Uusivuosi - pahin juhla yksinäiselle

Mun mielestä uusi vuosi on joulua pahempi. En edes koe olevani yksinäinen, mutta silti uutena vuotena tuntuu että olisi pakko olla jossain juhlimassa. Inhoan raketteja ja uutena vuotena on baaritkin niin täynnä ja taksia vaikea saada, että siinä menee juhlailo. Kaverit kuitenkin sinne baareihin tahtoisivat.

Toinen vaihtoehto sitten on tietenkin viettää perheen kanssa laatuaikaa, mutta enpä kehtaa perheellisten ystävieni seuraan tuppautua.

Olen ollut viimeksi baarissa uutena vuotena 17 vuotta sitten. Ei ollenkaan kiehdo jonottaa ryysiksessä ja taksijonoissa.

On se paljon pahempi kuin joulu.

Ensin joulu, sitten uusi vuosi yksin ja sitten loppu vuosi. Hip hurraa.

Uusivuosi ja vappu. Niistä aina kysellään suunnitelmia ja jälkikäteen että mitä teit. Joulusta tai vaikka pääsiäisestä voi sanoa että oli hiihtämässä sukulaisten luona tai sitten että en mitään. Ja se on ihan ok. Mutta jos sanot ettet tehnyt uutenavuotena mitään, niin kyllä silloin pidetään foreveralonena.

Kaikkiin keksimällä keksittyihin juhliin liittyy keinotekoinen hypetys, koska niissä ei ole muuta sisältöä. Silloin pitää olla kreisisti kivaa kaikkien miljoonien kavereiden kanssa, ja koko suuri juhla kiertyy viinan ja nakkimakkaroiden ympärille koska mitään muuta siinä ei oikein ole. Ei ihme että niitä pitää juhlia ankarasti kun kaikkialla vallitsee kollektiivinen hämmennys että mitä helvettiä tässä pitäisi oikeasti tehdä, mikä on tän kaiken tarkoitus. 

Että ymmärrän täysin miksi yksinäisiä voi ahdistaa uudenvuoden ja vapun kaltaiset juhlat.  

Miten se uusivuosi on muka sen kummempi päivä kuin muutkaan? Ja ketkä "kaikki" ovat baarissa? Uskomatonta, miten kapeakatseista höpinää! Minä en edes muista, milloin olisin viettänyt uuttavuotta jossakin seurassa. Yksin olen ollut kotona ja mennyt nukkumaan hyvissä ajoin kuten muinakin vuoden päivinä. Eikä todellakaan ahdista!

Miksi et kehtaa "tuppautua"? Ei uusi vuosi mun mielestä ole mikään perhejuhla. Meillä on ollut joskus ystäviä viettämässä uutta vuotta, kun olemme aina kotona perheen kanssa. Tietysti siinä ei voi mitään känniörvellystä ottaa, mutta voi jonkun drinksun ottaa, kun lapsia paikalla.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä uusi vuosi on joulua pahempi. En edes koe olevani yksinäinen, mutta silti uutena vuotena tuntuu että olisi pakko olla jossain juhlimassa. Inhoan raketteja ja uutena vuotena on baaritkin niin täynnä ja taksia vaikea saada, että siinä menee juhlailo. Kaverit kuitenkin sinne baareihin tahtoisivat.

Toinen vaihtoehto sitten on tietenkin viettää perheen kanssa laatuaikaa, mutta enpä kehtaa perheellisten ystävieni seuraan tuppautua.

Uusivuosi on erittäin helppo päivä yksinäiselle lähteä illanviettoon. Joka paikka on täynnä iloista juhlijaa. Yksin ei tarvitse olla. :)

Itse tosin nautin tänä vuonna kotioloissa saunasta ja mukavasta oleilusta. :)

Yksinäinen uusi vuosi tulossa. Ei ahdista, koska arki on täynnä töitä ja perhettä, tuolloin uutena vuotena vain lapset ovat exällä. Että vähän riippuu...

Itse ajattelin mennä ulos kiertelemään, ja katselemaan, kun muut ampuu raketteja. 

Mun mielestä juhannus on kaikista pahin juhla. Uutena vuotena voi sentään uskotella työkavereille ym. ettei tykkää ylenpalttisesta juhlimisesta ja vielä kun ikää on tullut, kukaan ei suuremmin ihmettele, jos pysyy vaikka kotona.

