Harmittaa olla aina se köyhä mummo

Minä en ole vielä mummo. Mutta äitini on köyhä mummo. Ja muistanut olla myös nainen ja puolisokin, eli ei ole uhrautunut hoitamalla lapsiamme. Silti on ollut lapsillemme tykätty mummo ja olemme paljon käyneet äitini luona ja lomilla viettäneet pitempiäkin aikoja. Kun äitini jäi leskeksi, nyt jo aikuiset poikani ovat lomilla mielellään olleet äitini luona ja auttaneet häntä monissa omakotitalon hoitoa vaativissa asioissa.

Äidilläni on ollut myös syli auki, vaikka se ei ole vaatinut lasten yökylässä oloa ilman aikuisia ja kalliiden lahjojen antoa.

Voi kun ihmiset ymmärtäisivät, että se aika on kaikkein arvokkainta. Omalla mummollani oli aina aikaa minulle. Oman lapseni isovanhemmilla ei ole koskaan aikaa.

Kyllä omista rakkaista isovanhemmistani muistan parhaiten ne yhdessä vietetyt hetket ja aidon kiinnostuksen lapsenlastansa kohtaan. Ne materiaaliset muistamiset oli jo lapsuudessa ihan sivuseikka. Mielestäni murehdit turhaan, ap :)

Kuule, antamasi aika ja läheisyys on miljoona kertaa tärkeämpää kuin kalliit lahjat. Ole ylpeä itsestäsi, olet varmasti ihana mummo. Meillä on ihan toisin päin; isovanhemmat ostavat kalliit lahjat jouluna ja synttärinä, muuten eivät ole juurikaan kiinnostuneita lapsesta. Lapsi on nyt 3-vuotias, omat vanhempani ovat nähneet hänet ehkä 10 kertaa, miehen vanhemmat käyvät kerran parissa kuukaudessa.. Arvostaisin kovasti sinunlaistasi mummoa <3

Minun elämässäni ei ollut koskaan mummoa, toinen kuoli kun olin ihan pieni ja toinen oli mielisairaalassa koko lapsuuteni ajan. Mutta isäni serkun vaimo oli tavallaan varamummo minulle ja veljelleni. Parhaita muistoja hänestä ovat mm. uimaretket kesäisin ja muovailuvahasta muovailu, tai kun käveltiin talvella jäätä pitkin saareen nuotiopaikalle ja paistettiin makkaraa. Niihin ei varmaan monta kolikkoa tarvittu, emmekä odottaneetkaan mitään joulu- tai synttärilahjoja, kun tämä nainen ei ollut edes sukua. Uskon että sinunkin lapsenlapsillesi jää kaikkein parhaat muistot yhdessä tekemisestä.

Tuli mieleen mun oma mummo, joka oli mulle niin rakas! Älä välitä turhuuksista ja anna muiden ostaa tavaroita. Keskity sinä olemaan lastenlastesi kanssa, leikkikää, lukekaa ja vaikka askarrelkaa yhdessä. Halauksia ja hyvää joulua sinulle, olet ihana mummo!

Jo se, että ajattelet noin, kertoo tärkeimmän. Välität lapsenlapsistasi aidosti ja se on ainoa asia, jolla on merkitystä!

Mummoni ei ole koskaan antanut hienoja lahjoja, eikä sillä ole väliä. Parasta on ollut juurikin yhteinen aika, etenkin lapsena kun perheeni rypi ongelmissa: pelattiin korttia, käytiin uimassa ja katsomassa naapurin koiria, kudottiin, katsottiin telkkarista lastiksia ja saunottiin :)

Meidän lapsilla on yhdet köyhät isovanhemmat ja yhdet rikkaat. Nämä köyhät viettävät lastemme kanssa paljon aikaa, ihan leikkiä, ulkoilua, uimista jne. Ostavat myös joskus lahjoja kun on rahaa. Rikkaat isovanhemmat eivät tee lastemme kanssa käytännössä mitään, eivät vietä aikaa yhdessä eivätkä hoida. Heiltä ei myöskään saa lahjaa edes synttäreinä tai jouluna. Että näin.

Vierailija kirjoitti:

Joulut ja synttärit on yhtä tuskaa. Mutta, vaikka en osta mönkijöitä enkä nukketaloja pidän sylini avoinna ja annan lapsenlapsille yhteistä aikaa. Onko muita köyhiä mummoja palstalla?

