Miksi kukaan ei koskaan kehtaa myöntää olleensa kateellinen sanoessaan jotain pahaa toisesta ja pyytämällä anteeksi kateellisuuden aiheuttamaa ilkeyttään?

Joo, mä olenkin oikeasti vaan ihan helvetin kateellinen arvostellessani jotain eläinrääkkääjää :(

Kaikki eivät oikeasti kadehdi ketään mistään, siinä sulle vielä lisäsyy kadehdittavaksesi.. =)

Vierailija kirjoitti:

Joo, mä olenkin oikeasti vaan ihan helvetin kateellinen arvostellessani jotain eläinrääkkääjää :(

Nyt et ymmärtänyt. Kyse on nyt siitä että joku ON kateellinen (tiedämme että kateellisia ja sen vuoksi toisista pahaa puhuvia on olemassa). Kyse ei ole siitä että henkilö X luulee henkilön Y olevan kateellinen, vaan että henkilö Y tietää olevansa kateellinen, mutta ei koskaan myönnä sitä. Ap

Etenkin naisten välinen kateus on tabu, josta ei kehdata puhua vaikka tutkitusti naisten välisissä ihmissuhteissa esiintyy paljon kateutta eri asioista.

Tätäkin viestiä tullaan alapeukuttamaan.

Siksi että kateus käsitteenä valitettavan usein halutaan sotkea oikeudentuntoisuuteen. Edelleenkään se ei ole kateutta jos tuntee ärtymystä epäoikeudenmukaisuuden takia.

Koska ne jotka myöntävät kateutensa eivät pahoita toisten mieltä sillä. He diilaavat sen tunteen kanssa.

Kyllä minua kadettaa painaa niska limassa iltaduunia ja yrittää epätoivoisesti valmistua aikataulussa samalla kun kaverini vanhemmat ovat jo vuoden vuokranneet hänelle asuntoa jotta hän voi muuttaa omilleen sitten kun on valmis. Mutta en sano hänelle mitään ilkeää siksi että ymmärrän ettei hänen tilanteensa ole minulta pois ja se ikävä tunne johtuu siitä että minua harmittaa oma tilanteeni.

Ne panettelijat ovat niitä jotka eivät tunnista omia tunteitaan.

Ei voi olla eriävää mielipidettä ilman kateutta. Opettajat, poliisit, poliitikot ;siinä esimerkkejä pirun kateellisista ammattiryhmistä.. että jaksavatkin kantaa kaunaa..

Mitä sitä kieltämään, ihmismielessä on kaikki, hyvät ja pahat sikinsokin. Luonnetta kysyy se, miten käsitellä näitä tunteita.

No, minä en yleensä sano kellekään mitään ilkeästi, en ole vittumainen ihminen. Jotkut taas ovat vaan niin katkeria ihmisiä että ovat lähes kaikille vittumaisia ja ilkeitä ihan tahallaan koska nauttivat siitä että pahoittavat toisen mielen, ja jos toinen itkee niin se on parasta, ne ihmiset on vaan sairaita, siihen ei edes kateus riitä syyksi.

Minä olen joskus kateellinen toisille ihmisille, ja sanon sen ääneenkin, että ihana, olispa mullakin tuommonen. Koskaan en ole käsittänyt miksi toiselle pitäisi olla ilkeä sen takia että sillä on jotain mitä mulla ei, toisella on käynyt hyvä tuuri tai hän on tehnyt kovasti töitä sen asian eteen, ja kumpaakaan ei ole tapahtuntut minun kustannuksellani, se ei ole minulta pois.

