Kannattaako 4-kymppisenä enää pyrkiä yliopistoon?
Haluaisin vaihtaa ammattia, mutta mietin olenko liian vanha siihen.
Kommentit (18)
Mä menin oikikseen 39-vuotiaana. Nyt olen hyväpalkkaisessa työssä.
Tein kyllä supernopeasti opinnot. Olin niin motivoitunut asiaan. Ei pahemmin kuljettu haalarit päällä kännäämässä, oli jo kolme lastakin.
Kannustan! Olin vähän se "viisas mummo" siellä ja se oli vain hyvä asia.
Mene kokeilemaan avoimeen yliopistoon eka, ettei ole niin paha pettymys kun ei pysykkään nuorempien tahdissa. Ei se tieto enää vanhemmalle niin hyvin päähän tartu.
Tottakai kannattaa, se 5 vuotta yliopistossa on aika lyhyt aika siihen nähden, että saat tehdä mieluista työtä, etkä joudu turhautumaan tylsässä työssä vielä 20 vuotta!:)
Riippuu täysin alasta ja omasta koulutustaustasta. Mitä töitä olet tähän asti tehnyt, mikä pohjakoulutus? Entä millaiset työllistymisnäkymät ovat suunnittelemallasi alalla? Kauanko koulutus kestää?
Esim. itsellä oli pohjana YTM, pääaineena sosiaalipsyka. Kyllästyin pätkätöihin ja luin tutkinnon päälle sosiaalityöntekijän pätevyyden. Olin "valmistuessa" 43-vuotias, vielä pitkä työura edessä. Ja työllisyys taattu.
Vierailija kirjoitti:
Mene kokeilemaan avoimeen yliopistoon eka, ettei ole niin paha pettymys kun ei pysykkään nuorempien tahdissa. Ei se tieto enää vanhemmalle niin hyvin päähän tartu.
lol
Oppiminen on jopa helpompaa näin nelikymppisenä. itse teen avoimessa ja keväällä haen opiskelemaan.
Kannattaa myös miettiä, miten opinnot rahoittaa ja miten löytää opinnoille aikaa jos tekee ne työn ohessa. Vaihdoin alaa lähes nelikymppisenä ja työn, pienten lasten ja yliopisto-opintojen yhteensovittaminen ei ollut aina mikään helppo nakki. Onneksi miehellä oli joustava duuni ja ymmärrystä tavoitteelleni.
Vierailija kirjoitti:
Mene kokeilemaan avoimeen yliopistoon eka, ettei ole niin paha pettymys kun ei pysykkään nuorempien tahdissa. Ei se tieto enää vanhemmalle niin hyvin päähän tartu.
Meillä kyllä ainakin ne vanhemmat (30+) opiskelemaan tulleet ovat niitä, jotka valmistuvat kaikkein nopeiten ja varmaan parhain arvosanoin. Aikaisemmasta elämänkokemuksesta, työstä ja koulutuksesta on etua. t. 24-vuotias ekaa tutkintoaan tekevä opiskelija
Jos aihe on kiinnostava, sitä on helppo oppia.
Kannattaa lähteä, jos ala kiinnostaa ja on motivaatiota, olet muutaman vuoden päästä kiinnostavassa työssä. Eläkeiät nousee, voi olla että työtä tehdään tulevaisuudessa yli 7-kymppiseksi. Ehdit tehdä vielä hyvän uran uudessa ammatissasi.
Kaksi esimerkkiä lähipiiristä.
-Kolmen lapsen äiti, akateeminen tutkinto alla ja hyvässä työssä. Jäi opintovapaalle jatkaakseen oikiksen opintoja, joihin sai opinto-oikeuden parikymppisenä, mutta joita ei ollut juuri suorittanut ollenkaan. Valmistuu pian ennätysajassa (2-3 vuotta), enkä yhtään epäile, etteikö yhdistettynä hyvään työkokemukseen, toiseen tutkintoon edistäisi uraa.
-Nelikymppinen lähihoitaja, joka sai työssään burn outin. Ei ylioppilastutkintoa, käytti useamman vuoden täyspäiväisesti pääsykokeisiin lukien kuntoutustuella. Opiskelee N:ttä vuotta talous- ja sosiaalihistoriaa, ja kurssit on valittu niin, että eivät anna valmiuksia työelämään sitten millään. Opinnot eivät myöskään muodosta mitään järkevää kokonaisuutta, eikä niissä ole mitään suunnitelmallisuutta. En usko, että hän lähes viisikymppisenä ihmisenä koskaan saa tutkintoa täysin tehtyä tai edes tähtää työllistymiseen. Toisaalta, jos häneltä kysyy, että kannattiko, niin varmasti on sitä mieltä, että kannatti. Opiskelu antaa hänelle henkisesti paljon. Samalla herää kysymys siitä, kuinka pitkälle opiskelun pitäisi Suomessa olla ilmaista. Pitääkö vain oman itsensä sivistämisen vuoksi saada kallis tutkintoon tähtäävä opintopaikka, vai voisiko tätä varten olla muita koulutusmuotoja, esim. avoin yliopisto.
Elämä on aina tässä ja nyt, ja sitä pitää elää sillä asenteella ettei ole heti huomenna kupsahtamassa. Kuvittele että elät satavuotiaaksi ja eläkeikäkin on sun sukupolvella helposti nostettu tonne 70:een vuoteen. Paljonko harmittaisi tietää, että olisit sittenkin ehtinyt tehdä 30 vuotta niitä töitä joista haaveilit?
Ei tietenkään kannata. Kannattaa enemmin osta arkku valmiiksi ja pistää makuulleen odottamaan, milloin se kuolema korjaa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa myös miettiä, miten opinnot rahoittaa ja miten löytää opinnoille aikaa jos tekee ne työn ohessa. Vaihdoin alaa lähes nelikymppisenä ja työn, pienten lasten ja yliopisto-opintojen yhteensovittaminen ei ollut aina mikään helppo nakki. Onneksi miehellä oli joustava duuni ja ymmärrystä tavoitteelleni.
Yliopistossa on aika vähän pakollista läsnäoloa vaativia kursseja, eräitä poikkeuksia lukuunottamatta. Pari kertaa viikossa olin yliopistolla päivän tai pari, majoituin tavallisesti kaverin luona. Minäkin valmistuin maisteriksi 44-vuotiaana, ja on ainakin pätkätyötä löytynyt paremmin kuin ilman sitä.
Ihan varmasti sinua kuusikymppisenä harmittaisi, jos et olisi edes hakenut. Muuan kaverini on suorittanut lisäopintoja ja saa pätevyyden eräisiin töihin niiden ansiosta noin kuusikymppisenä. Parempi nekin viisi vuotta ennen eläkeikään olla antoisassa työssä kuin työttömänä.
Tietysti. Valmistuttuasi on vielä vähintään 20 aktiivista työvuotta edessä.
Kiitos vastauksistanne. Sairaanhoitaja olen koulutukseltani ja sitä työtä olen tehnyt lähes 20 vuotta. Ala, jota haluaisin opiskella vaatii ihan täyspäiväistä opiskelua. Mieheni on hyvätuloinen ja luvannut olla taloudellisesti tukena mikäli pääsen sisään. Lapset ovat jo sen verran isoja, että pärjäävät melko omatoimisestikin.
Motivaatiota opiskeluun on vaikka muille jakaa ja kyseinen ala kiinnostaa erittäin paljon.
Ap
Et ole liian vanha, sinne vaan :) Meidänkin alalla niitä nelikymppisiä löytyy.