että hän puhui "puukolla iskemisestä": esim. sanoi vanhemmilleen ja minulle, "mitäs tekisit, jos löisin sinua puukolla?". MONTA kertaa sanoi tuon jutun ja puhui asiasta useaan otteeseen. 

 

Minä pidän tuosta lapsesta ja vietän mielelläni aikaa hänen kanssaan, mutta jos tuo väkivaltaisuus jatkuu, en oikein tiedä mitä tehdä. 

 

 

No huhhuh. Ei ole normaalia mikään tuosta. Lapsi EI saa lyödä aikuista ja piste, se on selvä sääntö ja siitä pidetään kiinni. 5-vuotiasta voi olla jo vaikea saada lopettamaan, tuohon olisi pitänyt puuttua jo aikoja sitten.

Mielenkiintoinen aihe. Itselläni on 4- ja 2-vuotiaat lapset. Puutun aina tiukasti kaikkeen väkivaltaan, mutta voisin kuvitella jossain tilanteessa ottavani nimenomaan sen lyöjän syliin, ja voin kuvitella tämän hämmentävän lapsetonta sivustakatsojaa.

Tietyllä logiikalla lasta palkitaan lyömisestä sylillä, joo. Mutta toisin ajateltuna se, että sisarus otetaan syliin, lisää huonosti käyttäytyvän lapsen stressiä ja pahaa mieltä ja voi johtaa ei-toivotun käyttäytymisen lisääntymiseen. Ainakin omilla lapsillani ei ole ollenkaan sanottua, että lyödyllä on paha mieli ja lyöjällä hyvä mieli - joskus voi olla että lyöty kaksivuotias ei ole moksiskaan mutta nelivuotias lyöjä tuntee todella suurta surua ja pettymystä itsehillinnän menetyksestä.

Koska mulla ei ikävä kyllä ole kahta syliä, otan lapsistani syliin sen, joka enemmän rauhoittamista sillä hetkellä tarvitsee.

Esikoiseni löi ja puri aina, sekä vanhempiaan,että nuorempia sisaruksiaan. Ei paljon tehonneet kiellot ja lapsen tasolle laskeutuminen. Tehosi takaisin mäjäytys ja pureminen. Liekö väärin kasvatettu nyt. Loppui kuitenkin muiden lätkiminen ja pureskelu. Nyt jätkä yli kaksikymppinen, tietääkseni kunnon ihminen.

Ihan fiksusti aapee pohdit asiaa, vaikkei omia lapsia olekaan. Monesti on ihan lapsikohtaista tuo, kuinka lasta kielletään ja saadaan myös tottelemaan. Tässä kertomassasi tarinassa äiti ehkä tällä lailla sai vältettyä itkupotkuraivarit, mutta jos tullaan siihen, että oliko oikein, niin ei minusta. Itse olisin ottanut pienemmän syliin, toisen viereen ja ihan selkeästi kielto, että ei lyödä ja anteeksi pyydetään. Joko sanallisesti tai esim. halauksella. Ei kyllä noin, että väärintekijän tekoa puolustellaan ja kaltoinkohdeltu jätetään huomiotta. Olen valitettavasti nähnyt samaa ja myös sen, millainen tälläisestä lapsesta on teininä kehkeytynyt. Aina ovat siinä luulossa, että teki mitä hyvänsä, teko on aina jollain tavoin oikeutettu. Ihan samalla periaatteella moni hoitaa koulukiusaamisia. Aina lähdetään siitä, mitä kiusattu on tehnyt, sanonut tai muuten vain ollut ja haetaan kiusaajalle tavallaan hyväksyttävää motiivia, kun on vain niin kamala sanoa suoraan, että kiusaaja on ihan perseestä..