Lue keskustelun säännöt.
Omat vanhemmat hävettää!
23.04.2007 |
Olen hieman yli kolmekymppinen perheenäiti. Olen jo useita vuosia miettinyt, miksi minä häpeän edelleen omia vanhempiani. Minusta mun vanhemmat on äärettömän sivistymättömiä,tyhmiä ja vanhanaikaisia
(kummallakaan ei ole kummoista yleissivistystä tai koulutusta). Lisäksi äitini on vammainen. Mä luulin teini-iässä, että kasvaessani aikuiseksi, pystyisin hyväksymään äiti vammaisuuden ja pitämään sitä merkityksettömänä sivuseikkana, mutta näin ei ole tapahtunut. Inhoan äitiäni. Minulla ei yksinkertaisesti ole mitään juteltavaa hänen kanssaan. Käyn vanhempieni luona kylässä ja soitan heille pelkästään siksi, että se on velvollisuuteni, koska olen heidän lapsensa. Lisäksi haluan, että lapseni tapaavat isovanhempiaan ja saavat nauttia heidän seurastaan. Tiedän, että äiti rakastaa minua hyvin paljon ja olen hänelle kaikki kaikessa. Hänen sosiaalinen elämänsä on hyvin rajoittunutta vammaisuuden vuoksi ja siksi hän on ripustautunut minuun. Keskustelumme äitini kanssa ovat yleistä sanahelinää säästä, lasten touhuista, tulevista tai olleista juhlapyhistä jne... Isäni kanssa en keskustele juuri mistään!
Minun on hyvin vaikea nauttia niistä sosiaalisista tilanteista, joissa olen yhdessä vanhempieni kanssa. Muun muassa omissa häissäni häpesin silmät päästäni ja myös mieheni häpesi, vaikka ei ole koskaan sitä myöntänyt ääneen (on sen verran korrekti anoppiaan ja appiukkoaan kohtaan). Vanhempani ovat hyväntahtoisia ja tiedän heidän rakastavan minua ja perhettäni hyvin paljon. En ole löytänyt tilanteeseen mitään ratkaisua. Minä vaan inhoan vanhempiani, enkä voi sanoa rakastavani heitä. Olen yrittänyt ajatella positiivisesti, että vanhempani ovat ihan tavallisia, iloisia ja hyväntahtoisia " hölmöjä" , kuten monen muun vanhemmatkin. En kuitenkaan kykene kuin negatiiviseen ajatteluun...
Kiitos, kun sain avautua täällä ja anteeksi...
Kommentit (22)
Minä häpeän isääni, joka oli pahemman luokan alkoholisti, välinpitämätön, makasi kännissä portaiden alla kaikki housuissa. Häiritsi ja haukkui naapureita, kun hänet olisi pitänyt hyväksyä jupporetkuna. Tätä kesti kymmeniä vuosia. Perheessä oli monta lasta, äiti ei tehnyt mitään kun katsoi vierestä. Koko omaisuuden menetti juopitteluun ja huonoon elämään.
Kylmä ja itsekäs ihminen. Kaikki lapset eivät tästä ole selvinneet, vaan oireilevat vielä vanhempanakin. Äiti ei tehnyt yhtään mitään vaan katsoi tumput suorana tälläistä kauheaa elämää. Minä pidän sitä välinpitämättömyytenä lapsia kohtaan. Vihaan ja häpeän äitiänikin, kun ei tehnyt mitään. Ei edes yrittänyt, ei millään tavalla. Meitä ei kasvatettu mitenkään, kaikki lapset lähti heti kotoa kun siihen tuli mahdollisuus, kukin vaihtelevalla menestyksellä. Mutta jokainen lapsi oli saanut pahan osuman. Enkä ymmärrä jos joku sanoo, että pitää ymmärtää vanhempia. Viha vain nousee pintaan voimakkaana, ja sille ei voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aidosti sivistyneet ihmiset hallitsevat kyllä taidon tavata erilaisia ihmisiä ja ymmärtävät, että kaikilla ei ole eikä voi olla samat lähtökohdat elämässään. Tämä nykypäivänä liiankin usein kuultu hokema "Erilaisuus on rikkautta" pitää paikkansa muidenkin kuin ulkomailta tulevien kohdalla.