Ongelma on joillain ihmisillä siinä, että LUULEVAT toisten olevan heille kateellisia, eivätkä ymmärrä että oikeasti on vikaa siinä omassa käytöksessä. Laitoin aikanaan välit poikki kaveriin, jonka kanssa kaikki oli yksipuolista. Häntä piti auttaa, kuunnella, ymmärtää. Hänelle piti tarjota milloin kyytiä, milloin drinksua jne. Mitään hän ei antanut takaisin. Kun ilmaisin, että ole saanut tarpeekseni tällaisesta ystävyydestä, sain kuulla olevani hänelle vain kateellinen! Jäi vain pikkuisen epäselväksi, että mistä olisi pitänyt olla kateellinen. :D

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on joillain ihmisillä siinä, että LUULEVAT toisten olevan heille kateellisia, eivätkä ymmärrä että oikeasti on vikaa siinä omassa käytöksessä. Laitoin aikanaan välit poikki kaveriin, jonka kanssa kaikki oli yksipuolista. Häntä piti auttaa, kuunnella, ymmärtää. Hänelle piti tarjota milloin kyytiä, milloin drinksua jne. Mitään hän ei antanut takaisin. Kun ilmaisin, että ole saanut tarpeekseni tällaisesta ystävyydestä, sain kuulla olevani hänelle vain kateellinen! Jäi vain pikkuisen epäselväksi, että mistä olisi pitänyt olla kateellinen. :D

Ihmiset ymmärtävät aiheesta keskustelun aina näin. Ei ole kyse LUULOISTA vaan TIEDOISTA. Ei siitä Kaisa epäilee Minnan olevan kateellinen Kaisalle vaan siitä että Minna itse tietää olevansa kateellinen Kaisalle. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on joillain ihmisillä siinä, että LUULEVAT toisten olevan heille kateellisia, eivätkä ymmärrä että oikeasti on vikaa siinä omassa käytöksessä. Laitoin aikanaan välit poikki kaveriin, jonka kanssa kaikki oli yksipuolista. Häntä piti auttaa, kuunnella, ymmärtää. Hänelle piti tarjota milloin kyytiä, milloin drinksua jne. Mitään hän ei antanut takaisin. Kun ilmaisin, että ole saanut tarpeekseni tällaisesta ystävyydestä, sain kuulla olevani hänelle vain kateellinen! Jäi vain pikkuisen epäselväksi, että mistä olisi pitänyt olla kateellinen. :D

Ihmiset ymmärtävät aiheesta keskustelun aina näin. Ei ole kyse LUULOISTA vaan TIEDOISTA. Ei siitä Kaisa epäilee Minnan olevan kateellinen Kaisalle vaan siitä että Minna itse tietää olevansa kateellinen Kaisalle. Ap

Justhan se tuossa ylempänä sanottiin.

Ne, jotka ovat kateellisia ja tiedostavat sen itse, selvittävät asian oman päänsä sisällä eikä heillä ole tarvetta ilkeillä muille.

Eli ne ilkeät puhujat eivät itse tajua olevansa kateellisia. Siksi ei löydy kateuksissaan ilkeilevää ihmistä, joka myöntäisi kateutensa ja pyytäisi anteeksi.

Eikä kateus ole niin yksiselitteinen ja helposti tunnistettava tunne kuin vaikkapa ilo tai suru.

Eikä kateuteen oikein ole parannuskeinoa. Surullista voi lohduttaa, vihaista lepytellä, mutta kateelliseen ei osata suhtautua. Kuuleehan sen puheestakin, "se on VAAN kateellinen". Miten niin vain? Kateus on iso tunne, ja kateellinen tarvitsee yhtälailla ulkopuolista apua kuin muidenkin tunteiden vallassa olijat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on joillain ihmisillä siinä, että LUULEVAT toisten olevan heille kateellisia, eivätkä ymmärrä että oikeasti on vikaa siinä omassa käytöksessä. Laitoin aikanaan välit poikki kaveriin, jonka kanssa kaikki oli yksipuolista. Häntä piti auttaa, kuunnella, ymmärtää. Hänelle piti tarjota milloin kyytiä, milloin drinksua jne. Mitään hän ei antanut takaisin. Kun ilmaisin, että ole saanut tarpeekseni tällaisesta ystävyydestä, sain kuulla olevani hänelle vain kateellinen! Jäi vain pikkuisen epäselväksi, että mistä olisi pitänyt olla kateellinen. :D

Ihmiset ymmärtävät aiheesta keskustelun aina näin. Ei ole kyse LUULOISTA vaan TIEDOISTA. Ei siitä Kaisa epäilee Minnan olevan kateellinen Kaisalle vaan siitä että Minna itse tietää olevansa kateellinen Kaisalle. Ap

Justhan se tuossa ylempänä sanottiin.

