Koetko että miehesi on sielunkumppanisi?
Kommentit (14)
En taida kokea, en oikein tunne tarvetta sielunkumppanille, tai minusta se kuulostaa jotenkin sanahelinältä. Tulemme hyvin toimeen keskenämme jne, mutta sielunkumppanuus? Sellainen ei ole minulle tuttua, eikä sellaista mitä kaipaankaan kenenkään kanssa.
Ei ole, mutta ihan kelpo kumppani mies silti on. Yhdessä ollaan oltu jo lähes 20 vuotta. Minulla on yksi ystävä vuosien takaa ja hänen kanssaan olemme hyvin läheisiä ja juttumme menevät täydellisesti yhteen. Voimme helposti jutella 3-5 kertaa viikossa muutaman tunnin kerrallaan ja jutut jäävät sittenkin kesken.
Periaatteessa joo, vaikka itse sielunkumppani-sanaa en niinkään käyttäisi. Mutta mieheni on paras ystäväni, rakastamme toisiamme valtavasti, meidän välillä on jonkinlainen näkymätön side. Rakastimme toisiamme jo ennen kuin olimme yhdessä. Olemme kokeneet sen valtavan tunneyhteyden, maailmankaikkeuden suuruuden tai jonkin muun maagisen jutun välillämme, eikä se näiden 20 vuoden aikana ole miksikään muuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Periaatteessa joo, vaikka itse sielunkumppani-sanaa en niinkään käyttäisi. Mutta mieheni on paras ystäväni, rakastamme toisiamme valtavasti, meidän välillä on jonkinlainen näkymätön side. Rakastimme toisiamme jo ennen kuin olimme yhdessä. Olemme kokeneet sen valtavan tunneyhteyden, maailmankaikkeuden suuruuden tai jonkin muun maagisen jutun välillämme, eikä se näiden 20 vuoden aikana ole miksikään muuttunut.
Tuota ei usko kukaan
Uskon että ihmisellä voi olla monia sielunkumppaneita tai "niitä oikeita". Mieheni on ehdottomasti yksi niistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Periaatteessa joo, vaikka itse sielunkumppani-sanaa en niinkään käyttäisi. Mutta mieheni on paras ystäväni, rakastamme toisiamme valtavasti, meidän välillä on jonkinlainen näkymätön side. Rakastimme toisiamme jo ennen kuin olimme yhdessä. Olemme kokeneet sen valtavan tunneyhteyden, maailmankaikkeuden suuruuden tai jonkin muun maagisen jutun välillämme, eikä se näiden 20 vuoden aikana ole miksikään muuttunut.
Tuota ei usko kukaan
Aijaa, miksei? Ihan totta se kuitenkin on. Ei se meinaa etteikö meidän elämä olisi ihan normaalia, ei siis mitään pilvilinnoissa vaaleanpunaista unelmaa, mutta yhteys on voimakas välillämme. Tosin ollaan tuttavapiirissä melko harvinaisuus, mutta en usko että ollaan kovin ainutlaatuisia.
Vierailija kirjoitti:
Periaatteessa joo, vaikka itse sielunkumppani-sanaa en niinkään käyttäisi. Mutta mieheni on paras ystäväni, rakastamme toisiamme valtavasti, meidän välillä on jonkinlainen näkymätön side. Rakastimme toisiamme jo ennen kuin olimme yhdessä. Olemme kokeneet sen valtavan tunneyhteyden, maailmankaikkeuden suuruuden tai jonkin muun maagisen jutun välillämme, eikä se näiden 20 vuoden aikana ole miksikään muuttunut.
Meilläkin näin, ja en minäkään käyttäisi sielunkumppani-sanaa. Olen huomannut, että "sielunkumppanin löytämistä" käytetään usein perusteena sille että jätetään puoliso ja lapsilauma kuin nalli kalliolle. Mutta, kyllä rakastan miestäni todella paljon ja meillä on hyvä olla yhdessä. Voi kunpa saisin pitää hänet vielä todella pitkään vierelläni. Ollaan oltu yhdessä vuodesta -91. :)
No ei todellakaan ole. Me ei ymmärretä toisiamme ollenkaan. Vaikka jostakin asiasta oltaisiin samaakin mieltä, mies saa silti riidan aikaiseksi, koska ei ymmärrä,että olen samaa mieltä kuin hänkin. En ymmärrä, miksi olenne menneet yhteen. Kumpikaan meistä ei ymmärrä toista ollenkaan.Silti voi toista rakastaa, vaikka ei toista ymmärräkään.
Vierailija kirjoitti:
Uskon että ihmisellä voi olla monia sielunkumppaneita tai "niitä oikeita". Mieheni on ehdottomasti yksi niistä.
Samoin! :)
Mies kokee, että minä olen hänen, heti kun päivänkin ajan ikään kun menee hyvin.
Olen sinkku, mutta uskon kyllä sielunkumppanuuteen. Sielunkumppanin löytäminen on minulla edellytys myös pariutumiselle ja mahdolliselle avioliitolleni. Onnekseni minulla on elämässäni sielunkumppaneita, jotta tiedän että niitä on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti! Ja parasta on, että mieheni kokee samoin. Tästä syystä jouduimme rikkomaan kaksi liittoa 10v sitten saadaksemme elää loppuelämämme yhdessä.
Sama, paitsi me emme rikkoneet yhtäkään liittoa sielunkumppanuutemme vuoksi. Nimim. 29 vuotta yhdessä, joista 22 vuotta aviossa.
Ehdottomasti! Ja parasta on, että mieheni kokee samoin. Tästä syystä jouduimme rikkomaan kaksi liittoa 10v sitten saadaksemme elää loppuelämämme yhdessä.