Ehdotin kuolinpesän jakamista, veli raivostui
Näin käy joka kerta. Kirjotin tähän ensin pitkän jutun, jonka poistin, koska tunnistetaan, mutta asia ei ole kovin yksinkertainen veljen sairauden vuoksi. Aiempia juttuja asiasta löytyy täältä varmaankin.
Kommentit (30)
Veli ahdistuu siitä ja saan muiden osakkaiden vihat niskaan myös. Eikä raskisi käyttää rahaa lakimieheen sekä saan koko suvun vihat niskoille, jos veli joutuu hoitoon. Ap.
Lain mukaan jako on suoritettava jos yksikin kuolinpesän osakas sitä vaatii. Siinä ei auta muiden itkupotkuraivarit yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Veli ahdistuu siitä ja saan muiden osakkaiden vihat niskaan myös. Eikä raskisi käyttää rahaa lakimieheen sekä saan koko suvun vihat niskoille, jos veli joutuu hoitoon. Ap.
Sulla on tasan kaksi vaihtoehtoa, joko vaadit jakoa tai et. Valinta on yksin sinun eikä vatvominen lisää vaihtoehtoja yhtään.
Minä olen sitä jakoa ehdottanut useita, useita kertoja. Enkä olisi itselle mitään vailla, vaan haluaisin päästä eroon siitä. Rakas lapsuudenkoti kuulemma mulle, ja paskat, se on työleiri (aiempi juttu aiheesta kirjoitettu, jos tuntui tutulta). Kyllä minä auttamassa kävisin silti toki. Nyt joudun lähtemään töihin, jatkan aiheesta myöhemmin.
Sulla on sama arvo kuin veljelläsi. Ja ihan samanlainen oikeus suutahtaa jos kuolinpesää ei jaetakaan. Ymmärtääkseni siitä voi koitua harmia, jos kuolinpesää ei jaeta ajoissa, joten ole sinä nyt fiksu ja ala hoitamaan asiaa niinkuin pitäisikin.
Kysy kuntasi oikeusaputoimistosta ohjeita. Tuskin maksaa mitään.
Neuvovat eteenpäin.
Asiaa tuntematta mietin: Jos osallinen on sairas, hänelle tulee ehkä määrätä ulkopuolinen edunvalvoja, muuten jako ei ole ehkä pätevä.
Perinnön hoidossa tulee kuitenkin ongelmia, jos pesä on riitainen. Esitä kirjallisesti osallisille, että kutka / kuka on halukas ostamaan sinut ulos. Muuten alat toimiin pesän jakamiseksi tietystä päivämäärästä alkaen. Voit tietenkin lahjoittaa osuutesi jollekin tai muille osallisille. Tämä olisi helpointa.
Asiantuntija on ehdoton tässä.
Pääset eroon tulevista riidoista ja kustannuksista.
Yhteys vain perunkirjoittajaan niin laittaa asian vireille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veli ahdistuu siitä ja saan muiden osakkaiden vihat niskaan myös. Eikä raskisi käyttää rahaa lakimieheen sekä saan koko suvun vihat niskoille, jos veli joutuu hoitoon. Ap.
Sulla on tasan kaksi vaihtoehtoa, joko vaadit jakoa tai et. Valinta on yksin sinun eikä vatvominen lisää vaihtoehtoja yhtään.
Tämä on täysin totta. Mutittelu ja jossittelu ei auta siihen, että jostakin rinnakkaistodellisuudesta ilmestyisi yhtäkkiä vaihtoehto jossa kakun.. eikun siis pesän voisi sekä jakaa että pitää ennallaan. Joko ap vaatii pesän jakamista ja kestää muiden aiheettoman mielipahan, tai lopettaa jakamisen vatvomisen ja antaa asian olla sinällään.
Suorittakaa osajako..?
Miksi helvetin vitussa joku ei halua jakaa kuolinpesää? Eikö siinä vasta saa sen perinnön? Ja syy miksi joku urpå ei tahdo sitä perintöä on..?
Vierailija kirjoitti:
Miksi helvetin vitussa joku ei halua jakaa kuolinpesää? Eikö siinä vasta saa sen perinnön? Ja syy miksi joku urpå ei tahdo sitä perintöä on..?
Kyllä sen perinnön on saanut heti kun perittävä on kuollut. Yksi hyvä syy voi olla se, että jollakin kuolinpesän osakkaalla ( tässä tapauksessa veljellä?) on mahdollisuus käyttää KOKO kuolinpesää kuin omaansa. Siksi ei suostu jakoon, kun menettäisi jaossa osan sisaruksilleen.
Lain mukaan kuolinpesä on jaettava, kun yksi osakas vaatii. Ei sitä ole silti pakko oikeasti jakaa kokonaan, vaan on mahdollista tehdä osittainen jako -> erotetaan yhdelle osakkaalle hänen osuutensa, minkä jälkeen hän ei enää ole kuolinpesän osakas. Käytännössä tämä tapahtuu yleensä "maksamalla ulos" se osakas, joka jakoa vaatii, eli hän ei saa kuolinpesästä mitään muuta kuin rahaa.