Ne, jotka ovat kateellisia ja tiedostavat sen itse, selvittävät asian oman päänsä sisällä eikä heillä ole tarvetta ilkeillä muille.

Eli ne ilkeät puhujat eivät itse tajua olevansa kateellisia. Siksi ei löydy kateuksissaan ilkeilevää ihmistä, joka myöntäisi kateutensa ja pyytäisi anteeksi.

Juuri näin.

Kateus piilotetaan muiden syiden alle; on ärsyttävä, itserakas, huomionkipeä, löytyyhän näitä...

"Kateus täytyy ansaita."

"Kateus on imartelun korkein muoto."

Vierailija kirjoitti:

Etenkin naisten välinen kateus on tabu, josta ei kehdata puhua vaikka tutkitusti naisten välisissä ihmissuhteissa esiintyy paljon kateutta eri asioista.

Tätäkin viestiä tullaan alapeukuttamaan.

Nyt menee taas vähän tällaiseen manipulaatioon. Miehet nimenomaan ovat niitä toisillee kateellisia urpoja. Toki naisetkin mutta miehet vielä enemmän kampittaa toisiaan. Ja naisia etenkin

Kateudella on hirveä stigma. Miksi kukaan haluaisi myöntää olevansa kateellinen?

Muihin tunteisiin saa sosiaalista tukea.

Mieheni petti, olen vihainen. "Ymmärrettävää, sinulla on oikeus."

Äitini kuoli, olen surullinen. "Hirveää. Otan osaa."

Minulla menee hyvin, olen iloinen. "Ihanaa, minuakin hymyilyttää."

Rakastuin, olen onnellinen. "Tulee ihana olo puolestasi."

Ystävälläni menee kaikki aina paremmin ja hän saa kaiken helpommin, vaikka yritän ihan yhtä paljon ja olen ihan yhtä arvokas ja hyvä ja ansainnut saman, ärsyttää. "Kateus on sairaus! Olet vaan kateellinen! Tukahduta tuo tunne!"

Kateus on kuitenkin tunteena olemassa siinä missä muutkin ja yhtä tuttu varmasti kaikille jollain lailla. Miksi kateellisia ei tueta?

Vierailija kirjoitti:

"Kateus täytyy ansaita."

 

"Kateus on imartelun korkein muoto."

Juuri näin lohduttautuvat ne, jotka eivät osaa itse katsoa peiliin!

Miksi se kateus pitäisi nosta anteeksipyydettäessä esiin? Se on ihmisen yksityinen tunne jota hänen ei tarvitse kenenkään kanssa jakaa jos ei halua. Ei varsinkaan kertoa kateuden kohteelle. Kun pyydetän anteeksi, pyydetään anteksi sitä pahaa tekoa. Ei omaa tunnetta.

Parempi toki on jos ihminen pääsee siitä kateudentunteesta eroon tai muuten opettelee elämään sen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi se kateus pitäisi nosta anteeksipyydettäessä esiin? Se on ihmisen yksityinen tunne jota hänen ei tarvitse kenenkään kanssa jakaa jos ei halua. Ei varsinkaan kertoa kateuden kohteelle. Kun pyydetän anteeksi, pyydetään anteksi sitä pahaa tekoa. Ei omaa tunnetta.

Parempi toki on jos ihminen pääsee siitä kateudentunteesta eroon tai muuten opettelee elämään sen kanssa.

No ihmisillä on usein tapana anteeksi pyytäessä kertoa syy miksi sanoi pahasti. Silloin toinen ymmärtää paremmin. Jos toinen pyytää vain anteeksi, siitä tulee toiselle helposti sellainen olo, että anteeksi pyydetään vain siksi että niin pitää tehdä. On paljon vilpittömämpää kun kertoo toiselle syyn käyttäytymiseensä. Niin tekevät kehittyneet ja selkaiset ihmiset, jotka eivät pelkää näyttää heikkouksiaan silloin, kun niiden kertomisesta voi olla hyötyä. Ap