Rupeaa todella ärsyttämään jatkuva ihmettely jaksamisestani!
Aina joku on kysymäsää miten minä muka jaksan..
meillä neljä lasta,koira,kissa ja talo..huolehdin sairaista ikääntyvistä vanhemmistani..
olen perusiloinen,siivoan kodin ja laitan ruoat..jo se että aion tehdä jouluruoat itse aiheuttaa ihmettelyä ja kauhistelua.
"Miten sää jaksat kaiken" ja "ollan kyllä tosi huolissaan teistä"
Kun minä vaan jaksan ja touhuan mielellään..mitä enemmän touhua ja tekemistä sitä iloisempi ja energisempi olen!
On ihan huono omatunto kun en kerran väsy enkä kaihda haasteellisia päiviä.
"onnellisimmat ihmiset vähän haiskahtavat päivän jälkeen"
Kommentit (21)
No ei minusta tuossa ole mitään ihmeellistä, peruselämää. Puuhakasta toki :)
Sä nyt vaan oot vähän parempi ihminen kun osa meistä.
Kun mulla oli henkisesti vaikeaa, touhusin kaiken aikaa, ettei olisi aikaa ajatella mieltä raskaasti painavia asioita. Kun stressi pikkuhiljaa helpotti, vähensin touhuamista ja uskalsin alkaa ajatella mieltäni painaneita asioita eikä ollut enää pakkomieltä touhottaa ja touhottaa. Ylisuorittamiseen on helppo paeta.
Hyvä. Nykynaiset eivät yleensä tajua paikkaansa, toisin kuin ap. Nykynainen valittaa töistä, työkavereista, säästä, huomion vähyydestä, väsymyksestä, mikä johtaa seksittömyyteen, tungoksesta shoppailureissuilla, toisten lapsista, kuntosalilla treenaavista toisista naisista... Sitten lipitetään viiniä ja sössötetään iltaisin Sinkkuelämää-sarjaa tuijottaen.
Eli hattu päästä ap:lle.
No ei tää ole mitään ylisuorittamista..touhuan päivät ja nukun yöni hyvin..tuntuu vaan että jaksan touhuta ja puuhata..olen kaiken ylimääräisen karsinut et en lasten kanssa touhota ylimääräistä vaan hoitelen ne perusasiat hyvin ja ulkoillaan ja syödään ja kaikki ihan normit..
en väitä olevani mitenkään parempi ihminen vaan touhuan ne ihan normaalit jutut ja sitten kaikki kauhistelee mun jaksamistani..
tuntuu että pitäiskö sitä sitten oikein valittaa ja ruikuttaa jaksamistaan niin ihmiset jättäisi rauhaan..
Vierailija kirjoitti:
No ei tää ole mitään ylisuorittamista..touhuan päivät ja nukun yöni hyvin..tuntuu vaan että jaksan touhuta ja puuhata..olen kaiken ylimääräisen karsinut et en lasten kanssa touhota ylimääräistä vaan hoitelen ne perusasiat hyvin ja ulkoillaan ja syödään ja kaikki ihan normit..
en väitä olevani mitenkään parempi ihminen vaan touhuan ne ihan normaalit jutut ja sitten kaikki kauhistelee mun jaksamistani..
tuntuu että pitäiskö sitä sitten oikein valittaa ja ruikuttaa jaksamistaan niin ihmiset jättäisi rauhaan..
Ei tartte ruikuttaa mut ei tartte retostella.
Toisen lapsen jälkeen nimittäin se kauhistelu alkoi niin että teki pahaa kertoa että meille tulee vauva vaikka oli toivottu ja meidän oma yhteinen päätös!
"Voi kamala" "Miten te mainaatte jaksaa" "Oootte te hulluja" "Kai te teette jo abortin"
"Miten sää nyt jaksat tehdä mitään" "Jätä nyt ruoat laittamatta"
Kun ei tulisi mieleenkään valittaa tästä mukavasta ihanasta täydestä elämästä..
