Lue keskustelun säännöt.
Millainen kirja on Oneiron?
09.12.2015 |
Onko kukaan lukenut Oneiron-kirjaa? Mitä tykkäsitte? Tiedän toki sen, mitä kirjan takakannessa kerrotaan, mutta onko "herkkikselle" sopiva kirja? Kuolema on minulle siinäkin mielessä ajankohtainen asia, että olen aika äskettäin menettänyt äitini ja hänen kuolemaansa liittyi pelottavia asioita (äiti kuoli yksin kotonaan, aistin kuoleman hetken omassa kodissani) ja tunnen syyllisyyttä siitä, että äiti oli sairauskohtauksen sattuessa yksin.
Näen helposti painajaisia (esim. Lorna Byrnen kirjoista - yleensä kaikesta, jossa on jotain yliluonnollista), mutta toisaalta luin äskettäin Totta-kirjan, jossa kerrotaan saattohoidosta ja se taas ei ollut yhtään "paha" kaltaiselleni herkkikselle.
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oneiron
Finlandia-voittaja 2015
"Romaani viettelee sivulta toiselle ravitsemalla niin tunteita kuin tiedonjanoakin."HS, Antti Majander
Seitsemän naista, kukin kotoisin eri maasta. Kuolemanjälkeisessä välitilassa, josta ei voi paeta - paitsi sanojen, kertomusten avulla.
Newyorkilainen performanssitaiteilija Shlomith, moskovalainen pääkirjanpitäjä Polina, brasilialainen sydänsiirtopotilas Rosa Imaculada, marseillelainen hienostorouva Nina, kurkkusyöpää sairastava hollantilainen Wlbgis, mallintöistä haaveileva senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen teinityttö Ulrike ovat päätyneet valkoiseen tyhjään tilaan. Aika sellaisena kuin me sen ymmärrämme on lakannut olemasta. Naisten ruumiilliset tarpeet sammuvat vähitellen. Ensin katoaa kyky tuntea kipua ja nautintoa. Pikkuhiljaa koskettaminen ja oman ruumiin aistiminen muuttuvat mahdottomiksi. Mitä on tapahtunut? Mikä on koitunut naisten kohtaloksi?
Lindstedtin odotettu toinen romaani leikkii eri lajeilla esseestä luentoon ja sadusta näytelmään, runoutta unohtamatta. Teksti kuljettaa lukijaansa milloin humoristisesti, milloin raivoisasti kohti viimeisiä sivuja - kohti kuoleman vääjäämättömyyden aina yhtä käsittämätöntä ajatusta.
Vierailija kirjoitti:
Daideellinen.
Pelkäänpä, että dekodaideellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Daideellinen.
Pelkäänpä, että dekodaideellinen.
Ei kai ole olemassa daidedda joka ei olisi dehdyä.
Vierailija kirjoitti:
Oneiron
Finlandia-voittaja 2015"Romaani viettelee sivulta toiselle ravitsemalla niin tunteita kuin tiedonjanoakin."HS, Antti Majander
Seitsemän naista, kukin kotoisin eri maasta. Kuolemanjälkeisessä välitilassa, josta ei voi paeta - paitsi sanojen, kertomusten avulla.
Newyorkilainen performanssitaiteilija Shlomith, moskovalainen pääkirjanpitäjä Polina, brasilialainen sydänsiirtopotilas Rosa Imaculada, marseillelainen hienostorouva Nina, kurkkusyöpää sairastava hollantilainen Wlbgis, mallintöistä haaveileva senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen teinityttö Ulrike ovat päätyneet valkoiseen tyhjään tilaan. Aika sellaisena kuin me sen ymmärrämme on lakannut olemasta. Naisten ruumiilliset tarpeet sammuvat vähitellen. Ensin katoaa kyky tuntea kipua ja nautintoa. Pikkuhiljaa koskettaminen ja oman ruumiin aistiminen muuttuvat mahdottomiksi. Mitä on tapahtunut? Mikä on koitunut naisten kohtaloksi?
Lindstedtin odotettu toinen romaani leikkii eri lajeilla esseestä luentoon ja sadusta näytelmään, runoutta unohtamatta. Teksti kuljettaa lukijaansa milloin humoristisesti, milloin raivoisasti kohti viimeisiä sivuja - kohti kuoleman vääjäämättömyyden aina yhtä käsittämätöntä ajatusta.
