Auttakaa...Mun voimavarat vanhempana koetuksella

Hiljattain tapahtunut avioero ja minä lasten lähivanhempi. Lapset reagoi eroon kuten olettaa saattaa. Pitkään kasvoivat huonossa ympäristössä ja vaikka asioiden pitäisi "käytännössä" ollakin paremmin ja lasten olotilan ajan kuluessa hellittää, ei vaan meinaa löytö voimia enää kasvattamiseen. On vaikeuksia kaverisuhteissa, koulunkäynnissä, jatkuvaa valehtelua mm. Apua ovat saaneet kuraattorilta jonka mukaan mitään vakavampaa esim. neurologista häiriötä ei ole taustalla. Hänen mukaansa lasten reagointi luonnollista em.huomioiden. Omat voimavarat ei vaan riitä. Liian pitkään kasvatus- ja hoitovastuu ollut itsellä. Isä vailla sääntöjä on kova ja minä se ikävä äiti joka yrittää pitää jotain jöötä. Paljon olen lähellään, kuuntelen, kannustan jne mutta tuntuu kuin validi hiekkaan. En osaa nähdä lapsia enää edes rakkaina...pelottaa. Mikä taho voisi auttaa meitä? Kamala huoli,kun tiedosta virheeni, että lapset kasvavat vikaan.