2 vai 3 lasta?

Meillä on kanssa nämä kaksi tyttöjä. Ja tuollaista vastausta oikeastaan tarvitsinkin kannustukseksi :) kiitos siitä.

Vierailija:

kahden vuoden ikäeroilla. Kaksi vanhempaa ovat tyttöjä ja kolmas poika. Meillä tyttöjen leikit sujuvat hyvin keskenään ja nyt kuopus otetaan vielä mielellään leikkiin mukaan (vauvaksi tai koiraksi).

Yhtäkään lasta en pois antaisi ja kertaakaan en ole katunut kolmannen " tekemistä" . Rahaakaan ei vielä tässä vaiheessa ole niin kauheasti kulunut, kun ainakin meidän perheessä vaatteita ja harrastusvälineitä kierrätetään, eikä kaikkea osteta uutena.

että " kolmas lapsi pilasi elämämme" . Eli kun on kaksi lasta, niin toinen vanhempi voi ottaa toisen ja toinen toisen. Kun tulee se kolmas, niin sitten se viimeinenkin vapaa-aika häviää kokonaan.



Minulla on vain kaksi lasta eikä kolmatta tule. En ota tuota riskiä...se on liian monta kertaa kuultu, liian monelta taholta.

Kyllähän lapset kasvaa, liiankin nopeasti, eivätkä aina ole kainalossa tilaa vaatimassa. Ja tuo nyt on ihan potaskaa, että kolmas jäisi automaattisesti ulos porukoista! Mä olen itse kolmas lapsi, ja vieläpä neljä vuotta nuorempi, mutta kyllä isosisarukset munkin kanssani leikkivät. Oli itseasiassa aika kivaa olla lapsena se " vauva" , jota isommat paapoivat. :)



En nyt tietenkään sano, että kaikkien pitäisi hankkia monta lasta. Jokainen perhe päättää itselleen parhaan ratkaisun. Jos ikäeroa tulee vain kaksi vuotta lasten väliin, ovat alkuvuodet varmasti raskaita. Kannattaa miettiä, miten oma ja miehen pää sen kestäisi!

poikalapset 10- ja 8-vuotiaat ja nyt kuopuspoika 5 kk ikäinen. Onhan tässäkin omat " hankaluutensa" mutta kaikki on mennyt tähän asti loistavasti. Vauva on aivan ihana kaikkien mielestä ja isoveljet hoitavat häntä innokkaasti , varsinkin keskimmäinen. Lisäksi 3 . lapsi on jotenkin niin " helppo" hoitaa - menee enemmän rutiinilla kuin 2 edellistä, näin ainakin meikäläisellä...

Meillä tätä kolmatta lasta odoteltiin vieläpä 4 vuotta joten kyllä on erittäin rakas !!!!

itse en suurperheen äitinä ollenkaan ymmärrä näitä kirjoituksia, että kyllä se neljä menee ihan siinä missä kaksikin, eikä mitään hankintojakaan tarvita, kun voi käyttää toisten tavarat perintönä. Aika lyhytnäköistä ajattelua minusta. Varmaan monta pientä lasta voi jollakin mennä joukkona ja leikkiä keskenään, mutta kun lapset ovat isompia, kyllä heille tarvitsee jokaiselle olla vanhemmilla ihan henkilökohtaistakin huomiota ja kustannuksiakin tulee aikalailla vaikkapa harrastuksista, vaatteista ja urheiluvälineistä. Esim. yläasteikäiset pojat voivat syövät tosi paljon.

t. viiden lapsen äiti

Ja minut pysäytti sellainen kommentti, että ei kannata ajatella, että raskain aika on kolmannen vauvavuosi tai se aika kun lapset ovat pieniä leikki-ikäisiä.



Varsinainen säätö ja rankkuus alkaa vasta myöhemmin. Jos kaikilla kolmella lapsella on kouluiässä vaikkapa yksi harrastus, johon menee 1-2 iltaa viikossa, siinä todella saa kuskata, suunnitella ja organisoida, varsinkin jos vielä haluaa, että koko perheellä on myös yhteistä aikaa. Ja toki tuo kaikki jotain myös maksaa. Eli mitä enemmän lapsia, sitä perhekeskeisempi oman asenteen täytyy olla, että nauttii siitä elämäntavasta.



