ystävä perui tulonsa koska on kipeä. Näinkin hänet ostoksilla. Mitä ajatella?
Olin kutsunut ystäväni syntymäpäivä kahville luokseni. Hän kuitenkin perui tulonsa muutamia tunteja ennen sovittua aikaa,sanoi olevansa tosi kipeä,eilen kuumetta ja pää täynnä räkää. Olin juuri kaupoilla kun luin viestin. Harmitti koska olin nähnyt vaivaa kahvittelun suhteen näin joulunkin alla,pstanut/leiponut herkkuja vähän enemmän. Jos oli jo loppuviikosta kipeä,olisi voinut ilmoittaa aikaisemmin? Lisäksi, kun olin siellä ostoksilla, törmäsin häneen eikä kyllä kuulostanut tukkoiselta..ja jokatapauksessa, jos hän jaksoi joululahjoja ostaa ja lasta kuskata(kuten kertoi) niin eikö olisi jaksanut tulla kahville pistäytymään edes? Olemme läheisiä ja pienet nuhat ei haittaa. Tuli kamala olo, kuin mulle oltaisi valehdeltu ja luottamus petetty..iso harmi. En tiedä mitä ajatella..en halua uskoa että ysyäväni olisi valehdellut ja keksinyt koska ei halunnut tulla.
Kommentit (33)
No hän kyllä kertoo hiivatulehduksista lähtien että ihan avoimia ollaan oltu😄 siinä yskäisi,tuntui että muodon vuoksi. Ja tosiaan jos "kivuiltaan/oloiltaan" pystyy kuskailemaan ja ostoksia tehdä, eikö olisi voinut tulla edes hetkeksi pistäytymään kun oli sovittu ja minä nähnyt vaivaa. Ja vaikka olisi oikeasti kipeä,ilmoittaa jo aikaisemmin...kysyin että etkös olekkaan kipeä, vastasi että on ja siinä kohtaa tuo yskäisy. Itseäni ei hymyilyttänyt ja en edes pystynyt katsomaan päin, oli tyypertynyt olo ja pettynyt olo. Sanoin että on mentävä ja lähdin aika tuimana.
Mulkku mikä mulkku.
En hetkeen olisi tekemisissä...
Ajattelinkin just sanoa, että ei kai oma nimesi näy 'allekirjoituksessa' mutta taisit huomata itse. Täällä kun on kaikkia pervoja kuitenkin...
Ehkä sinä olet sellainen, joka on koko ajan hönkimässä niskaan ja jos joskus pari viikkoa sitten sovitun menon peruu (ajoissa tietienkin eikä viimetingassa), niin pitää keksiä joku sairaus tai muuten saa lokaa niskaan monta viestiä ja suuttumusta vastapuolelta
No itse jouduin kyllä sairaanakin menemään kauppaan. Olin kerran puoltoista viinkla kuumeessa, pakko oli silti bussilla mennä lapsen kanssa kauppaan, tehdä ruokaa ja hoitaa pakolliset asiat. Mies oli työmatkalla ja vanhempani ja anoppi ovat työssäkäyviä ihmisiä. Sen takia en varmaan parantunutkaan heti,kun ei pystynyt oikein lepäämään.
Varmaan tarhantädit yms jos minut kaupassa näkivät, ajattelivat että tuo vaan lintsaa töistä.
Asiahana ei ollut niin.
Vierailija kirjoitti:
No itse jouduin kyllä sairaanakin menemään kauppaan. Olin kerran puoltoista viinkla kuumeessa, pakko oli silti bussilla mennä lapsen kanssa kauppaan, tehdä ruokaa ja hoitaa pakolliset asiat. Mies oli työmatkalla ja vanhempani ja anoppi ovat työssäkäyviä ihmisiä. Sen takia en varmaan parantunutkaan heti,kun ei pystynyt oikein lepäämään.
Varmaan tarhantädit yms jos minut kaupassa näkivät, ajattelivat että tuo vaan lintsaa töistä.
Asiahana ei ollut niin.
*asiahan
Lisäksi siinä tilanteessa ei yhtään napannut mennä kavereille,vaan hoitaa ne pakolliset kauppa-asiat ja mennä kotiin.
Minä sanon kaikille muille paitsi aivan lähimmille ystäville tekosyyksi tuollaisen sairastumisen, jos joudun perumaan tapaamisen jonkun mitättömältä kuulostavan syyn vuoksi, tai sellaisen syyn mitä en viitsi kertoa.