Voi kun olet ihana! Olisin antanut kaikkeni, jos mulla olis ollut tuollainen mummo! Mulla ei ollut mummoa lainkaan ja sinä olisit ollut just se, mitä olisin tarvinnut.

Voi kiitos teille. Pyyhin täällä kyyneleitä. Mulle on elämys, kun opetan lapsenlapsen käymään kirjastossa ja tunnistaan hangesta eläinten jäljet.T:Ap

Mä muistan omasta mummostani rakkaimpana muistona sen, kun se vaihtoi minun lempinallelleni kerran viikossa kääreen. Nalle vm. 1966 oli täytetty sahajauhoilla ja käsivarressa oli pieni reikä. Tuon nallen tosin sain toiselta mummoltani, mutta enpä paljon muuta tavaroista muista. Eli lempinalle on mummoista muistona, toinen toi sen, toinen hoiti sitä. Luultavasti nalle oli joltain saatu jo aiemmin, sillä se lienee vieläkin vanhempi, mutta vuonna 1966 sen olen saanut 2-vuotislahjaksi. 

En ole koskaan saanut isovanhemmilta mitään erikoisen kalliita joululahjoja. Jonkun yöpuvun tai kylpytakin. Silti olivat maailman rakkaimmat isovanhemmat ja heistä jäi tosi lämpimät muistot. Paremmin muistan kaikki yhteiset hetket ja vaikka mummun laittaman ihan arkisen ruuan ja vaarin kanssa keskustelut.  

Vierailija kirjoitti:

Voi kiitos teille. Pyyhin täällä kyyneleitä. Mulle on elämys, kun opetan lapsenlapsen käymään kirjastossa ja tunnistaan hangesta eläinten jäljet.T:Ap

tuo juuri upeata ja koeta jaksaa elää tällä tiellä! Kyyneleet valuvat silmistäni, koska olisin halunnut juuri sinun kanssa lapsuuteni viettää. Olet mahtava mummo!

Samaa mieltä täällä. Isovanhemmilta ei koskaan ole saatu arvokkaita lahjoja, mutta sitäkin arvokkaampaa yhteistä aikaa ja paljon.

Kaikki ne lomat kun serkkujen kanssa oltiin yhdessä isovanhemmilla joskus melkein koko viikkokin putkeen oli ihan parasta. Mummi teki lettuja ja pappa kuskas uimaan kun sää salli. Oli klapitalkoita ja siivousta, telttaretkiä pihalla, valmis aamupala pöydällä... Ihan parasta. Ja välillä sai olla ihan yksin isovanhemmilla, mikä sekin oli mieluisaa.

Joten kyllä se on se muu fiilis kuin kalliit lahjat.

Minun lapset on todella onnekkaita koska heillä on juuri sinun kaltainen "köyhä", mutta ihana aidosti rakastava ja läsnäoleva mummo. Mummo käy lasten kanssa kirjastossa, syöttämässä sorsia, uimahallissa, leipoo pipareita jnejne. Ottaa yökylään ilman että me vanhemmat edes pyydetään. Lapset on joka kerta ihan innoissaan kun pääsevät mummolaan. Itselläni oli myös lapsuudessa tälläinen mummola ja edelleen nousee kuyneleet silmiin kun mietin niitä ihania lapsuuden hetkiä joita mummon kanssa oli, nykyään on oma mummo jo niin vanha että alkaa olla sairautta jos jonkinlaista ja on kyllä raskasta seurata vierestä sitä omaa ihanaa mummoa vanhuuden sairauksissaan. Onneksi muistot säilyy <3

Kiitos kaikille ihanista mummo muistoista. Nyt oon jo opettanut 3 lastenlasta puuhun kiipeen ja käyttään kirjastokorttia. Vaahteramäen Eemeli videot on ihan huippujänniä, niitä katsotaan aina mummon sylistä. En mä taida ollakkaan köyhä vaan todella rikas. T:Ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille ihanista mummo muistoista. Nyt oon jo opettanut 3 lastenlasta puuhun kiipeen ja käyttään kirjastokorttia. Vaahteramäen Eemeli videot on ihan huippujänniä, niitä katsotaan aina mummon sylistä. En mä taida ollakkaan köyhä vaan todella rikas. T:Ap

Ap, Tarmo Mannin sanoin:"Olet miljonääri." Ihanalta mummolta kuulostat!