Toinen kommentti, mikä kolahti muhun oli se, että jos on niin epävarma halustaan saada kolmas lapsi, että haluaa siihen näkökulmia nettipalstoilta, kannattaa odottaa vaikka pari kuukautta ja kypsytellä asiaa. On hyvä miettiä asiaa joka kantilta ja toisten kokemuksista ja näkemyksistä voi olla apua, en siis sinänsä kritisoi sitä, että kyselet täällä.

Itselläni " vain" kolme lasta, mutta mua kanssa ihmetyttää suuresti nämä " kolme menee ihan siinä kuin kaksikin" - jutut. Niinkuin sanoit, varsinkin pikkusen isompana lapset kaipaa kyllä ihan jokahinen sitä omaa aikaa ja huomiota vanhemmiltaan. Ja kustannukset kasvaa lasten kasvaessa.



Tosin yllättävän monella vanhemmalla on sellainen asenne, että vaan sitä vauvaa ja taaperoa hoidetaan, isommat huitelee tosi paljon oman onnensa nojassa eikä vanhemmat halua eikä jaksa heidän juttuihinsa paneutua. Tietysti jos on tuollainen lapsenkasvatusfilosofia, niin silloin vaan kotityöt lisääntyy, jos lapsia enemmän, ei muu homma.

Mies on aina halunnut 3 lasta ja mä vaan 2. Mut nyt meillä on kaksi ihanaa tyttöä ja kyllä muakin huokuttaa se kolmas lapsi. Mies tietenkin toivois, että se olis poika :) mut on ihan varma, että meillä tulee oleen kolme tyttöö! Tytöt on vasta vielä niin pieniä, että kolmatta aateltiin vasta aikasintaan parin vuoden päästä. Nyt hoidan lapsia kotona ja toiveissa olis hoitaa lapset kotona kokonaan ja ruveta perhepäivähoitajaksi. Nuorena halusin töihin päiväkotiin ja lasten kanssa on ihanaa.

Tietenkin se kolmaskin vaatii huomioo ja oman aikansa ja paikkansa perheessä. Varmasti olisi helpompaa olla vain kahden lapsen äiti, mutta miten ihanaa olisi jos olisi vielä kolmas ihana mussukka :)

Mieleeni jäi, että yksi lapsi lisäsi kotityön (ja luonnollisesti lastenhoidon) määrää todella paljon. Toinenkin lapsi lisäsi sitä, mutta määrä ei ihan kaksinkertaistunut sentään. Kolmas lapsi lisäsi työn määrää enää vain noin 10% siitä mitä kahden lapsen kanssa oli. Eli tuon mukaan melkein pitää paikkansa että " kolmas lapsi menee siinä missä kaksikin" . Rahanmeno toki lisääntyy.

pärjäämiseen auttaa tietysti se, että lapsilla on pitkät ikäerot. En vaan tiedä kuinka se sitten käytännössä onnistuu, jos saa lapsia näin kolmekymppisenä kuten minä.

että vanhemmat ei enää sitten kauheasti panosta isompien lastensa kanssa olemiseen, jos lasten kanssa vietetty aika lisääntyy vaan marginaalisesti. Se on totta, että kotityön määrä ei paljon lisäänny.



Meillä esim. pyritään siihen, että jokainen lapsi saa päivässä 15 minuuttia vanhemman jakamattoman huomion. Eli katotaan läksyjä tai jutellaan tai pienemmille luetaan kirjaa tms. Ei kuulosta paljolta, mutta jos lapsia kaksi, tohon riittää 30 minuuttia illassa, jos kolme tarvitaan jo 45 minuuttia. Viikkotasolla kolmas lapsi vaati jo 1,5 tuntia enemmän aikaa kun kaksi lasta.



Lasten harrastuksiin liittyy myös usein jotain kuskaamista, peleihin tai konsertteihin osallistumista jne. Aivan varmasti ei riitä 10 prosentin ajankäytön lisäys, jos 2 sijaan onkin 3. Siis jos vanhemmat yhtään seuraa ja osallistuu lastensa harrastuksiin.



Kahden lapsen kanssa riittää hyvin aika, vaikka olisi usein iltaisin vain toinen vanhemmista paikalla. Kolmen lapsen kanssa tarvitaan jo kumpaakin vanhempaa paljon läsnäolevaksi. Eli minusta kaksi lasta menee vielä hyvin, vaikka vanhemmat harrastais ja satsais paljon töihinkin. Kolme lasta tosiaan vaatii jo aika perhekeskeistä arvomaailmaa. Se, että joillekin naisille tulee vähän väliä vauvakuume, ei ole välttämättä merkki perhekeskeisyydestä.