Mielenkiintoiselta kuulostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Daideellinen.
Pelkäänpä, että dekodaideellinen.
Miten selität sanan tekotaiteellinen?
En tykänny kirjasta. Yritin lukea mutta kesken jäi. En pysyny millään kärryillä. Luen paljon ja kirjan pitää viedä heti alkusivuilla mukanaan. Oneiron ei tätä valitettavasti tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidin oikein paljon. Oneiron on Finlandiansa ansainnut. Monenlaisia teemoja puidaan, mutta naiseus on varmaankin niistä tärkein, ei niinkään kuolema. Lindstedtin kirjoitustyyli ei ole sentimentaalinen, niin tuskinpa menee herkkikselläkään ihon alle :)
Uuvuttava. Se on uuvuttava kirja. Olen lukenut sitä nyt n. vuoden ajan. Olen sivulla 164.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tylsä kirja, jossa kirjailija esitteee sivistystään, mutta yhtään kunnollista tarinaa elämästä ei kerrota. Juutalaisuutta ja anoreksiaa koskeva kuvaus oli mielestäni kirjan mielenkiintoisinta antia.
Mitäänsanomaton. Ei vie mukanaan, väkisin kahlasin läpi :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä se oli upea kirja, ei niinkään kuolemasta kuin erilaisista elämistä ja ihmiskohtaloista. Alkuun kun pääsi teki mieli lukea kerralla loppuun.
Kannattaa kokeilla, eihän sitä ole pakko loppuun lukea jos tuntuu ettei nyt ole Oneironin aika. Mä olen herkkis ja monesti käsittelen omia juttuja kirjojen kautta. Jos Oneiron ei tunnu sopivalta tähän vaiheeseen, oletko lukenut esim. Joel Haahtelan kirjoja?
Jonotin Oneironia varmaan puoli vuotta ja ihan turhaan. Kirja oli täydellinen pettymys! Ja niin paljon kun sitä hehkutettiin. En jaksa ymmärtää miten se sai Finlandian!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertoo golfinpeluusta. One-iron eli rautaykkönen.
Tarinankerronnan perinne kuihtuu suomessa jos aletaan pitämään "27-eli kuolema tekee taitelijan", "Hytti numero 6" ja nyt "Oneiron"-jäsentymätöntä mielikuvatajunnanvirtaa suomen kaikkein parhaimmistona korkeakirjallisuutena ? Ehkä muuta ei yksinkertaisesti ole tarjolla -- ja se on surullista. (Lukekaamme Pussikaljaromaania tai jotain Sofi Oksasen Normaa. ja nyökytelkäämme yhdessä hyväksyvästi aaahh miten kohottavaa tämä oli NIIN hyvää)
Tätä ei kukaan kulttuuripiireissä tietenkään uskalla ne harvat sanoa jotka vielä jotain kirjallisuuden perimmäisestä olemuksesta ymmärtää - kirjallisuutemme tila on ............(täytä itse puuttuva sana).
Venäjän kirjallisuuspiireissä ei olisi mitään mahdollisuuksia suomen "Kätilö".tyylisillä nykykirjoittajilla.
Tarinankerronnan taito on lahja jonka puutteen huomaa vaikka se kuinka peiteltäisiin mihin kerronnalliseen kikkailuun.
Tosi koukuttava, upea!!
Alussa yksi kohtaus oli niin pimee, etten meinannut "päästä sen yli" mutta sekin sitten selittyi, tosin hatarasti mutta ei enää häirinnyt.
No joo.
Lukekaa ensin vaikkapa Karl Ove Knausgårdin kirjasta "Taisteluni" ensimmäiset kaksi sivua -- sen jälkeen tästä Oneironista.
Kirjallisesti lahjakas on henkilö joka osaa kirjoittaa niin helvetin hyvin että se koukuttaa lukemaan vaikka kirjoittaja kuvailisi mitä tahansa. Se ei uuvuta vaan kohottaa ja koukuttaa mukaansa. Verratkaa kirjoja--lukekaa ja miettikää kumpaa tarkoitan.
Toki makuasioista ei voi...ja blaablaa.
Olisi kiva lukea. En vaan ehdi. Pitää odottaa että se tulee äänikirjaksi. Mistä Oneiron tarkemmin sanottuna kertoo?