Joskus olen esimerkiksi ollut niin allapäin etten ole jaksanut nähdäkkään ketään. Joskus on ollut esim.lasten kanssa niin vaikea päivä, että ei ole pystynyt lähtemään mihinkään, eikä lapsettomat ystävät ymmärrä tälläistä syytä, helpompi vain sanoa, että on pää kipeä.
Mutta toisaalta olen ollut kipeä, ja silti on pakko ollut käydä kaupassa ja hoitaa lasten asioita, mutta ei vaan sitten jaksa yhtään sen enempää kuin on pakko. Ja minulla on aina flunssa sellainen loppua kohti, että välillä pää hyllyy täynnä räkää, mutta päiväsaikaan etenkin voi olla ihan hyväkin olo hetken, enkä kuulosta kipeältä. Iltaa kohden taas räkä kertyy ja ääni katoaa.
Syitä voi olla monia. Kaverisi saattoi olla kipeä, tai se oli tekosyy tai sekäettä.
Minulla ystävä perui näkemisen sen takia sillä halusi nukkua pidempään, vähän ärsytti. Tulee vaan mieleen että meneekö nukkuminen kaveruuden yli ja näinkö vähä pätöinen olen. On viimeisiä kertoja mahdollista nähdä, ennenkuin muutan pois toiselle paikkakunnalle.
Tekosyy tai ei, jokaisella on oikeus perua tapaaminen jos ei huvita nähdä...
Tai ehkä oli oikeasti kipeä, eikä huvita seurustella sairaana.
Yks kaveri ei edes ilmoittanut ettei tule käymään. Oli krapulassa. Mutta ei niin krapula ole kellään ettei pysty yhtä viestiä laittaa. Varsinkin kun oli ollut whatsappissa sinä aamupäivänä. Seuraavana päivänä vasta ilmoitti..
Minusta tekosyykin on parempi kuin ei ollenkaan! Minulle käy vaikka sekin että nyt en jaksakaan tulla.
Meillä oli kerran ystävien kokoontuminen. Eräs perui kun lapset sairaina.
Siinä meidän iltaa viettäessä joku kurkisti fb:iin ja siellähän ystävä lapsineen oli tagattu illallistamassa ravintolassa 😄 terveiset vaan M-niemen äideille!
Kyllä kaupassa joutuu käymään ja lasten jutut hoitamaan, vaikka kipeä olisikin. Flunssassa ei silti jaksa sitten enää kyläilemään mennä, varsinkin jos pelkää tartuttavansa muitakin vieraita. Perua tietty olisi voinut vaikka edellisenä iltana, jos silloin kuumetta oli ollut. Toisaalta ehkä asiaa ei kuumeessa tullut ajatelleeksi. Kaikilla ihmisillä ei myöskään äänestä kuule jos on kipeä. Itse kuulostan normiflunssassa ihan tavalliselta puhuessani, vasta sitten jos olen tosi sairas ollut jo pitkään, sen kuulee äänen käheytymisestä ja heikentymisestä.
Kyllä munkin on sairaana mentävä kauppaan jos ruokaa ei ole, ei jaksaisi mutta pakko on. Silti saatan perua tuollaisia ns vapaaehtoisia menoja ja ajatella myös etten viitsi mennä kaveria tartuttamaan.
Minulla oli tuollainen kaveri, jonka kanssa oli aina tosi mukavaa viettää aikaa mutta joka peruutteli tapaamisia viime tingassa, joskus jo, kun olin autoineni hänen pihallaan. Syitä riitti: oli kaatunut eilen ja nyt oli ihan mustelmilla, ei voinut tavata. Oli käynyt pitkästä aikaa lenkillä eilen ja oli ihan kankeana ja kipeänä, ei voinut tavata. Kissa oksenteli pitkin kämppää, ei voinut tavata. Oli luvannut olla juomatta vieraiden kanssa mutta joipa silti ja krapula oli kauhea, ei voinut tavata. Ilmoitus tuli aika tekstiviestillä. Inhottavimpia olivat ne kerrat, jolloin edes sitä tekstiviestiä ei tullut.
Syynä peruutuksiin oli se, että joko oli tullut jotain mielenkiintoisempaa tekemistä tai sitten ei vain enää huvittanut tavata. Sitten tuli se viimeinen peruutus, jonka jälkeen ei enää koskaan kuulunut mitään. Ihan hyvä, että hän teki tämän ratkaisun ja pudotti tuttavapiirinsä vähemmän tärkeästä päästä ylimääräisen pois.
