Miehen saamattomuus ottaa aivoon!

Mieheni lempisanat ovat "pitäisi" ja "voisi". Hän jossittelee, puhuu ja suunnittelee, mutta ei saa aikaiseksi. Mies ottaa tehtäväkseen milloin mitäkin (remontti)projekteja, kuten auton korjaus, vajan rakentaminen, kaverin parketin asentaminen, äidin seinien maalaus, huonekalujen siirtäminen/uusiminen... Hommat harvemmin ovat kovin pakollisia, vaan mies itse haluaa aloittaa ja haalia niitä. Kukaan ei käske tai vaadi. Mies käyttää valtavasti aikaa projekteistaan stressaamiseen ja puhumiseen, mutta homma itsessään jää aina kesken tai kestää tyyliin vuoden. Jos mies suunnittelee rautakauppaan menoa, hän todennäköisesti menee sinne aikaisintaan parin viikon kuluttua. Jos hän puhuu auton osien hankkimisesta, hän tilaa ne ehkä ensi kesänä.

Sama saamattomuus koskee myös esimerkiksi liikuntaharrastuksia: Mies usein puhuu menevänsä salille tai pelaamaan salibandya ja saattaa pakata treenikassinkin, mutta lähteminen jää puolitiehen. Oikeasti hän päätyy urheilemaan ehkä kerran kahdessa viikossa.

Mies tuntuu luoneen itselleen illuusion, että on erittäin ahkera ja kiireinen ihminen. Kavereilleen hän kertoilee polleana, miten monta hommaa taas on tekeillä ja salilla käyty nostamassa rautaa. Pahinta on, että tämä saamattomuus koskee myös niitä oikeasti tarpeellisia projekteja. Siksi minä olen se, joka pyörittää kaikkia pakollisia ja tarpeellisia käytännön juttuja meidän taloudessa. Jos jättäisin asiat miehen hoidettavaksi, niin meillä ei olisi puhtaita vaatteita, ei huonekaluja, ei ehjää ja kunnossapidettyä asuntoa, eikä mitään valmista tai loppuun asti hoidettua asiaa.