Ap täällä taas. Veli on sairas, sekä fyysisesti että mt-ongelmia. Hän asui peräkammarin poikana toisen vanhemman kanssa (toinen kuoli jo kauan sitten), mutta ongelmat alkoivat kun jäi yksin asumaan, vanhemman muutettua vanhusten taloon liian huonon kunnon vuoksi. Pesään kuuluu suht. vähä-arvoisia remontin tarpeessa olevia kiinteistöjä 3kpl, en tunnistamisen pelon vuoksi ala eritellä mitä ne ovat. Suku on sitä mieltä, että hyvä kun annetaan veljen asua siinä, koska hänellä ei ole varaa ostaa omaa eikä meitä ulos.
Olen muutamaan otteeseen sanonut, että minua ei kiinnosta lainkaan olla tässä osakkaana, varsinkin silloin, kun ovat korjauksiin ja remontteihin rahaa vailla. Ehdotin, että jaetaan pesä ja muut saavat minun osuuteni sen rahan edestä, koska minulla ei ole rahaa jaettavaksi ympäriinsä. Sukuni on mestarillista syyllistämään siitä, että en asu tarpeeksi lähellä ja en käy auttamassa useammin ja en anna rahallista apua. Suvun mielestä minä käyn siellä lomalla, omasta mielestäni minä käyn velvollisuudentunnosta auttamassa. Tämänkin olen sanonut ääneen. Veli, mt-ongelmainen kun on, raivostui ja minä sain todella kovat vihat päälleni, kun hän raivostumisensa vuoksi masentui useaksi viikoksi.
Minä saisin tästä jutusta kyllä romaanin kirjoitettua, mutta riittäkööt nyt tämä. Toisaalta jos otan yhteyttä lakimieheen, niin menisi ehkä se sama raha kuin mitä remontteihin menisi, enkä oikein raskisi siihenkään käyttää. Minä siis koen, että suvun painostuksen vuoksi olen velvollinen kustantamaan sairaan omaisen asumista. Minulla on opiskelevia lapsia, jotka hekin tarvitsevat tukea, toinen on heistäkin eritystä tukea vaativa. Erilaisuus ei ole perinnöllistä, vaan äidillä vaikea synnytys aiheutti veljeni vammat ja sama peritty kapea lantion malli aiheutti oman lapseni vammat.
En minä oikeastaan mitään neuvoja ole vailla, halutti vain purkaa tätä asiaa jonnekin. Eroon kuolinpesästä suututtaa suvun, sekään ei ole hyvä vaihtoehto, varsinkin kun lapset ovat hyvissä väleissä. Ongelma on sekin, että jos minulle sattuu jotain, lapset voivat olla vaikeuksissa osuuksiensa kanssa.
Hankkiudu eroon osuudestasi. Tuosta tulee vielä ongelmia, ja miksi siirtäisit niitä eteenpäin omille lapsillesi. Ota yhteys perunkirjoittajaan pesänjakamisen aloittamiseksi. Jos et tarvitse rahaa, lahjoita osuutesi pois. Silloin sinun ei ainakaan tarvitse enää osallistua ylläpitoon millään lailla.
Älä syyllisty sukusi sanomisista. Sinä itse tiedät, mikä on oikein. Vedä omat rajasi, ole asiallinen mutta jämpti.
Otat käräjäoikeuden määräämän pesänjakajan, joka jakaa pesän. Sitä ei kukaan pysty mutinoillaan estämään. Ja mikä parasta, kiukuttelevat sukulaisesi osallistuvat pesänjakajan palkkion maksuun kukin tasaveroisilla osuuksilla, koska palkkio maksetaan päältä pois pesän varoista.
Kiitos vastanneille. Varmaan tämän kirjoittamalla halusin tukea siihen, että otan taas jakamisen puheeksi ja kiitos siitä, ettei teistä kukaan syyllistä. Otan heti joulun jälkeen asian taas puheeksi, viettäkööt nyt joulun ilman mielipahaa, koska kyllähän he mielensä siitä pahoittavat, ettei lapsuudenkoti ja siihen liittyvät kiinteistöt ole minulle niin rakkaita kuin muille vaan minun kotini on se, mikä mieheni ja lasten koti.
Eli halusit vain valittaa valittamisen ilosta. Onko oikeasti sen väärti? En ole koskaan ymmärtänyt tuollaista tyhjänpäiväistä märinää - haluat tehdä jotain mutta et kuitenkaan aio, vaan sen sijaan kärsit ja valitat. Onnea tuolla tiellä, se on useimmiten varma reitti koko elämän onnettomuuteen.
Pääset helpoimmalla, kun lahjoitat oman osuutesi.
Onko ne kiinteistöt oikeasti jonkin arvoisia rahallisesti ? Kannattaisiko lahjoittaa ? Minkälaisen osuuden niistä omistat ? Onko pesässä jotain muuta millä voivat " ostaa" sinut ulos ?
Anna raivostua. Kuolinpesä on jaettava jos yksikin osakas sitä vaatii.