Lue keskustelun säännöt.
Omat vanhemmat hävettää!
23.04.2007 |
Olen hieman yli kolmekymppinen perheenäiti. Olen jo useita vuosia miettinyt, miksi minä häpeän edelleen omia vanhempiani. Minusta mun vanhemmat on äärettömän sivistymättömiä,tyhmiä ja vanhanaikaisia
(kummallakaan ei ole kummoista yleissivistystä tai koulutusta). Lisäksi äitini on vammainen. Mä luulin teini-iässä, että kasvaessani aikuiseksi, pystyisin hyväksymään äiti vammaisuuden ja pitämään sitä merkityksettömänä sivuseikkana, mutta näin ei ole tapahtunut. Inhoan äitiäni. Minulla ei yksinkertaisesti ole mitään juteltavaa hänen kanssaan. Käyn vanhempieni luona kylässä ja soitan heille pelkästään siksi, että se on velvollisuuteni, koska olen heidän lapsensa. Lisäksi haluan, että lapseni tapaavat isovanhempiaan ja saavat nauttia heidän seurastaan. Tiedän, että äiti rakastaa minua hyvin paljon ja olen hänelle kaikki kaikessa. Hänen sosiaalinen elämänsä on hyvin rajoittunutta vammaisuuden vuoksi ja siksi hän on ripustautunut minuun. Keskustelumme äitini kanssa ovat yleistä sanahelinää säästä, lasten touhuista, tulevista tai olleista juhlapyhistä jne... Isäni kanssa en keskustele juuri mistään!
Minun on hyvin vaikea nauttia niistä sosiaalisista tilanteista, joissa olen yhdessä vanhempieni kanssa. Muun muassa omissa häissäni häpesin silmät päästäni ja myös mieheni häpesi, vaikka ei ole koskaan sitä myöntänyt ääneen (on sen verran korrekti anoppiaan ja appiukkoaan kohtaan). Vanhempani ovat hyväntahtoisia ja tiedän heidän rakastavan minua ja perhettäni hyvin paljon. En ole löytänyt tilanteeseen mitään ratkaisua. Minä vaan inhoan vanhempiani, enkä voi sanoa rakastavani heitä. Olen yrittänyt ajatella positiivisesti, että vanhempani ovat ihan tavallisia, iloisia ja hyväntahtoisia " hölmöjä" , kuten monen muun vanhemmatkin. En kuitenkaan kykene kuin negatiiviseen ajatteluun...
Kiitos, kun sain avautua täällä ja anteeksi...
Kommentit (22)
eivätkö he osaa keskustella , käyttäytyvätkö juntisti, pukeutuvatko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempani on peruskoulun käyneitä, nälän opettamia, kuten he itse sanovat. He ovat kilttejä ja kunnollisia ihmisiä ja haluavat lapsilleen parasta ja ovat saavuttaneet elämässä, ainakaan koulutukseensa nähden, hyvän elintason (isohko asunto, kesämökki, auto, vene, jne.), mutta ongelma on, etteivät he osaa yhtään käyttäytyä! Heillä ei ole pätkän vertaa yleissivistystä ja ainoat ulkomaanmatkat ovat Tallinnaan ja Ruotsin risteily. Mieheni suku on kaikki korkeakoulutettuja ja käyttäytyvät sulavasti. Omat vanhempani erottuvat juhlissa karskeilla kommenteillaan tai eivät puhu mitään, vastailevat ykskantaan, eivät osaa seurustella puhumattakaan " viihdyttää" muita vieraita.
ulaisista kertoo vaikka valmistuneensa, niin he voivat tokaista, että jaa, ei meijjän aikaan kouluja käyty, nälkä opetti. Sen sijaan, että he onnittelisivat. Kerron äitini oli kysynyt joltain, mikä on filosofianmaisteri, että mitäs se sitten tekköö? Voi luoja. Onneksi kauppatieteenmaisteri (minä) ja lääkäri (mieheni) eivät ole heistäkään niin erikoisia, tosin esim. yritystä, missä työskentelen, äitini ei muista!!
ihan kauheaa, nyt hävettää, ap myös otan osaa!
Nehän voi tehdä aika paljon eri asioita. On se kumma, kun aikuisen täytyy hävetä vanhempiaan kuin joltain teiniltä vois odottaa.
Suurimmalla osalla on ihan kouluttamattomia, tai matalasti koulutettuja vanhempia. Kyllä ihmiset ymmärtää. Ennemmin häpeäisin jotain koulutettuja jotka pitävät itseään parempina kuin muut vain koulutuksen takia. Ei se koulutus takaa sivistystasoa. Eikä vammaisuus ei ihmisarvoa vähennä yhtään. Ihminen voi olla sydämestään kultaa. Lisäksi pienet kotiympyrät varmasti latistavat kenen tahansa ajatusmaailmaa, mutta ei se järkeä silti päästä vie.