Tuntuu että akikki valittaa ja nurisee ja on väsyneitä,ei kai kaikkien solidaarisuuden nimissä tarvi olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei tää ole mitään ylisuorittamista..touhuan päivät ja nukun yöni hyvin..tuntuu vaan että jaksan touhuta ja puuhata..olen kaiken ylimääräisen karsinut et en lasten kanssa touhota ylimääräistä vaan hoitelen ne perusasiat hyvin ja ulkoillaan ja syödään ja kaikki ihan normit..
en väitä olevani mitenkään parempi ihminen vaan touhuan ne ihan normaalit jutut ja sitten kaikki kauhistelee mun jaksamistani..
tuntuu että pitäiskö sitä sitten oikein valittaa ja ruikuttaa jaksamistaan niin ihmiset jättäisi rauhaan..
Ei tartte ruikuttaa mut ei tartte retostella.
Miten mää retostelin?
Täällä se kauhistelu alkoi kun erosin ja olen nyt neljän lapsen yh. Eivät ihmiset tajua miten nyt jaksan paljon paremmin. :) Huono liitto ja täysin vätys mies sitä energiaa eniten vei. Jouluakin olen laittanut vähän kerrallaan, laatikot on valmiina pakkasessa jne. :)
Vierailija kirjoitti:
No ei tää ole mitään ylisuorittamista..touhuan päivät ja nukun yöni hyvin..tuntuu vaan että jaksan touhuta ja puuhata..olen kaiken ylimääräisen karsinut et en lasten kanssa touhota ylimääräistä vaan hoitelen ne perusasiat hyvin ja ulkoillaan ja syödään ja kaikki ihan normit..
en väitä olevani mitenkään parempi ihminen vaan touhuan ne ihan normaalit jutut ja sitten kaikki kauhistelee mun jaksamistani..
tuntuu että pitäiskö sitä sitten oikein valittaa ja ruikuttaa jaksamistaan niin ihmiset jättäisi rauhaan..
Pitää! Parasta on pyytää apua, jolloin kukaan ei takuulla ota mitään yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä se kauhistelu alkoi kun erosin ja olen nyt neljän lapsen yh. Eivät ihmiset tajua miten nyt jaksan paljon paremmin. :) Huono liitto ja täysin vätys mies sitä energiaa eniten vei. Jouluakin olen laittanut vähän kerrallaan, laatikot on valmiina pakkasessa jne. :)
No ymmärrän sua ihan hyvin..vaikka nyt ihan kohtuullinen mies mulla onkin..se on just miehen suku joka aina on huokailemassa ja kauhistelemassa ja mies on siltä suvulta perinyt ton perus valivali luonteensa!
Oletko kysynyt suoraan, että miksi kauhistellaan? Voiskos olla näinkin, että ulkopuolinen näkee sun käytöksessä väsymisen merkkejä vaikka itse ne kiellät? Joidenkin kohdalla väsymys ja masennus nimenomaan ilmenevät jatkuvana viipottamisena, siinä että ihminen on lyhytjänteinen ja hänen on mahdoton istua paikoillaan. Vaikka se itsestä tuntuisi energiseltä, niin muut voivat nähdä että tuolla tyypillä alkaa pikkuhiljaa päässä piiputtaa.
Että kysy näiltä ihmisiltä, että mistä he ovat huolissaan. Eivät ihmiset tyhmiä ole, heilläkin on voinut olla samanlaisia kausia elämässään ja he voivat olla huolissaan ihan sen oman elämänkokemuksensa perusteella.
