Lue keskustelun säännöt.
Ahdistuneet!
21.12.2015 |
Millaisia paniikkihäiriön tai ahdistuksen oireita sinulla on?
Onko keinoja minkä avulla saat oireet pois/lievitettyä ja mikä taas pahentaa oloa?
Itsellä on näön sumentumista, pyörryttää ja huimaa, jaloissa voimattomuutta, puhuminen vaikeaa, palan tunne kurkussa, henkeä ahdistaa, korvissa suhisee, vatsa oireilee, väsyttää, ärtymystä , muisti pätkii, oksettaa.. Tämmönen pieni lista että yrittääpä siinä sitten ihmisten ilmoille mennä kun tuo olo iskee :( Kahvi ja väsymys pahentaa oloa. Lääkkeitä olen kokeillut, mutta kaikki ssri-lääkkeet teki olosta "tyhjän", ei sopinut yhtään.
Kommentit (14)
Itselläni ahdistus ilmenee lamaannuksena. Ajattelen vain sitä ahdistusta, enkä saa mitään aikaiseksi. Hyvä, jos vessassa jaksan käydä. Mietin vain jotain tulevaa tapahtumaa, joka ahdistaa ja ahdistun lisää. Lopulta alan äksyillä ja kiukutella. Monet tapaamiset olen jättänyt tämän takia väliin. Muutaman kerran olen vähän hyperventiloinut, mutta harvemmin. En siis mielestäni omaa klassista paniikkihäiriötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyhjässä nyppii se että on ihan sama kuoleeko vai elääkö, ei tunne tavallaan mitään. Kaikki on harmaata mössöä.
Minulla oli hetken tämä olo pois , sitten jouduin jälleen kiusaamisen kohteeksi työpaikalla ja tämä ph palasi kaksinkertaisena. Olen yrittänyt erilaisia rentoutua harjoituksia, mutta ei ole apua. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli nuorena tuota. Ainoa mikä toimi oli nopeavaikutteinen bentso, jota voi ottaa vain tarvittaessa, eli jos sellainen paniikkikohtaus tuntuu pukkaavan päälle. Masennuslääkkeet oli ihan täysin yhtä tyhjän kanssa, samoin beetasalpaaja. Nyt en ole enää 10 vuoteen tarvinnut onneksi mitään lääkkeitä, meni iän myötä itsestään ohi mun paniikkihäiriö.
Kuulostaa lohduttavalta, jos se iän myötä häviää. Olen tosin 28, että en mikään teini enää..
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ahdistus ilmenee lamaannuksena. Ajattelen vain sitä ahdistusta, enkä saa mitään aikaiseksi. Hyvä, jos vessassa jaksan käydä. Mietin vain jotain tulevaa tapahtumaa, joka ahdistaa ja ahdistun lisää. Lopulta alan äksyillä ja kiukutella. Monet tapaamiset olen jättänyt tämän takia väliin. Muutaman kerran olen vähän hyperventiloinut, mutta harvemmin. En siis mielestäni omaa klassista paniikkihäiriötä.
Kuulostaa hyvin tutulle :( Joutuu perumaan kivojakin menoja kun ahdistus käy sietämättömäks. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se avain on kuitenkin tulla toimeen tyhjän ja tylsän kanssa.
Niin, ei tässä taida vaihtoehtoja olla, jos ei keksi mitään muuta keinoa hallita ahdistusta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on hieman sama kuin kakkosella. Minulla on ahdistuneisuushäiriöiden joukkoon kuuluva posttraumaattinen stressihäiriö. Pystyn muuten elämään miltei normaalisti, mutta välillä (suunnilleen muutaman kerran päivässä) tulee vain niin kamala olo, että lamaannun aivan täysin. Vielä reilu puoli vuotta sitten se tapahtui niin, että pystyin vain lysähtämään lattialle ja itkemään keuhkoni pihalle, nykyään en kuitenkaan kykene enää itkemään, en missään tilanteessa. Nyt sitten jään vain kummittelemaan asuntooni, kävelen huoneesta toiseen tekemättä mitään ja yritän selvitä sen yli hengissä. Kun se menee ohi, jatkan tavallista elämääni.
En missään vaiheessa menetä tajua siitä, missä olen ja kuka olen, minulle se ei tapahdu niin dramaattisesti kuin tv:ssä näytetään. Muistan kyllä koko ajan, että olen nyt kunnossa ja turvassa, mutta ikävät muistot vain puskevat päähän niin voimallisesti, että hyvä jos siitä yhtenä kappaleena selviää. Kipu palaa yhtä voimakkaana, mitä se oli silloin. Aivoni jäävät junnaamaan niitä kohtauksia uudestaan ja uudestaan, yritän huutaa muistoilleni kaikki ne asiat mitä minun olisi silloin pitänyt huutaa, mutta kauhukseni huomaan, etten edelleenkään kykene sanomaan heille vastaan. He ovat enää vain varjoja muistoissani, ja he ovat siitä huolimatta tarpeeksi voimakkaita vaientaakseen minut. Kaikki se työ, minkä olen raatanut kyetäkseni näkemään itseni tasavertaisen arvokkaana, ihmisoikeudet ansaitsevana henkilönä, murenee palasiksi jalkoihini. Minä olen arvoton, minä ansaitsen sen, minulle saa tehdä niin ja minulle pitää tehdä niin, ja se on hyvä, sillä jos se ei olisi hyvä, niin silloinhan joku olisi tietysti tehnyt jotain. Mutta kukaan ei tehnyt mitään, vaikka kaikki näkivät, mitä oli meneillään.
