Uusivuosi - pahin juhla yksinäiselle

Aina voi hakeutua muiden seuraan.

Joulu on sinällään helppo, että sitä voi viettää "koko maan" kanssa yhdessä, vaikka olisi yksin. Kaikki rauhoittuvat, katsovat samoja jouluohjelmia telkkarista, käyvät haudoilla jne... Ei tunne niin jäävänsä jostain paitsi.

Kaikki nämä ryyppyjuhlat ovat vaikeita. Juhannus ehkä vaikein, jos joutuu olemaan yksin kaupungissa. Kaupunki hiljenee.

Uutena vuotena kaipaa kotibileitä ja juomaseuraa. Onneksi voin vedota raketteja "pelkääviin" lemmikkeihin, joiden kanssa pitää olla uutena vuotena.

Minusta on kurjaa, että kun olen tälläkin palstalla avautunut yksinäisyydestä, saan kommentteja ihmisiltä, jotka haluavat olla yksin. Tämä on täysin eri asia kuin tahaton yksin oleminen. Yksinäisyys on sitä, että ei halua olla yksin. Ja minä olen yksinäinen. Olen yksin suurimman osan aikaa.

Minulla on vanhemmat, sisarukset ja muutama ystävä, mutta kaikki asuvat kaukana. Työkaverit eivät korvaa autoa ystävyyttä. Kaikki nämä ns. kaverijuhlat eli uusivuosi, vappu jne. kökötän yksin kotona. Se hävettää ja surettaa. En jaksa aina tätä samaa. Istun kotona läppäri sylissä ja tuijotan sarjoja. Se olisi ok osan aikaa, mutta minä teen sitä kaiken vapaa-ajan. Toki yritän käydä lenkillä ja harrastuksissa, mutta ei siellä kukaan juuri kommunikoi kanssani. Lisäksi minulla on pienet tulot, niin en voi edes harrastaa kovin monipuolisesti. En jaksa tätä enää- 

Finderella kirjoitti:

Kaikki juhlat tuntuivat maailman lopuilta aikaisemmin. Sitten kun tajusin, että yksinkin voi tehdä asioita, niin maailma näyttää niin kovin paljon valoisammalta.

Uutena vuotenahan on juuri paras hetki lähteä yksin liikenteeseen, kun joka paikka on täynnä ja juhlahumuun on helppo liittyä! Eikä kukaan huomaa jos vahingossa menee koko kuoharipullo yksin.

Tämän vuoden Juhannuksen vietin Helsingin keskustassa ja osittain aivan yksin. Löysin hauskaa juhlaseuraa tinderistä / terassilta. Ihan uusia tuttavuuksia!

Epämääräiset arkivapaat on vaikeampia, mutta esimerkiksi itsenäisyyspäivänä lähdin aivan yksin katsomaan bändiä. Ja heti löysin juttuseuraa oma-aloitteisesti.

Ihanan positiivinen asenne! Kun tämän voisivat kaikki oivaltaa.

Muuten, millaisessa työpaikassa kysellään, mitä toiset ovat tehneet uutena vuotena, jouluna tai ylipäänsä minään juhlapyhänä? Olen törmännyt vain yleisluontoiseen "Mites sun joulu meni?" -kysymykseen. Siihen voi vastata vaan, että "Hyvin, entäs itselläsi?". Onko teidän työkaverit niin juntteja että ne alkaa tivata ja udella yksityiskohtia? En tajua.