Mulla on ihana "anopintekele"
Mieheni äiti on aivan loistava persoona. Lämmin, kohtelias ja hauska, ymmärtää antaa meidän elää omaakin elämäämme. Aivan ihana. Just eilen oltiin miehen kanssa hänen luona saunomassa ja ilta meni ihan liian nopeasti ohi kun oli niin kivaa. Musta on jännää kuulla esim. mieheni lapsuuden aikaisista tapahtumista, äitinsä elämästä ja kaikesta muustakin.
Harmi että niin monella muulla ei käy yhtä hyvä tsäkä anopin kanssa :/ itse en malttaisi odottaa, että mennään miehen kanssa joskus naimisiin ja saan kutsua tuota naista ihan oikeeksi anopiksi!
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tilanne muutu kun olette naimisissa. Nyt et ole vielä vienyt virallisesti anopin pikkukultaa, mutta kunhan häitä aletaan suunnitella, muutut kusipäähoroksi joka huijaa äidin pikku mussukkaa ja siihen loppuu tarinat ja ystävällisyys.
Ja ne lapsenkasvatusriidat...tai nätimmin sanottuna; näkemyserot, kuinka lasta kasvatetaan.
Arvasin että saan tällasen vastauksen jossain vaiheessa, en ehkä ois uskonut että heti ekana :D mieheni ei ole missään elämänsä vaiheessa ollut äidin pikku mussukka, ovat eläneet aika lailla omia elämiään jo pitkään. Miehen äiti odottaa myös häitä ja lapsenlapsia kuin kuuta nousevaa, tykkää minustakin kaikesta päätellen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tilanne muutu kun olette naimisissa. Nyt et ole vielä vienyt virallisesti anopin pikkukultaa, mutta kunhan häitä aletaan suunnitella, muutut kusipäähoroksi joka huijaa äidin pikku mussukkaa ja siihen loppuu tarinat ja ystävällisyys.
Ja ne lapsenkasvatusriidat...tai nätimmin sanottuna; näkemyserot, kuinka lasta kasvatetaan.
Koskaan ei ole hyvä miniälle: anoppi puuttuu liikaa tai ei hoida lapsenlapsiaan lainkaan.
Mulla ainakin on tosi mukava anoppi ja appi.
M54
Toivon, että lapsenkasvatuksessa miehen äiti pitää samaa linjaa kuin nyt: on hyvin ymmärtäväinen sen suhteen, miten itse haluamme elää eikä tuputa omia näkemyksiään. Ja jos yrittäisi tuputtaa, tiedän että mieheni uskaltaisi silloin sanoa asiasta.
Ap
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Miksei miniät ymmärrä, että kun kohtelevat anoppia paskasti, saavat samanlaista kohtelua. Ja toisinpäin. Mikä siinä on vaikeaa?
Sattuuhan noita, maanantaikappaleita. Vie "tekele" huoltoon, niin päivittävät anoppi 2.0. versioon. Saat takuulla takaisin kyräilevän, v*ttumaisen ja selkää puukottavan anopintekeleen, jonka napanuora poikaansa ei ole katkennut.
Onko kaikki miniät ihan tosi olleet anoppia kohtaan mukavia ja avoimia, ja silti saaneet vain kakkaa niskaansa? Miksi ihmeessä joku ei haluaisi tulla toimeen poikansa/tyttärensä puolison kanssa? Ap ihmettelee...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tilanne muutu kun olette naimisissa. Nyt et ole vielä vienyt virallisesti anopin pikkukultaa, mutta kunhan häitä aletaan suunnitella, muutut kusipäähoroksi joka huijaa äidin pikku mussukkaa ja siihen loppuu tarinat ja ystävällisyys.
Ja ne lapsenkasvatusriidat...tai nätimmin sanottuna; näkemyserot, kuinka lasta kasvatetaan.
Koskaan ei ole hyvä miniälle: anoppi puuttuu liikaa tai ei hoida lapsenlapsiaan lainkaan.
Tosi ikävää että tällaistakin on :/
Minulla on myös mukava anoppi ja appi. Emme kyllä ole vielä naimisissa miehen kanssa eikä lapsia ole mutta yllättyisin vähän jos nämä vanhemmat ihan hirveiksi muuttuisivat kuuden vuoden tuntemisen jälkeen :D
Eiköhän tilanne muutu kun olette naimisissa. Nyt et ole vielä vienyt virallisesti anopin pikkukultaa, mutta kunhan häitä aletaan suunnitella, muutut kusipäähoroksi joka huijaa äidin pikku mussukkaa ja siihen loppuu tarinat ja ystävällisyys.