mies ei halua olla "vauva-vaiheessa" mukana
En kaipaa nyt toruja siitä miten idiootti olen kun olen valinnut mieheni huonosti. Olen tietoinen nyt itsekkin että olen ollut tyhmä. Mieheni halusi keskustella kanssani vakavasti lapsestamme (vauva 2kk). Hän kertoi kuinka ei jaksa vauvan itkukohtauksia eikä yöheräilyjä. (Hän ei siis ole edes joutunut KOSKAAN heräämään, eikä olisi voinutkaan sillä minä imetän) Vaipanvaihto ja hyssyttely eivät kuulemma ole "hänen juttunsa". Hän ehdotti että muuttaisi vuokralle yksiöön joksikin aikaa ja palaisi asumaan kanssamme kun vauva on kasvanut. Tulisi kuulemma silti lähes päivittäin katsomaan vauvaa ja rakastaa meitä silti jne. Sekosin täysin tästä hänen idioottimaisuudestaan. Ilmoitin että mikäli hän ei kestä vauva-aikaa, ei ole tulemista ikinä takaisin. Hänen mielestään olen itsekäs ja paska vaimo kun en anna hänelle omaa tilaa. Nyt olen osittain shokissa ja mietin miten ihmeessä tuollaisia miehiä voi olla edes olemassa ja miten olen tuollaisen lurjuksen omakseni valinnut. Lapsi oli suunniteltu ja yritimme häntä yli vuoden verran saada. Olemme olleet yhdessä 6 vuotta..
Kommentit (22)
Aivan järkyttävä mies. Hän siis jättää sinut selviämään yksin kaikesta.
Älä missään tapauksessa ota tuollaista takaisin.
Niin... vastasit jo itse kysymykseesi joka ei edes ollut kysymys.
Juuei. Joko ollaan ja eletään yhdessä sitä perhearkea tai sitten erotaan. Munatonta touhua tuollainen, hankkia itselle poikamiesboksi ja jättää äiti yksin vastuuseen kaikesta. Paska mies, haluaa vain rusinat pullasta.
Mies tehköön valintansa. Jos lähtee, takaisin ei ole tulemista. Harvinaisen idiootti mies.
Olen sanaton tuollaisen superidiotismin edessä. Onko miehesi tuttavapiirissä normaali ja yleinenkin tapa, että tuoreet isät lähtevät "sapatille" siksi aikaa, että vaimo ehtii kasvattaa yhdessä hankitut lapset isälle "siedettävämmän" kokoisiksi? Mistä tervejärkinen ihminen edes keksii noin älyvapaan ajatuksen? Itselleni tulisi mieleen, että avioero vireille ja heti!
Mitenköhän tuollainen"mies" muka jaksaisi tulevat uhmaiät ja muut jutut...
Mä vähän veikkaisin, että mies on jo pidemmän aikaa suunnitellut lähtemistä, mutta lapatossuluonteen takia on kuitenkin jäänyt kanssasi yhteen ja hölmönä vielä suostunut lapsen tekoon. Nyt sitten kun vauva on jo maailmassa, mieheen on iskenyt kunnolla pakokauhu. Jos miehen ainoa keino tämän asian ratkaisuun on muutto pois, niin tervemenoa. Tuollainen mies ei aiheuta sulle kuin lisäharmia ja pettymyksiä vastuunpakoilullaan.
Munatonta touhua... MUTTA oisko vaihtoehtona perhesurma? Onko mies vaan idiootti, vai romahduksen partaalla? Puhukaa lisää keskenänne, neuvola mukaan hommaan.
Ei vanhemmuudesta voi ottaa vain niitä kivoja hetkiä. Vauva-ajan rankkuus voi tulla yllätyksenä, mutta kun leikkiin on lähdetty, se kestetään.
Tuo ei ole mikään mies, vaan epäkypsä vätys. On ehkä parasta (ja helpompaa), että jatkat lapsen kanssa yksin. Ketään ei voi pakottamalla ja painostamalla muuttaa vastuuntuntoiseksi vanhemmaksi, sen on tultava ihmisestä itsestään. Tämä teidän systeemi ei toimi.
t: pitkä matka aikuisuuteen
Isä ei ole luonut suhdetta lapseen. Isän pitää oikeasti olla vauvan kanssa ja hoitaa sitä, jotta suhde pääsee syntymään ja kiintymys lapseen syntyy. Isä hoitamaan lasta. Jos isä on yhtään tunne-elämältään kehittyynyt, niin hoivaamaaninen synnyttää tunnesiteen.
Vierailija kirjoitti:
Mä vähän veikkaisin, että mies on jo pidemmän aikaa suunnitellut lähtemistä, mutta lapatossuluonteen takia on kuitenkin jäänyt kanssasi yhteen ja hölmönä vielä suostunut lapsen tekoon. Nyt sitten kun vauva on jo maailmassa, mieheen on iskenyt kunnolla pakokauhu. Jos miehen ainoa keino tämän asian ratkaisuun on muutto pois, niin tervemenoa. Tuollainen mies ei aiheuta sulle kuin lisäharmia ja pettymyksiä vastuunpakoilullaan.
Mieheni oli meistä se kuka otti lapsenteon puheeksi ja minä olin se empivämpi osapuoli. Asiaa pohdittuani kuitenkin halusin itsekkin lapsen ja mies oli suostumuksestani todella innoissaan..
Uskon, että mies käyttää vauvaanne tekosyynä, kun haluaa olla yksin ja vapaa. Keskustelua lisää peliin, mutta jos olen oikeassa, ei kannata suhdetta jatkaa, tulet vain pettymään vuosien varrella ja urakalla.
Mites noin niinkun muuten, onko tää vässykkä käynyt kaupassa ja tehnyt ruokaa? Onko siivonnut, pyykännyt ja silittänyt?
Onpas oikein vastuunpakoilua. Ihan kuin se unenpuute, hoivaaminen ja vaipanvaihto olisi sille äidille välttämättä kovin mukavaa tai "oma juttu". Miten mies vieläpä kuvittelee että voi luikkia muualle ottamaan omaa tilaa ja tulla sitten joskus myöhemmin takaisin niin kuin ei mitään, älytöntä.
Olen pahoillani AP:n puolesta, älä ota tuollaista tyyppiä takaisin jos on nyt mennäkseen.
Voihan olla että ap:n mies tajuaa itsekin oman idioottimaisuutensa. Ehkä vain heitti tuollaista puolitosissaan.. Toivon.
Sinuna ottaisin yhteyttä neuvolaan ja varaisin ajan, miehesi olisi hyvä keskustella jonkun kolmannen osapuolen kanssa tuntemuksistaan. Kai se mieskin voi masentua lapsen syntymän jälkeen? Kannattaa yrittää saada mies osallistumaan lapsen hoitoon enemmän, kiintymyksen syntyminen lapseen saattaa viedä aikansa.
Eivät kaikki kestäkään vauva-aikaa. Mistä oletus, että kaikki siitä selviäisivät, kun todisteet näyttävät ihan muuta?
Noin sitä pitää 😃 Kyllähän se vähän niin on, että jos ei kelpaa se elämä nyt, ei se kelpaa myöhemminkään. Olkoot sitten yksin. Vittu mikä sika!