Ei nämä kommentit lopullista päätöstä ratkaise, kiva vaan oli kuulla muiden mielipiteitä. Asia askarruttaa sen takia, koska olin " lopullisesti" päättänyt ennen toisen syntymää, että hän on viimeinen.

Noista lasten harrastuksista....Kyllä mun mielestä kouluikäinen voi jo itsekin kulkea joitakin matkoja. Täytyyhän kouluunkin itse suoriutua. Tottakai joitakin pidempiä matkoja, mutta oli meillä kaksi tai kolme lasta, en ole ajatellut olla pääasiallinen kuski heille. Ja kaikkein kalleimpia harrastuksia ei tarvitse harrastaa, ainakaan monia sellaisia. Nyt sitten taas tekemään päätös, yhdessä miehen kanssa.

täällä Helsingissä taas kävelevät oman alueen kouluun... Harrastuksiin joutunee silti kuskaamaan.

Asutaan, sanotaanko keskisuuressa (=keskipienessä) kaupungissa, missä etäisyydet eivät ole mahdottoman suuria. Mutta tietenkin tuo harrastusten kuskaaminen pitää ottaa huomioon lopullisessa päätöksessä. t.ap

ja päädyimme loppujenlopuksi kolmeen. Ei tämä ole sen ihmeellisempää kuin mitä kahden kanssa. Päivääkää en kadu, mutta nyt tämä lapsiluku on täynä, vaikka ne vauvat ovatkin ihania.

Kyllä se kolmas todellakin olisi se viimeinen, jos ikinä meille edes tulee. Ihan jo senkin takia, että autoon ei mahdu enempää ja isompaa autoa ei aleta ostamaan.

Joskus vaan on kuullut ihmisten puhuvan, että kolmen kanssa on paljon hankalampaa kuin kahden ja olen miettinyt, että mikä siinä oikeesti niin paljon hankalampaa on. Ajattelin jo vauva-aikaa, että kaksi isompaa leikkivät keskenään (mahdollisesti) ja heistähän on sitten seuraa parin vuoden päästä kaikista keskenään. Sen näkee jo noista kahdesta, miten tulevat juttuun vaikka pienempi ei ole vielä edes vuottakaan.

onhan se toki eri asia maksaa vaikka lasten harrastusmaksuja 1200 euroa vuodessa kuin 1800 euroa. Tai käydä kolmissa vanhempainilloissa ja varteissa sun muissa kahden sijaan. Tai viettää aikaa lapsen kanssa kahdestaan kertaa kaksi tai kolme. Riippuu kukkarosta ja jaksamisesta.

Se kolmas jää ulkopuoliseksi, kun vanhemmat lapset leikkii keskenään, eivätkä ota nuorinta mukaan ja sitten joutuu vanhempien kiusatuksi.

On tavallaan kolmaspyörä.

Mielestäni lapsia on hyvä olla parillinen luku tai sitten toisen ja kolmannen välillä iso ikäero.

Meille tulisi mahdollisesti n. 2 vuotta molempiin väliin ikäeroa. Jos kaikki onnistuu, siten kuten olen kuvitellut. Siis kertokaa kolmen lapsen vanhemmat, jääkö se viimeinen ihan yksin? Nimittäin neljättä en aio tehdä.

Vierailija:

Se kolmas jää ulkopuoliseksi, kun vanhemmat lapset leikkii keskenään, eivätkä ota nuorinta mukaan ja sitten joutuu vanhempien kiusatuksi.

On tavallaan kolmaspyörä.

Mielestäni lapsia on hyvä olla parillinen luku tai sitten toisen ja kolmannen välillä iso ikäero.

kahden vuoden ikäeroilla. Kaksi vanhempaa ovat tyttöjä ja kolmas poika. Meillä tyttöjen leikit sujuvat hyvin keskenään ja nyt kuopus otetaan vielä mielellään leikkiin mukaan (vauvaksi tai koiraksi).



Yhtäkään lasta en pois antaisi ja kertaakaan en ole katunut kolmannen " tekemistä" . Rahaakaan ei vielä tässä vaiheessa ole niin kauheasti kulunut, kun ainakin meidän perheessä vaatteita ja harrastusvälineitä kierrätetään, eikä kaikkea osteta uutena.