Lue keskustelun säännöt.
Miten joku voi sopeutua niin pian uuteen työpaikkaan
29.12.2015 |
Eräs kaverini vaihtoi työtä ja puhui jo ensimmäisten päivien jälkeen työkavereista kuten vanhoista tutuistaan,ja yhdessä mentiin juhlimaan yms. Itsellä ei tulisi heti mieleenkään että jo toisen työpäivän jälkeen menisi juhlimaan ventovieraiden kanssa tai puhuisi niinkuin olisi aina tuntenut.
Kommentit (13)
Riippuu varmaan aika paljon tyyppistä ja uusista työkavereista. Itse olen ollut kolmisen kuukautta uudessa paikassa ja edelleen on vaikea puhua "meistä", tyyliin meillä tehdään töissä näin... Mutta joo, tämä koko paikka osoittautui aika pettymykseksi, sekä työn sisällön että työkavereiden osalta joten johtunee siitä. Onneksi palkka ja työajat ovat paljon paremmat kuin edellisessä paikassa, muuten ottaisi vielä enemmän päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ihmettelen vain miten joku pystyy hankkimaan sellaisen määrän tietoa työkavereista ja heidän henk koht elämästä noin lyhyessä ajassa jos ei tosiaan tunne etukäteen
Kun riittävän usein vaihtaa työpaikkaa, niin pakkohan se on sopeutua ripeästi jos meinaa olla työyhteisön jäsen. Siinähän menee koko elämä muuten kyräillessä ja sitä miettiä jollotellessa, että ollaankohan me nyt riittävän tuttuja. Kun ollaan, onkin jo aika vaihtaa toiseen työpaikkaan. Mikä järki siinä sitten olisi.
On työyhteisöjä, joissa on vähäinen vaihtuvuus ja ihmisillä on voimakkaat siteet toisiinsa. Sellaisissa osa työntekijöistäkin voi olla ihan mustasukkaisiain siitä, että uusi työkaveri näyttää kaveeraavan kaikkien kanssa. Että mites se nyt Leena tuon kanssa nauraa kuin vanhan kaverin kanssa, kun mehän sentään ollaan kymmenen vuotta tässä Leenan kanssa ruukattu nauraa enempi niinkö kahdestaan vaan. Siellä ollaan hirveän tarkkoja siitä, että kaikki menee protokollan mukaisesti ja uuden ihmisen pitää ensimmäisen puolen vuoden ajan olla kusi sukassa tarkkailemassa ryhmädynamiikkaa. Mutta näitä on aina vaan vähemmän, yleensä niissä ei sittenkään ole ihan niin kiva henki kuin ihmiset kuvittelee, ja rehellisesti - kuka tällaiseen työyhteisöön haluaa mennä uutena ihmisenä?
Minä nautin kaikkein eniten työyhteisöistä, joissa porukka vaihtuu. Ja jossa uudet otetaan vastaan juuri sillä asenteella, että heti kimppaan vaan. Työyhteisössä toimiminen ja uuden työntekijän kotouttaminen kuuluu siihen työhön, eli siihen että asiat saadaan sujumaan, eikä sen pidä olla kiinni siitä tykkääkö uudesta työntekijästä vai ei. Hyvä työntekijä on myös hyvä työkaveri.
Että minun mielestäni sinun kaverisi toimii juuri oikein, ottaa ilon irti elämästä.
Mikä se riittövästi tietoa oikein on? Sillä tavallahan ihmisiin tutustuu, että heidän kanssaan viettää aikaa. Jos lähtee käymään baarissa jo ensimmäisten työpäivien jälkeen, niin varmaankin hänet on toivotettu tervetulleeksi ja pyydetty mukaan joukkoon. Siinähän sitä tutustuu, kun juttelee tuopposen äärellä.
Minullakin on ollut työpaikka, josta oli tapana silloin tällöin lähteä töiden jälkeen parille bisselle, ja tietysti kaikki uudetkin työntekijät kutsuttiin mukaan.
Itse olen vaihtanut sen verran monta kertaa työpaikkaa, etten edes yritä heti kiintyä työkavereihin. Ne on kuitenkin vaan työkavereita, joskin joistain on jäänyt ihan oikeita ystäviäkin.
Jos liikaa kiintyy työpaikkaansa, on seurauksena vaan kyyneliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen vaihtanut sen verran monta kertaa työpaikkaa, etten edes yritä heti kiintyä työkavereihin. Ne on kuitenkin vaan työkavereita, joskin joistain on jäänyt ihan oikeita ystäviäkin.
Jos liikaa kiintyy työpaikkaansa, on seurauksena vaan kyyneliä.
Höpö höpö. Minä käyn edelleen säännöllisesti lounaalla joidenkin 15 vuoden takaisten työkavereiden kanssa. Ja oli mulla muitakin kivoja työkavereita, mutta en sentään itke heidään peräänsä!! Mutta kiva jutella aina kun nähdään.
Kyllähän tuo kuulostaa enemmänkin jo sellaiselta epänormaalilta ylisosiaalisuudelta. Kyseessä on varmaan rooli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkään myös että tullaan vähän nöyremmällä asenteella eikä pidetä heti itsestään kamalaa meteliä ja mielistellä työkavereita. Haiskahtaa suosion kalastelulta. Mielestäni läpinäkyvää, vaikka monet pitävät tämmöistä vaan hyvänä tyyppinä.
Vierailija kirjoitti:
Tykkään myös että tullaan vähän nöyremmällä asenteella eikä pidetä heti itsestään kamalaa meteliä ja mielistellä työkavereita. Haiskahtaa suosion kalastelulta. Mielestäni läpinäkyvää, vaikka monet pitävät tämmöistä vaan hyvänä tyyppinä.