Ja jos jotain nyt niin häiritsee valtavasti omien vanhempien käytöstavat ja elämä, onko heidän kanssaan sitten pakko seurustella sitä pakollista enempää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis ap vastaa: omat vanhempani ovat tuppisuita ja molemmat taitavat pelätä sosiaalisia tilanteita. Eivät juurikaan poistu kotoaan. Eivät ole ikinä käyneet ulkomailla tai ylipäätänsä edes lomailleet Suomessa. Eivät juurikaan katso tv:tä. Eivät todellakaan osaa käyttää internettiä tai lähettää tekstiviestiä ( ja vanhempani eivät ole edes vielä 60-vuotiaita). Asuvat maalla ja käyvät kaupungissa ehkä kaksi kertaa vuodessa. Eivät käy koskaan ulkona syömässä. Eivät omista pankkikorttia. (Tätä listaa voisi jatkaa loputtomasti). He ovat ikään kuin " irrallaan tästä maailmasta" , koska elävät niin vanhanaikaisesti, ettei heidän kanssaan voi juurikaan mistään keskustella. Vanhempani eivät ikinä ole näyttäneet tunteitaan. Molemmat tuntuvat saaneen kasvatuksen, ettei omista tunteista puhuta, vaan ne kätketään.
En häpeä heidän ulkoista olemustaan taikka pukeutumistaan.
Isäni on alkoholisti ja äitini on työkyvyttömyyseläkkeellä mielenterveysongelmien takia.
Mutta äitini on aina ollut heikkolahjainen. Varmaan synnytyksen aikainen hapenpuute on aiheuttanut jotain ongelmia...
Mutta äidilläni ei ole minkäänlaisia sosiaalisia taitoja. Ei häpeile mitään ihmisten ilmoilla. Ei hoida hampaitaan. Pukeutuu miten sattuu. On hyvin suorasukainen puheissaan, puhuu paljon omista asioistaan. Mun keskustelut äidin kanssa on aika vähissä. Tuntuu ettei hän ole kiinnostunut minusta tai perheestäni. Ei ainakaan osoita mielenkiintoa, jos jotain yritän kertoilla.
Isä sitten on oma lukunsa. On hävetty monta kertaa...
Mutta niin mäkin ajattelen, että velvollisuudsta käydään kylässä. Välillä kadehdin tuttavien normaaleita vanhempia. Mutta kai kaikilla on " ristinsä" .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isääni lähinnä häpeän. Hänellä on tapana sanoa " asiat niinkuin ne on!" Esimerkiksi kännykät ovat turhia kapistuksia, vaikka nyt hänkin on joutunut pakosta sellaisen hankkimaan. Hän ei ymmärrä että puhelinliittymä myydään erikseen puhelimen kanssa. Soitti Elisalle kiukkuisen puhelun, kun kännykkä ei toiminut (siis itse sössinyt sinne jonkun soitonsiirron päälle).
Tekstiviestit on niitä varten, jotka haluaa " sättäillä telkkarissa"
Ylpeilee sillä, että ei ole koskaan koskenut tietokoneeseen.
Autoa ei huolleta eikä pestä, koska " auto on käyttötavara ja sillä kuuluu ajaa, eikä elvistellä" Silti vaihtaa autonsa uuteen (siis todellakin täysin uuteen) noin vuoden välein, kun entinen alkaa olla sietämättömän paskainen. Menettää vaihdossa valtavat rahat, kun vie törkyisen auton vaihtoon, ei viitsi edes pesettää...
Silti kehuu säästäväisyydellään, esim samoja vaatteita pidetään, kunnes ovat puhki.
Oli hyvin tuohtunut, kun vihreät pääsi hallitukseen: " ne on niitä terroristeja, huumehörhöissään kettuja päästävät vapaaksi, saunan taakse semmoiset"
Listaa voisi jatkaa loputtomiin...
mun mutsi on supervalittaja, sen parempi mitä kovemmin kolottaa, eikä ikinä oo varaa mihinkään(ja kuitenkin on). valivalivalivali vuodesta toiseen sama valitus, en juuri ole tekemisissä heidän kanssaan...jos menemme heille niin korkeintaaan parin päivän päästä on pakko lähteä kotiin, ei vaan kestä sitä valitusta.
isä on sitten oma lukunsa..
ehkä tämä kaikki johtuu savolaisuudesta ;)))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä en oikein ymmärrä että mitä hävettävää sinulla on jos äiti on vammainen? ensinnäkin sehän on äitisi joka on " vääränlainne" , kukapa siitä sinua syyttäisi. ja toisekseen mitä kukaan vammoilleen mahtaa?
