Uusivuosi - pahin juhla yksinäiselle

Yksinäinen yksinhuoltaja... käyn lapsen kanssa katsomassa uudenvuoden raketteja mäen päällä tai talomme kattoparvekkeella. Kun lapsi menee nukkumaan, juhlinta ulkona yltyy, toiset ampuvat lisää ilotulituksia, halaavat, suutelevat... Asumme kaupungin keskustassa, niin ilonpidon huomaamiselta ei voi välttyä. mulla ei ole niin läheisiä kavereita, että voisin uutena vuotena pyytää luokseni hengailemaan, kun itse en voi lähteä mihinkään. Eikä seurustelukumppania, joka olisi luonani. Normaalisti viihdyn ihan hyvin illat omassa seurassa, mutta tuo uusi vuosi tekee jotenkin mielen surulliseksi.

Musta uusi vuosi on vapun lisäksi tylsin juhla.Ei todellakaan kiinnosta täpötäydet baarit.

Vierailija kirjoitti:

Miten se uusivuosi on muka sen kummempi päivä kuin muutkaan? Ja ketkä "kaikki" ovat baarissa? Uskomatonta, miten kapeakatseista höpinää! Minä en edes muista, milloin olisin viettänyt uuttavuotta jossakin seurassa. Yksin olen ollut kotona ja mennyt nukkumaan hyvissä ajoin kuten muinakin vuoden päivinä. Eikä todellakaan ahdista!

Näin. Aika suuri osa ihmisistä viettävät uutta vuotta ihan vain kotona eikä missään baareissa (lapsiperheet, keski-ikäiset, vanhukset). Kauppakin on kiinni vain yhden päivän, joten ei senkään pitäisi elämänrytmiin ihmeemmin vaikuttaa. Jouluna, pääsiäisenä ja juhannuksena arkirutiinit katkeavat paljon pidemmäksi aikaa, jolloin se vaikuttaa lähes jokaiseen jollain tavalla.

Up

Up

.

Ei. En edes huomaa koko uutta vuotta. Sitä ei tarvitse juhlia mitenkään ja sen voi skipata täysin hyvin helposti. Kun menee nukkumaan ennen paukuttelun alkamista niin sitäkään ei huomaa.

Onha siinä toki se et uusivuosi on ryyppyjuhla ja jos tykkää bilettää muttei ole biletyskavereita nii ikävähän se on yksin kotona homehtua ku muilla on hauskaa. Itellä on kans tämä ku on lapsi enkä kehtaa muille sitä tunkea tuollaisena juhlana ku mahdolliset lapsenvahdit itsekkin tahtoo juhlia.

Koin itse yksinäisyyden 2000-2007 ja kyllä uusivuosi oli kaikista pahin juhla. Joulu ja Juhannus oli kiva viettää vanhempien ja sisarusten kanssa, mutta uv tuntui typerältä olla ainoa kuudesta lapsesta, joka viettää sen vanhempien kanssa. Niinpä jäin usein kotiin koiran kanssa ja iltalenkillä valutin kyyneleitä katsoessa muiden iloa. En ollut missään vaiheessa kateellinen tai katkera, yksinäisyys vain suretti. Muistan yhden uv:n kun vuokrasin ja katsoin 12 leffaa putkeen.

Pakkojuhlinta on kammottavaa ja lampaana median ja oman mielikuvien mukaan eläminen toisten ehdoilla Teet jotain kivaa: jos on rahaa ja olet sinkku, lähdet vaikka minireissuun jonnekin.

No mielestäni helpoin juhla yksinäiselle. Ei uutta vuotta sen ihmeemmin tarvi viettää.

Kun olin yksineläjä eikä kukaan kutsunut juhliin, kutsuin itse jonkun juhlimaan kanssani. Eikö ole ketään yksinäistä tuttua, jonka voisit kutsua kotiisi napostelemaan, ottamaan lasillisen, valamaan tinat ja lähtemään kaupungille? Parhaassa tapauksessa teet uusia tuttavuuksia baarissa etkä olekaan enää yksinäinen. Uutena vuotena on paljon ihmisiä liikenteessä ja moni on viettänyt iltaa jossain puolitutussa porukassa, jossa ei olekaan viihtynyt ja on valmis luomaan uusia tuttavuuksia.

Myös perheellisiä voi kutsua kylään jne. Itsestäni olisi ainakin mukavaa, jos joku kaveri tulisi meille uutta vuotta juhlimaan, etenkin silloin, kun omat lapset olivat niin pieniä ettei itse jaksettu minnekään lähteä.

Tuolla on paljon yksinäisiä, jotka eivät halua olla yksin. Rohkeasti seuraan vaan!

Tai sitten omaa kivaa kotosalla hyvää leffaa katsellen. Kysyjälle voit kertoa olleesi yksin. Ehkä saat vappuna kutsun juhliin, kun joku tietää yksinäisyydestäsi. Ei sitä tarvitse hävetä!

Mä en välitä  mennä minnekään uutena vuotena. En ole baareissa kävijä muutenkaan. Koirat pitävät mut myös kotosalla, koska pelkäävät raketteja. Nautin olla kotona, syödä hyvin ja katsella tv:tä. Ihanaa olla vaan ja nauttia yksinolosta :) 15-20v lapset omissa menoissaan. 

Mulle pahin juhlista on juhannus. Kadut autiot, eikä ketään missään. 

N46 

Kaikki tuollaiset juhlat, jotka "pitäisi" juhlia isolla kaveriporukalla. Itselläni on aina ollut "vain" yksittäisiä kavereita, vaikka toki olen heistäkin kiitollinen. Nykyään tosin nämäkin kaverit ovat vähissä.

Mutta kyllähän se silti tuntuu vähän kiusalliselta mennä vaikka vappupiknikille kahdestaan kaverin kanssa tai ihailemaan ilotulituksia kahdestaan, kun toiset ovat isoissa porukoissa.

En kyllä toisaalta kaipaa isoja kaveriporukoita, ennemmin kaipaan muutaamaa hyvää ystävää. Mutta tällaisinä juhlapäivinä se tietynlainen yksinäisyys kyllä korostuu.

Olenkin tehnyt juhlapäivistä omannäköisiä ja vietämme poikaystävän kanssa kahdestaan aikaa. Toivon kyllä silti, että vielä jonain vuotena olisi mahdollista viettää tällaisia juhlapyhiä isolla porukalla.

Kaikki juhlat tuntuivat maailman lopuilta aikaisemmin. Sitten kun tajusin, että yksinkin voi tehdä asioita, niin maailma näyttää niin kovin paljon valoisammalta.

Uutena vuotenahan on juuri paras hetki lähteä yksin liikenteeseen, kun joka paikka on täynnä ja juhlahumuun on helppo liittyä! Eikä kukaan huomaa jos vahingossa menee koko kuoharipullo yksin.

Tämän vuoden Juhannuksen vietin Helsingin keskustassa ja osittain aivan yksin. Löysin hauskaa juhlaseuraa tinderistä / terassilta. Ihan uusia tuttavuuksia!

Epämääräiset arkivapaat on vaikeampia, mutta esimerkiksi itsenäisyyspäivänä lähdin aivan yksin katsomaan bändiä. Ja heti löysin juttuseuraa oma-aloitteisesti.

Up

Up

Up

.

Mun mielestä vappu ja juhannus on pahimmat!