Lienet niitä tyyppejä, joiden mielestä uuden ja sijaisen pitää tietää paikkansa...? Mä voin sanoa, että kun tarpeeksi tekee pätkätöitä, niin sitä reipastuu kummasti. Ei ne ihmiset niin kummoisia ole missään. Reippaasti vaan porukkaan. Itse olen sosiaalinen tyyppi, joten en kyllä jaksaisi jostain 6kk:n pätkästä viittä kuukautta nysvätä nurkassa vaan otan paikkani nopeasti. Ei kaikki siitä varmaan tykkää, mutta useimpien kanssa tulen hyvin toimeen ja en tietenkään kuvittele tietäväni kaikesta kaikkea heti vaan enemmänkin tuo sosiaalisuus ja seurustelu ilmenee höpöhöpö -tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tykkään myös että tullaan vähän nöyremmällä asenteella eikä pidetä heti itsestään kamalaa meteliä ja mielistellä työkavereita. Haiskahtaa suosion kalastelulta. Mielestäni läpinäkyvää, vaikka monet pitävät tämmöistä vaan hyvänä tyyppinä.
Totta kai se on suosion kalastelua. Jokaisen uuteen yhteisöön tulevan pitää vähän tehdä "itseänsä tykö" uudessa ryhmässä. Niin ryhmässä toimitaan. Jos sitä ei salli toiselle ihmiselle, kannattaa mennä vähän itseensä. Miksi itsellä on tarve vaatia toiselta nöyryyttä tällaisessa aivan tavallisessa asiassa.
Suomessa ollaan jotenkin ihmeellisen passiivisia ihmissuhdeasioissa, myös työpaikalla. Ystäviäkin vaan jotenkin mystisesti joko saadaan tai ei saada. Jos sen eteen tekee aktiivisesti töitä on jotenkin säälittävä. Toisin on monissa muissa maissa joissa ystävystyminen ja muukin sosiaalinen kanssakäyminen on aktiivista toimintaa, ei sellaista hidastempoista, mannerlaattojen liikkumiseen verrattavaa varovaista tutustelua kuin täällä.
Itse tykkään siitä että ystävystyminen nähdään tietoisena aktiivisena prosessina. "Tehdään ystäviä", ystävystytään, annetaan itsestä ja kerrotaan toiselle että olen kiinnostunut siitä kuka olet ihmisenä. Se on reilua peliä.
Mitähän te oikein siellä työpaikoillanne teette? Pois turhanpäiväinen sosiaalisuus. Varsinkin jos sellainen aiheuttaa sitten sen, että ne tyypit jotka eivät ole patologisen sosiaalisia, yritetään savustaa ulos koko yhteisöstä. Eikä työpaikan pitäisi muutenkaan olla mikään marttakerho tai elämän keskeisin sisältö. Nykypäivänä se ""hyvän tyypin syndrooma" on mennyt ihan överiksi. Varsinkaan kun suomalaisuus ei ole leimallisesti mitään itsensä tykö tekemistä / small talkia. Kyllähän työpaikalla saa hauskaa olla, mutta ei sentään tarvitse liioitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun riittävän usein vaihtaa työpaikkaa, niin pakkohan se on sopeutua ripeästi jos meinaa olla työyhteisön jäsen. Siinähän menee koko elämä muuten kyräillessä ja sitä miettiä jollotellessa, että ollaankohan me nyt riittävän tuttuja. Kun ollaan, onkin jo aika vaihtaa toiseen työpaikkaan. Mikä järki siinä sitten olisi.
On työyhteisöjä, joissa on vähäinen vaihtuvuus ja ihmisillä on voimakkaat siteet toisiinsa. Sellaisissa osa työntekijöistäkin voi olla ihan mustasukkaisiain siitä, että uusi työkaveri näyttää kaveeraavan kaikkien kanssa. Että mites se nyt Leena tuon kanssa nauraa kuin vanhan kaverin kanssa, kun mehän sentään ollaan kymmenen vuotta tässä Leenan kanssa ruukattu nauraa enempi niinkö kahdestaan vaan. Siellä ollaan hirveän tarkkoja siitä, että kaikki menee protokollan mukaisesti ja uuden ihmisen pitää ensimmäisen puolen vuoden ajan olla kusi sukassa tarkkailemassa ryhmädynamiikkaa. Mutta näitä on aina vaan vähemmän, yleensä niissä ei sittenkään ole ihan niin kiva henki kuin ihmiset kuvittelee, ja rehellisesti - kuka tällaiseen työyhteisöön haluaa mennä uutena ihmisenä?
Minä nautin kaikkein eniten työyhteisöistä, joissa porukka vaihtuu. Ja jossa uudet otetaan vastaan juuri sillä asenteella, että heti kimppaan vaan. Työyhteisössä toimiminen ja uuden työntekijän kotouttaminen kuuluu siihen työhön, eli siihen että asiat saadaan sujumaan, eikä sen pidä olla kiinni siitä tykkääkö uudesta työntekijästä vai ei. Hyvä työntekijä on myös hyvä työkaveri.
Että minun mielestäni sinun kaverisi toimii juuri oikein, ottaa ilon irti elämästä.
Vähän kun meidän työpaikalta.. Näennäisesti ollaan tosi hyviä kavereita vapaa-ajallakin, josta on seurannut että lusmuille ja vähän huonosti töitä osaamattomille ei kehdata sanoa asiasta. Liian hyvästä työporukasta ei uskalleta lähteä, vaikka omat työt eivät kiinnostaisi enää. Ja uusien työntekijöiden tulee olla tietynlaisia jotta sopivat porukkaan. Onneksi muutama häipyy, niin ilmapiiri muuttuu avoimemmaksi, toivottavasti.
Miksi ei tulisi mieleenkään?