näiden muiden kanssa pientä armeliaisuutta peliin. ihmiset on erhetyväisiä, puhuvat läpiä päähänsä eikä niillä ole tilannetajua. jokainen tietää että sellaisia ihmisiä on olemassa. miksi pitäisi esittää että on kotoisin kultivoituneesta sivistysperheestä jos ei ole? voisin veikata että jäljet vie oman itsetunnon rakentumiseen. kannattaa ihan oikeasti miettiä.
juu, tiedän mistä puhun. oma isäni on aivovammainen ja puhuu ihan mitä sylki suuhun tuo: tyyliin oletpas sinä pulskassa kunnossa saattaa tokaista jollekin ihan tuntemattomalle. ja äitini on autuaan tietämätön kaikesta nykyajan menosta ja puhuu aika hassuja. mutta kultaisia ja rakkaita ovat. ei siinä sen kummempaa. ja olen ylperä heistä ihan muiden juttujen perusteella kuin näiden ulkokohtaisten seikkojen.
Köyhistä oloista molemmat lähtöisin, kouluja ei paljon käyty mutta hyvin ovat pärjänneet elämässään! Sydämen sivistystä on kyllä sitäkin enemmän, hyvät arvot ovat minullekin opettaneet.
Isäkin yli 70-vuotiaana hankki elämänsä ensimmäisen tietokoneen ja on nyt käynyt kursseilla opettelemassa sen käyttöä. Matkapuhelinta on käyttänyt jo 70-luvulta lähtien (joo-o niitä ensimmäisiä raahattavia malleja joissa ensin soitettiin keskukseen joka sitten välitti puhelut eteenpäin).
Se taitaa olla niin, että kehityksen mennessä eteenpäin jäljessä tulevat sukupolvet aina jossain määrin häpeävät edellistä sukupolvea... usko vain ap, se on sinullakin edessä omien lastesi kanssa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai koulutuksen ja sivistyksen puutetta.
Munkin vanhempani ovat vaan kansakoulun käyneitä mutta en silti ole niitä ikinä sentään hävennyt! Niin röyhkeä en sentään ole.
Äitikin olisi mielellään opiskellut jos vaan olisi mahdollisuuksia ollut. Silloin ei ollut. Oli pakko menä nuorena töihin.
Olisi kyllä ap:llä ja monella muullakin syytä katsoa peiliin. Pelkkä vammaisuus ja koulutuksen puute ei ole mikään syy häpeälle ja syrjimiselle. Alkoholismi ja väkivaltaisuus ovat sentään pahempia vikoja.
Mieti jos vanhempasi yrittäisivät esittää " hienompaa" ja sivistyneempää kuin ovatkaan...sitä vois jo hävetäkin.
t. filosofianmaisteri, jolta aika moni on kysynyt että mit se tarkoittaa :)
Vierailija:
ulaisista kertoo vaikka valmistuneensa, niin he voivat tokaista, että jaa, ei meijjän aikaan kouluja käyty, nälkä opetti. Sen sijaan, että he onnittelisivat. Kerron äitini oli kysynyt joltain, mikä on filosofianmaisteri, että mitäs se sitten tekköö? Voi luoja. Onneksi kauppatieteenmaisteri (minä) ja lääkäri (mieheni) eivät ole heistäkään niin erikoisia, tosin esim. yritystä, missä työskentelen, äitini ei muista!!ihan kauheaa, nyt hävettää, ap myös otan osaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkä viestistäni ei tullut tarpeeksi ilmi, se että isässäni häpeän sitä moukkamaista käytöstä, että omat mielipiteet huudetaan lujaa julki, muiden näkemyksille ei anneta mitään sijaa, vaan ne ohitetaan.
Erilaisuus ja esim kaikki tavalliseen kehitykseen liittyvät tekniset vimpaimet, uudet puolueet, muoti-ilmiöt otetaan vastaan suurena henkilökohtaisena loukkauksena. Ja kaikki ihmiset, jotka näitä asioita käyttävät tai edustavat ovat häntä henkilökohtaisesti vastaan.
Ja kaikki asiat hoidetaan todella tökerösti ja joka asiassa tarvitsee täysin asiaankuulumattomasti rehvastella. Sääliksi käy kaikki asiakaspalvelijoita, jotka joutuvat isäni kanssa tekemisiin pankissa, vakuutustoimistossa, kaupan kassalla, yms (isäni on mm pitänyt kassaneidille puhuttelun, koska hän oli ystävällisesti kysynyt onko isälläni plussakorttia)
TÄmä ei mielestäni liity edes mitenkään ikään. Kyllä muut ihmiset täytyy ottaa huomioon ja välttää äärimmäistä itsensä ja mielipiteidensä korostamista oli ikä mikä tahansa.