Olen samaa mieltä kuin moni yllä. Itse olen yh, ja vaikka olisin kuinka kipeä on lapsesta huolehdittava ja hänen kanssaan oltava.
Peruin itsekin juuri taannoin tapaamisen ystäväni kanssa, koska minulla oli päänsärkyä, heikko olo ja maha vähän sekaisin, mutta kävin silti lapsen kanssa kaupassa (tosin vain lähiruokakaupassa) ja oltiin hetki pihallakin, ettei tuo taapero hyppisi kierroksissaan seinille. En millään ollut kuitenkaan seurustelutuulella joten koin paremmaksi perua tapaamisen kuin väkipakolla tavata koska niin oli sovittu.
Sinä olit asettanut tietyn päivän ja ajan tulla. On parempi jos tapaamisten aikataulut sovitaan yhdessä. Ystäväsi oli sairas tai hän oli väsynyt töistä tai muusta tai muuten vain ei jaksanut nyt kyläillä. Tai ei halunnut/jaksanut miettiä/tuoda lahjaa. Rasittavia nuo tiettyyn päivään sidotut tapaamiset. Itsellä ainakin arki on niin kiireistä ja rankkaa, että välillä ei vain jaksa mitään ylimääräistä. Kauppajutut nyt on pakko hoitaa, varsinkin lapsiperheen.
Minulla oli kerran nuorena alta 2-kymppisenä tosin yksi sellainen ystävä, jonka kanssa en kokenut millään, että olimme tasaveroisia. Tämä toinen koitti määräillä minua ja halusi tavata niin usein, että se oli minusta liikaa. En tiennyt miten olisin sanonut sen hänelle. Niinpä itse otin tavaksi keksiä muita menoja joihin en kuitenkaan oikeasti mennyt, vaan sanoin, että mulla on sitä ja sitä kun hän ehdotti jotain. (En siis kylläkään perunut jälkikäteen vaan sanoin heti esteestä.)
Hän ei onneksi koskaan nähnyt minua tekemässä muuta, mutta kerran oli sellainen läheltä piti -tilanne, kun seisoin jo bussipysäkillä katoksessa menossa itsekseni vain kaupungille ja tämä tyyppi kävelee pikkusiskonsa kanssa bussikatoksen ohi! Onneksi he kiersivät sen takaa, eikä ystäväni huomannut minua. Keskittyi vain ilveilemään jotain hassua juttua siskolleen.
Silloin vähän hymyilytti. Siitäs saat, senkin nuija, saatkin viettää aikaasi pikkusiskon kanssa, kun minä en jatkuvasti jaksa viihdyttää sinua (tämä ei siis mitenkään kuitti ap:lle, mutta kunhan innostun vain muistellessani tätä määräilijää). Toisen kerran olin sanonut meneväni ystävälleni, jonka perheeseen oli syntynyt vauva uusioperhekuvioiden myötä. Todellisuudessa en mennyt heille, vaan tahdoin olla rauhassa. Tämä ystäväni ilmeisesti jo epäili jotain, koska oikein tenttasi minua seuraavan kerran kun näimme, että millainen vauva oli. Olin hetken hiukan, että klump, mutta onneksi kaikki vauvat ovat suunnilleen samanoloisia alle kaksikymppisen näkövinkkelistä joten selitin sitten jotain aivan pokkana ja oikeasti vain ärsyyntyneenä siitä, että toinen kehtasikin ristikuulustella, eikä esimerkiksi mennyt itseensä (en taaskaan viittaa aloittajaan) havaittuaan välttelyä, kun en häntä kuitenkaan totaalisesti halunnut vältellä, mutta ei. Oikein toivon, että kysinen nuija tunnistaisi tästä itsensä vielä, mutta tuskin! Ei asu enää Suomessa.
Mutta että kyllä se välttelykin mahdollista on, mutta pitäisin tässä tapauksessa aivan yhtä mahdollisena sitäkin, että pakolliset hommat hoidetaan flunssan kourissakin.
...Ja minä niin mieleni pahoitin. :D
Sinkku joutuu tekemään yksin kipeänäkin ostokset, oli sitten pää kainalossa tai ei.
Älä ajattele heti sitä pahinta vaihtoehtoa, voihan oikeasti olla, että hänellä oli jokin sellainen vaiva, josta ei halunnut kertoa ja tekeytyi sairaaksi? Esim. sukupuoliherpes, ulospäin ei näy mutta on todella kivulias ja istuminen on hirveää. Mitä hän sanoi, kun törmäsitte kaupoilla?