"Minä vihaan itseäni", ja surullisinta siinä on se, etten edes vihaa itseäni. Minä vain olen ainoa asia tässä maailmassa, jota kohtaan minulla on oikeus ilmentää vihaa. Jos sanoisin vihaavani heitä, niin minua rankaistaisiin siitä, niin kuin silloin tehtiin. Joten minun on sanottava, että vihaan itseäni, sillä silloin minulle vain naureskellaan (sillä onhan se nyt aivan naurettavan huomionhakuista mainostaa vihaavansa itseään).
Sitten se menee ohi. Muistot ja niiden tuoma kipu hellittää, kykenen taas keskittymään ympärilläni oleviin asioihin. Kummittelen siinä hetken ja kerään itseäni, ja ryhdyn sen jälkeen mahdollisimman nopeasti tekemään jotain pitääkseni ajatukseni poissa ikävistä asioista. Yleensä, jos minulla on illalla nukkumaan mennessä huono olo, niin aamulla on jälleen hyvä olo, eli nukkuminen voi auttaa. Toisaalta joskus käyn nukkumaan hyvällä tuulella ja herään aivan sydänkuolleena. Yleensä aamut ovat minulle kuitenkin vaikeimpia, varsinkin muutama tunti heräämisen jälkeen. Illat ovat yleisestiottaen helpompia.
Kun onnistun pitämään huomioni jossakin selkeässä aiheessa, esim. opiskelussa, niin asiat ovat hyvin, mutta vain niin kauan kuin keskittymiseni säilyy. Vastaavasti, jos joudun tekemään jotain älyllisesti helppoa työtä, jossa ajatukset pääsevät vaeltamaan (esim. peseytyminen, tiskaaminen), niin paha olo on taattu, sillä jostain syystä pääni tuntuu oikein pyrkivät niihin ikäviin aiheisiin. Ulkona ihmisten ilmoilla oleminen on helppoa, sillä siellä on aina niin monia asioita, jotka automaattisesti vievät huomioni. Siitä ei kuitenkaan ole pitkäaikaseksi avuksi.
Huh todella inhottava. Itsellä myös tulee tuollaisia ahdistuksia ja sitten ne lievenee jos saa tekemistä missä ei pääse ajatus vaeltamaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi ahdistuksesta kärsivä. Oireina vatsakivut, sydämen tykytys, hikoilu, hengenahdistus, päänsärky, palan tunne kurkussa jne.. iltaisin pahimmillaan ja nukkumaanmeno ahdistaa todella pahasti. Lääkäri määräsi Triptyliä masennukseen ja univaikeuksiin, mutta olen lukenut kokemuksia että joillain vaan lisää ahdistusta kyseinen lääke.
Mulla ainut mikä on auttanut on kiinalainen akupunktio. 2-3 kertaa riittää jo olon tasaamiseen, eikä tule ahdistuksia kotioloissa olenkaan - eikä välttämättä edes sos. tilanteissakaan tarvitse turvautua rauhoittaviin.
Uusin hoidon n. 4-6kk välein.
Muuten d-vitamiinin puutos, b12 vitamiinin puutos sekä kilpirauhasen ja lisämunuaisen vajaatoiminnat aiheuttavat ahdistuneisuushäiriöitä. Nuo arvot kannattaa käydä labrassa tarkistamassa.
Itseltä mitataan pian ensimmäistä kertaa tuo d-vitamiini arvo...saa nähdä mitä se näyttää.
t. yksi yleisestä ahdistuneisuuhäiriöstä ja paniikkihäiriöstä kärsivä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut aika samanlaista kuin ap:lla. Pahimmasta on kulunut kohta 10 vuotta. Silloin yritin vain pysyä hengissä kohtausten aikana, istuin usein yksin kotona pimeässä ja pidin esim. tuolin jalasta kiinni, että pysyisin "tämänpuoleisessa". Minä olen selviytynyt myös ajan kanssa. Pysyttelin n. vuoden omissa oloissani pienessä asunnossani, sillä sosiaaliset kontaktit ahdistivat liikaa, kaupassa käynti jäi usein tekemättä. Minua helpotti lopulta se, että pääsin yllättäen opiskelemaan, jonne olin hakenut juuri ennen kuin sairastuin. Opiskelu toi mulle uusia ihmisiä elämääni, joilla ei ollut valmiita odotuksia ennestään ja he oppivat tuntemaan minut sellaisena kuin olin nyt. Eivät kaikki vanhatkaan ystävät hävinneet, he ymmärsivät kyllä hiljaiseloni, mutta muutamista ystävistä jotka putosivat pois elämästäni voin nyt sanoa, että ehkä se oli ihan hyvä niin.
En ole käyttänyt mitään lääkkeitä sillä lääkkeiden käyttö ahdistaa minua liikaa. Olen oppinut ajan kanssa mitä tilanteita mun kannattaa edelleen välttää. Tärkeintä mitä olen oppinut on ehkä se, että kannattaa vaan olla rehellinen itselleen ja läheisilleen heikkouksistaan, niin heti on helpompi olla. Tsemppiä sulle ap, toivottavasti suakin helpottaa ajan kanssa.
Kiitos teille viesteistä! Juuri tälläinen vertaistuki helpottaa oloa edes hieman. En ole aivan yksin olojeni kanssa :( Toivon että tämä joskus lähtisi parempaan suuntaan. Ap
Mulla oli nuorena tuota. Ainoa mikä toimi oli nopeavaikutteinen bentso, jota voi ottaa vain tarvittaessa, eli jos sellainen paniikkikohtaus tuntuu pukkaavan päälle. Masennuslääkkeet oli ihan täysin yhtä tyhjän kanssa, samoin beetasalpaaja. Nyt en ole enää 10 vuoteen tarvinnut onneksi mitään lääkkeitä, meni iän myötä itsestään ohi mun paniikkihäiriö.