Juhannuksena taas pitäisi olla vähintään jossain mökkeilemässä ystävien kanssa. Itse aina hautaudun kotiin enkä kehtaa edes roskapussia viedä, kun en halua kenenkään tietävän kuinka yksinäinen olen.

Oman perheen kanssa on uusi vuosi kulunut viimeiset 15 vuotta. Sitä ennen vietin kyllä yksinäisiäkin juhlia: en oo koskaan oikein syttynyt pakkojuhlinnalle. Pahimmat bileet ikinä olivat just uutena vuonna... Sama vapun kanssa. Ei oo iskenyt sekään.

En kokenut paineita juhlimattomuuden kanssa. Toki usein hankkiuduin töihin aattona ja päivänä, niin ei tarvinnut liikoja selitellä. On myös ystävien kanssa toimittu toistemme back-upeina eli on sovittu, et voidaan sanoa, et vietetään yhdessä, vaikka pariskunnat oliskin ihan kahdelleen vaan.

Itsestähän se on kiinni, miten elämänsä kokee. Itselläni on muutamia uuden vuoden perinteitä, joita en valitettavasti voi nyt noudattaa koska olen lupautunut viettämään uuden vuoden tällä kertaa muualla kuin kotona. Yleensä olen katsonut jotain elokuvaa, kirjoitellut ylös suunitelmia ensi vuodelle, tietysti teen lupauksia. Toisinaan saatan mennä pihalle katselemaan raketteja. Yleensä juon myös esim. siiderin / oluen (toivoisin olevani viini-ihmisiä, mutta en vaan ole).

Nuorena tuli "juhlittua" uutta vuotta milloin mökillä, milloin kotibileissä, milloin baarissa... Ei se ole mitenkään hienoa. Kellään ei ole oikeasti hauskaa, kaikki vain vouhkaavat ja kiljuvat kovaan ääneen, että kaikki muut luulisivat että meidänpä porukalla on kaikista hauskinta.

Jos kärsit yksinäisyydestä, sinun kannattaisi ap ruveta liikkumaan enemmän ihmisten ilmoilla. Otat vaikka tavoitteeksi ensi vuonna käydä kerran kuussa elokuvissa, kerran kuussa ravintolassa syömässä, kerran kuussa taidenäyttelyssä, kerran kuussa ihan vain kävelemässä keskustassa. Ja kas, sinullahan onkin joka viikonlopulle nyt suunnitelmia!

Parempaa ensi vuotta toivottaen

Minkään juhlan ei tarvitse olla paha yksinäiselle, jos yksinäinen ei itse, omassa mielessään, tee siitä pahaa itselleen. Asioihin voi suhtautua monella eri tavalla.

Jos yksinolostaan kärsii kovasti, niin silloin sille varmaan kannattaa alkaa tekemään jotain! Etsi seuraa itsellesi.

Uv, vappu, juhannus yms. "ryyppyjuhlat" ovat kaikki minulle yhtä pahoja. Joulu on ihan ok, kun voi olla perheen luona eikä ole ns. pakko hankkia hienoa ohjelmaa. Harmittaa aina, kun kuuntelee muiden suunnitelmia eikä itsellä ole mitään. En kehtaa väkisin tunkea kenenkään mukaan. :(

Aikuisena olen oppinut sen, että yksin voin hyvin. :) Miksi voisin huonosti juhlapäivinä?

Minä olen ollut yksin uudenvuoden aattona viimeiset 20 vuotta. Eikä se ole haitannut minua yhtään. Mitä sitten, jos muut ovat juhlimassa? Olen paljon mieluummin yksin kotona kuin "pidän muka hauskaa" kavereiden kanssa joissain ryyppyjuhlissa. 

Hyvä kirja, hyvää musiikkia ja hyvää ruokaa. Ja hyvässä seurassa, yksin. Aah, odotan jo sitä.

En vietä mitään perinteisiä juhlia. Ihmettelijöille on hyvä selitys se, että olen aina juhlapyhät töissä. Tervetuloa hoitoalalle te kaikki yksinäiset! :) Tuplaliksa ja töissäkin usein rauhallisempaa, kun potilaat haluavat kotiutua tai päästä edes kotilomalle.