Teet muihin verraten enemmän ja tekemisesi korostavat näille kauhistelijoille sitä, että he tekevät vähemmän. Tämä suomalainen suorittajamentaliteetti nyt on tota: alitajuntainen ajatus siitä, että eniten tekevä olisi jotenkin parempi. Sitä sitten ihmetellään, koska itse ei ylletä samaan. Hienoa, että sinulle tekemisesi ei aiheuta ongelmaa - kuulostaa hyvältä :) Minulla on ystävä, joka touhuu vielä sinuakin enemmän ja saa osakseen aina ihmettelyä. Oma perusluonteeni on aivan toisenlainen. Jokainen tyylillään ja ystäväni onkin sanonut, että hän nauttii kovasti puuhastelusta, eikä osaisi olla niitä tekemättä. Minä nautin taas omasta tavastani ja se on hyvä niin. Tärkeintä on, että jokainen tekee omalla tyylillään.
Särähti korvaan tuo "en lasten kanssa touhota ylimääräistä". Ehkä voisit vähän hellittää niistä muista tekemisistä ja olla vähän enemmän lasten kanssa?
Mikäpä siinä, jotkut on luonnostaan keskivertoa energisempiä. Ihmettelijät ei ehkä tätä vaan tajua.
Olet onnekas, ap, anna mennä vaan!
Terve ihminen ja jossain määrin sairaskin jaksaa ihan hirveästi silloin kun elämä vaatii jaksamaan. Sitten kun on helpompaa, ei välttämättä vaan jaksa. Tai sen vaikean jälkeen sitten tuleekin tarve hengähtää hetki ennen uusia jaksamisia.
Käytkö töissä?
Kotitöitä on työssäkäyvilläkin työmatkojen lisäksi. Pakko on jaksaa, kun ei ole vaihtoehtoja.
Juu siis olen kysynyt ja kertonut että tää jatkuva huolestuneisuus rupee vähän vituttamaan kun on varmaan sellaisiakin ihmisiä oikeasti tässäkin suvussa joista voisi olla huolissaan..
auttaisivat sitten jotenkin mutta kun se on sitä ihmettelyä ja huokailua!
Tai auttaisivat vanhempiaan tai mitä vaan mutta isompi ihanuus tuntuu olevan se meidän tilanteen äimistely vaikka mitään huolehdittavaa ei ole..
hyvin jaksetaan ja ollaan reippaita ja iloisia mutta vain se että jaksan mainiosti tehdä kaikki kotihommat ja halutaan vauvoja ja pitää eläimiä jaksaa ihmetyttää..
ihan kuin meidän asiat kuuluisi muille!
Ja tarkoitin tolla et en touhota lasten kanssa ylimääräistä että en raahaa niitä jokaiseen "Vauvoille varvas jumppaa kurssille" vaan ollaan tässä kotona ja touhutaan pihapiirissä..maalla kun ollaan..
Tuntuu että ihmisillä kiristää helposti NIIN pienet asiat joista selviää TEKEMÄLLÄ!!!
Joskus tulee päiviä että porukat tarttis apua ja lapset nurisee ja keli on kamala ja sata asiaa tehtävänä ja neuvolaankin pitäs keretä mut sitten vaan tehdään!!Se on se yksi päivä muiden joukossa?!
Vierailija kirjoitti:
Käytkö töissä?
Kotitöitä on työssäkäyvilläkin työmatkojen lisäksi. Pakko on jaksaa, kun ei ole vaihtoehtoja.
No en käy..enkä ole sinun tekemisiäsi mitenkään arvostellut enkä omiani kehunut..?
Kysyin vaan et onko muita joiden tekemisiä jaksetaan jatkuvasti seurata ja luupata?!En ole töissä ja siksi pääsen helpommalla..koko päivä aikaa rauhassa tehdä näitä omia juttujani!
Et onko muita äitejä jotka mielellään touhottavat ja tykkäävät menosta ja meiningistä ja joiden energiaa jatkuvasti kauhistellaan?
Jaksan mainiosti lasten kanssa touhuta ja leikkiä..auttaa läksyissä..hoitaa vauvan ja niin lapset kuin eläimetkin ovat oikein tyytyväisiä..myös mies on ihan perustyytyväinen..