Lue keskustelun säännöt.
miksi hitossa oon ihastunut mieheen, joka...
19.12.2015 |
...ei ole millään mittarilla parempi, eikä edes lähelläkään samaa tasoa kuin oma komea, hyvävartaloinen ja mukava mieheni! Silti ajattelen tätä toista, ja en ymmärrä miksi hitossa. Puhukaa mulle järkeä!
Kommentit (15)
Koska geenisi kertovat sinulle niin. Niillä ei ole älyä, ne vain ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin tuohon nyt järjen puhuminen auttais.
Teillä on kemiaa...selittää kaiken..eihän kukaan mieskään ole missin kanssa jollei missin kanssa ole kemiaa
Naisen täytyy valita; täydellinen mies järkiliitossa tai paskiainen tunteisiin perustuvassa liitossa.
Vääriin ihmisiin ihastuminen on pyllystä. Tai ihastuminen ylipäätään on pyllystä. Ei jaksa naurattaa kun ihastuu ihmiseen, joka ei oikeastaan ole omaan mieleen, mutta joku siinä viehättää. Unohtamatta tietenkään sitä, että kaiken järjen mukaan mitään mahdollisuutta saada kyseistä ihmistä ei ole olemassa.
Terveisin Naispelko22
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käykö ap:lle näin usein? Jotkut ihastuu ihan vain sen tunteen takia. Omassa suhteessa ei ehkä ole enää sitä alkujännitystä ja -huumaa, ja se tunne on se jota kaipaa. Kohteet vain vaihtuu.
Vierailija kirjoitti:
Teillä on kemiaa...selittää kaiken..eihän kukaan mieskään ole missin kanssa jollei missin kanssa ole kemiaa
Ilmeisesti niin. Pidin tätä miestä täysin harmittomana työkaverina, enkä osannut varoa. Yhtäkkiä ihastuin, vaikkei ole komea, hyvä kuuntelija kylläkin. Nyt en saa pois mielestä. Ärsyttää ja ahdistaa. Mikä neuvoksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on kemiaa...selittää kaiken..eihän kukaan mieskään ole missin kanssa jollei missin kanssa ole kemiaa
Ilmeisesti niin. Pidin tätä miestä täysin harmittomana työkaverina, enkä osannut varoa. Yhtäkkiä ihastuin, vaikkei ole komea, hyvä kuuntelija kylläkin. Nyt en saa pois mielestä. Ärsyttää ja ahdistaa. Mikä neuvoksi?
Sun täytyy panna sen kanssa niin kauan, että kyllästyt siihen.
t. hyväkuuntelijamies
Ensimmäinen vakava suhteeni oli miehen kanssa, joka oli ulkonäöltään 5/5. Silti olin aina jotenkin vaivaantunut hänen seurassaan, tunnelma oli jokseenkin kireä enkä oikein voinut "rentoutua" ja olla täysillä oma itseni.
Nykyinen aviomieheni on ehkä muiden asteikolla ulkonäöltään varmaan jotain 3/5, isokokoinen, hieman kömpelö ja .. karskinnäköinen kasvoiltaan. Mies itse on hyvin lempeä, hellä, huumorintajuinen ja rento. Voin olla täysin oma rento itseni, arjessa on naurua ja komiikkaa. Itse näen miehessäni komean ja turvallisen nallekarhun.
Pointtini oli, että omasta kokemuksesta ulkonäköön ihastutaan, mutta sisimpään rakastutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käykö ap:lle näin usein? Jotkut ihastuu ihan vain sen tunteen takia. Omassa suhteessa ei ehkä ole enää sitä alkujännitystä ja -huumaa, ja se tunne on se jota kaipaa. Kohteet vain vaihtuu.
Täytyy myöntää, että ennenkin olen ihastunut työkaveriin "tahtomattani". Haluaisin päästä tästä taipumuksesta eroon! Mikähän auttaisi? Olen ihan nätti ja seksuaalinen, joten ikävä kyllä saan nyt tältäkin mieheltä vastakaikua, vaikka haluaisin lopettaa koko flirttailun, mutta mies on alkanut piirittämään ja kiusaus kasvaa...
Kiva kuulla että olet ihastunut minuun.
Minullakin on tunteita sinua kohtaan.
Jutellaanko tästä asiasta lisää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ihastus alkoholisoitunut renttu, ns. "jännämies"?
Vierailija kirjoitti:
Kiva kuulla että olet ihastunut minuun.
Minullakin on tunteita sinua kohtaan.
Jutellaanko tästä asiasta lisää?
No eikö sua tosiaan häiritse, että olen varattu. Sinä olet vain arjen piristys, ja mieheni aina etusijalla! Luulisi, että haluat vapaan naisen kerta itsekin oot sinkku?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko ihastus alkoholisoitunut renttu, ns. "jännämies"?
Ei, vaan päinvastoin! Kiltti, hyvä kuuntelija, aika feminiininen, hoikka, vähän ujo. Oma mies maskuliininen ja komea.
Joku siinä vetoaa kumminkin. Mikä?