Ei 20-25-vuotiaiden tarvitse ostaa ns. aikuisten huonekaluja.
Kommentit (16)
Sitten tietää, että on aikuinen, kun Kruunukalusteet tuotteet miellyttää silmää.
Mikä ihme on aikuisten huonekalu? Parisänky?
Saako 22v:lla olla Artekin pöytä ja tuolit, jos isoäiti on ne lahjoittanut?
Vierailija kirjoitti:
Sitten tietää, että on aikuinen, kun Kruunukalusteet tuotteet miellyttää silmää.
Toivottavasti en sitten ikinä aikuistu.
Mun huonekalut on kaikki dyykattuja tai kirpputoreilta ja vastaavilta, käyhän ne mulle kun olen "nuori."
Ikea käy hyvin minullekin, ikää kohta 50 vee. En aio viedä huonekaluja mukaan hautaan.
En tiennytkään Ikean olevan lastentarvikekauppa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme on aikuisten huonekalu? Parisänky?
Saako 22v:lla olla Artekin pöytä ja tuolit, jos isoäiti on ne lahjoittanut?
Ei saa, mutta voit onneksi lahjoittaa ne minulle!
Aha. Tarkoittaako tuo että minun pitäisi pikkuhiljaa alkaa hankkiutumaan eroon nykyisistä huonekaluistani ja alkaa ostelemaan aikuisille tarkoitettuja, kun 26 häämöttää jo nurkan takana?
Toisaalta, jos ostaa riittävän kestävää sekä kulumismielessä että ulkonäöllisesti, ei tarvitse olla alvariinsa uusimassa sisustustaan. Ikealla ei ehkä pärjää vuosikymmeniä.
Mitä helvetin aikuisten huonekaluja? Ikeassa en ole koskaan käynyt ja huonekaluni ostan kirpparilta. Vai maksaako joku oikeasti yli 60e jostain kuppaisista huonekaluista?
Mää perin mummoni antiikkiset huonekalut ja irtaimiston vanhasta mummolastani joka on satavuotias kartano. Kyllähän tää on vähän hilpeyttä mun kavereissa herättänyt kun seinät on täynnä maisema- ja näköistauluja mun esi-isistä, mutta haittaakse? Syön välillä myös makaroonia ketsupilla arabian kultareunaisista astioista, joissa on pieniä käsin maalattuja ruusuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme on aikuisten huonekalu? Parisänky?
Saako 22v:lla olla Artekin pöytä ja tuolit, jos isoäiti on ne lahjoittanut?
Ei saa, mutta voit onneksi lahjoittaa ne minulle!
Ei se saa lahjoittaa niitä sinulle, vaan minulle!
Vierailija kirjoitti:
Mää perin mummoni antiikkiset huonekalut ja irtaimiston vanhasta mummolastani joka on satavuotias kartano. Kyllähän tää on vähän hilpeyttä mun kavereissa herättänyt kun seinät on täynnä maisema- ja näköistauluja mun esi-isistä, mutta haittaakse? Syön välillä myös makaroonia ketsupilla arabian kultareunaisista astioista, joissa on pieniä käsin maalattuja ruusuja.
Mulla vähän sama tarina kun isäni kuoli juuri kun olin muuttamassa omilleni. Kämpässäni oli sitten, ja on itseasiassa edelleen, rokokoo tyyppinen sisustus. :D
Millasia on aikuisten huonekalut? Eiköhän ne kaikki oo ihan saman asian ajavia ja ostakoon jokainen juuri sellaiset kuin haluaa ja mistä haluaa. Itse ainakin ostan sellaisia joita tarvitsen, jotka miellyttävät silmää ja ovat käytännöllisiä ja kestäviä, ja joiden hinta ei ole taivaissa. :)
tämä tässä, hyvät mammat, on provo. eivät ne pitkät stoorit mihin aina tullaan huutelemaan.
Eivätkö ne lasten kalusteet ole jo hiukan liian matalia parikymppiselle? Eikö olisi järkevämpää ostaa kerralla kunnollista, vaikka sitten vähemmänkin?
Hyvä! Kiitos kun kerroit :)