18 ja 19: Kyllä minä häpeänkin itseäni. Olen vain miehelleni uskaltanut ääneen tunnustaa, että häpeän ja inhoan vanhempiani. Muutoin en todellakaan uskalla puhua kenellekään asiasta (paitsi tällä tavoin nimettömästi), koska voiko juurikaan mitään kauheampaa ajatella, kuin että inhoaa omia vanhempiaan. Näin minä vaan ajattelen, enkä voi ajatuksiani muuttaa. Kuten alkuperäisessä viestissäni sanoin, niin olen yrittänyt suhtautua positiivisesti vanhempiini ja heidän ominaispiirteisiinsä. Olen koko elämäni yrittänyt ymmärtää heitä ja rakastaa heitä, mutta kun se ei vaan onnistu.
Ja kuten joku viestissään kirjoitti, niin voihan se olla niin, että mun omat lapset häpeää minua sitten joskus :)
Ois kannattanu ottaa mies vähän " huonommasta" perheestä, niin ei tarvis miettiä mitä mies ja tämän suku ajattelee vanhemmista. Sääliks käy vanhempia, jotka haluaa lapselleen vaan hyvää ja lapsi häpeää tai inhoaa heitä.
Vai miltä kuulostaa käytökseltään ylilääkäri, joka haluaa olla aina keskipisteenä seurassa, huutaa ylinnä eikä kuuntele muita. Tai hissukka biologi, joka ei osaa sanoa mitään missään sosiaalisessa tilanteessa, introvertti älykkö, joka ei osaa ns. smalltalkkia, mutta sammalista puhuu silmät ja korvat täyteen? Entä nais-FM, joka huppelissa ollessaan yrittää iskeä tyttärensä poikakavereita??? Tai ekonomi-isä, jonka pakkomielteenä on luennoida kaikille poikansa kavereille jostakin " tieteellisestä aiheesta" tai haalia juhlissa runonlausunnalleen ym. esiintymiselleen yleisöä? Tiedän myös akat. pariskunnan, joka elää kurjista kurjimmin likaa tihkuvassa asunnossa, koska ovat niin osaamattomia, etteivät osaa siivota kunnolla, eivätkä piheinä viitsi ostaa palvelua ulkopuoliseltakaan.....
Kyllä tällaisiakin vanhempia häpeää. Minusta tuntuu, että näitä ongelmia syntyy juuri silloin, kun oma itsetunto perustuu pelkälle koulutukselle. Omat vanhemmat ovat kansakoulun käynyttä suurta ikäluokkaa (suurin osa on) ja itse on sen ikäluokan tyypillinen lapsi: suvun ensimmäisiä ylioppilaita ja akateemisia. Kotona ollaan kasvettu katsomaan koulutusta ja akateemisia ihmisiä ylöspäin. Akateemisen koulutuksen saatua on iskostunut itsetuntoon, että Tässä Ollaan nyt Jotakin ja ruvetaan häpeämään omia vanhempia metsäläisjuntteina. koska itse koitetaan elää elämää kuin Stockmannin kuvastossa ja ollaan " hienoja" . Omat vanhemmat eivät kuulu tähän kuvaan junttimurteineen ja tapoineen...
Toivottavasti kaikilta löytyy sydämen sivistystä, koska mikään yliopisto ei sitä opeta kenellekään. Sivistyneistä sivistyneinkin saattaa olla besserwisseröivä moukka ja tavistallaaja maailman rehellisin, aidoin ja ihanin luonne. Meitä kaikkia löytyy joka kelkkaan, erilaisuushan on rikkautta.
Löysin tän keskustelun, ja jotenkin helpottavaa kuulla, että muillakin on tällaisia ongelmia... Mulla on mt-ongelmainen äiti, ja ei todellakaan sellainen, kun naistenlehtien sivuilla esitellään milloin ketäkin menestyneitä ja "masennnuksen" läpikäyneitä upeita naisia, vaan oikeasti ihan kahjo äiti, joak haukkuu, on todella tökerö, ... Et silleen. Kyllä, aika ajoin häpeän :(
Toivoisin sinun olevan suvaitsevampi äitiäsi kohtaan. Voithan olla hänestä ylpeä, koska hän välittää sinusta vai kuinka?
Koti on haiseva vanha tönö:(
Olen 25v ja kärsin asiasta hyvin paljon vieläkin :( Voimia! Itse en tuomitse ihmisiä heidän vanhempiensa perusteella, koska kukaan ei voi valita vanhempiaan.